maanantai 4. elokuuta 2008

Neljä päivää Beijingin kisoihin – Olympiamuistoja ja haaveita II.

                                    

Omista kisamuistoistani nousee esiin kaksi ylitse muiden ja ne ovat luonnollisestikin Montrealin kisat vuonna 1976 ja Moskovan kisat vuonna 1980. Toisaalta ne olivat epätäydellisiä kisoja jos ajatellaan boikotteja. 


Harva muistaa sitä kuinka moni Afrikan maa jäi pois Montrealin kisoista koska. Suuri joukko lähinnä Afrikan maita boikotoi kisoja Etelä-Afrikan, Rhodesian ja Uuden-Seelannin osallistumisen vuoksi. Kansainvälinen olympiakomitea myöntyi sulkemaan kisoista kaksi ensimmäistä näiden harjoittaman rasistisen apartheid-politiikan johdosta, mutta Etelä-Afrikan urheilusaartoa rugbyottelulla rikkonutta Uutta-Seelantia KOK ei katsonut voivansa sulkea kisoista, rugbyn ollessa olympialaisten ulkopuolinen laji.  

Mutta yhtä kaikki kesä 1976 oli kuuma kesä ja yöradio oli kesän kova sana. Suomalaisilla oli kovat odotukset Montrealin kisoista. Kaikkien silmät katsoivat tietenkin Lasse Vireeniin ja hänpä hoiti hommansa ollen elämänsä kunnossa. Kympillä Lasse pesi Carlos Lopezin kuin vetta vaan ja kyllä Yifterkin olisi sille Lasselle hävinnyt. Montrealin vitonen on kaikkien kestävyysjuoksujen klassikko ja kukaan ei tiedä kuinka lujaa Lasse jolla oli ja on edelleen Itä-Afrikkalaisen miehen jalat olisi matkan päästellyt jos olisi ollut pakko, ehkä jopa alle 13 minuutin… Se että Lasse suorastaan tappoi kaikki ne mailerit on aivan käsittämätön juttu… Puhume lisää Lassesta ja Montrealin meinigistä kun pääsemme suullisesti puhelemaan; ehkä joskus kun julkenen järjestää KIRKKOHERRAN NETTIPÄIVÄKIRJAN lukijatapaamisen. Yleisurheilusta tuli mitaleja oikein urakalla, jos vertaa siihen mikä on nykyään saaminki.

Nimittäin silloinen ykköspilumistimme Hannu Siitonen sai hopeaa vaikka kulta olisi hänelle ilman muuta kuulunut; mutta minkäs Nemethille mahtoi. Antti Kalliomäki oli lähellä olympiakultaa mutta liian monta yritystä koitui hänen kohtalokseen. Anttihan oli tavattoman lahjakas mies joka parikymppisenä teloi jalkansa aivan katkipoikki Helsingin olympiastadioinin seiväspaikalla. Ja se katkipoikki oli sellainen juttui että jalkaterä roikkui muutaman nahka-, ja jännesuikaleen varassa. Jalka pantiin kuntoon ja oli urheilulääketieteen ihme että mies vielä urheili.

Pirjo Häggmannille olisi suonut olympiapronssia mutta ei niin ei. Jos toivo olis Lassessa niin varsinaisia yllätysveikkoja olivat Pertti Ukkola ja toinen Pertti eli Karppinen. Ukkola pani kaiki sileeksi ja aivan alkukierroksilla Gruusian eli Neuvostoliiton hallitseva maailmanmestari Nelson Davidian sai tuta Sodankykän miehen vloiman, lopputottelussa Jugoslavian, tuon entisaikojen Etelä-Slaavien liittovaltion, Ivan Frigic ei mahtanut yhtikäs mitään. Soutu-ihmeemme Pertti Karppinen tuli vähän kuin puskasta voittaessaan ensimmäisen kultansa.

Montrealin kisoista olisi paljon muutakin porinoitavaa mutta todetaan että kyllä Nadja oli ylitse kaikkien… 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti