Niin siinä sitten kävi että herätys koitti puoli viideltä jännäämään kotikatsomossa, tai sanotaanko kotikuun-telimossa Juha Hirven, tuon mainion Hurukselan pyssymiehen viimeiseksi jäänyttä olympia-kilpailua. Hyvinhän se meni vaikka polviasennon viimeinen sarja jäikin hieman vajaaksi. Nyt on sitten Henri Häkkinen Suomen suuri toivo tulevissa kisoissa ja toivottavasti Hirvestä tulee kiväärilajien valmentaja…
Mitä piemmälle aamu eteni sitä suurempi oli hinku lähteä Rymättylä kirkkoon katsomaan ja kokemaan millainen heidän juhlamessunsa oikein oli. Matka taittui letkeästi kiitos olympia-radion. Oli ilo huomata miten kirkossa oli paljon väkeä, tosin sielläkin loisti poissaolollaan nuoret aikuiset, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Virretkin olivat tuttuja ja seurakunta lauloi todella hyvin. Kauttaaltaan oli messussa kiittävä tunnelma, ja kirkkoherra Ilkka Pärssien puheista kuulsi läpi syvän nöyrä kiitollisuus ja lämmin asenne tulevia seurakuntayhtymän muita osapuolia, Meri-Maskua ja Naantalia kohtaan.
Mutta ei messu satunnaiselta vierailijalta aivan ongelmitta mennyt. Kovaa omatunnon vääntöä joutui käymään siitä katsooko vaivihkasalaa puhelinnetistä miten naisten soudussa kävi. Ehkäpä ehtoollisen jälkeen. Ehtoollinen olikin sitten varsin tuskallinen juttu. Kun polvistuin kaiteelle tunsin varsin tuttua tuskaa vasemmassa takareidessä; kramppia lykkäsi. Eikun pystyy ja jalka rennoksi ja uusi yritys. Ei auttanut vaan veti vieläkin inhemmin. Sen siitä saa kun hyppää mustan orhin selkään ja polkee tuollaiset 10 kilometriä vallan tiukoilla välityksillä. Ensimmäisen pystyehtoollinen sitten Epikleesi-Hiekin indiktio-ehtoollisen Kirkon koulutuskes-kuksessa kauna sitten (Epikleesi-Heikillä tässä tarkoitan Heikki Kotilaa joka on tutkinut paljon ehtoollisrukousta ja hänen kirjastaan “Liturgian lähteille” jäi meikän päähän soimaan juuri ne epikleesit). Mutta kun tuo sana tuli sanottua niin selitetään se näin:
Ekskurssi: kr. epikaleo 'huutaa avuksi', 'kutsua'. Epikleesi on Isälle osoitettu rukous, jossa pyydetään Pyhää Henkeä. Se on kirkon perusrukous, joka on vanhastaan kuulunut erityisesti toimitusten, esim. kasteen, ehtoollisen, konfirmaation ja pappisvihkimyksen yhteyteen. Lähes kaikki varhaisen kirkon ehtoollisrukoukset sisälsivät "eukaristisen epikleesin". Modernissa liturgian tutkimuksessa puhutaan yhtäältä "elementti-" tai "konsekraatioepikleesistä" eli "ensimmäisestä epikleesistä". Siinä pyydetään Isää lähettämään Henkensä ja tekemään Kristus läsnäolevaksi ehtoollisessa. Tällainen rukous sisältyy esim. ensimmäiseen evankeliseen messujärjestykseen (ns. Kaspar Kanzin agenda 1521). Toisaalta puhutaan "kommuunioepikleesistä" eli "toisesta epikleesistä", jossa pyydetään Isää valmistamaan Henkensä kautta seurakuntaa Herran ehtoollisen arvolliseen vastaanottamiseen. Tämä rukous sisältyy jo vuoden 1968 käsikirjaan. Varhaisessa kirkossa ei tunnettu jakoa elementti- ja kommuunioepikleesiin, sillä molemmat motiivit kuuluivat kiinteästi yhteen.
Että silleen… Soudun tapahtumatkin selvisivät päivän mittaan. Naiset jylläävät ja se ei tässä tapauksessa ole mitenkään paha juttu. Ja lisää voi mitaleja ja ainakin pistesijoja tulla kun meoljat pääsevät vauhtiin…
Mutta siitä paljon odottetusta kiväärin täysottelusta on vielä jotakin sanominen. Jenkkiläläisen Matthew Emmonsin päähän ei oikein näytä mahtuvan se, että keskittymisen on toimittava loppuun saakka. Mies johti finaalia suvereenisti ja voittoon olis tarvittu alle seitsemän osuma. Mutta eikun mies täräyttää 4.4 viimeisellä laukauksella! Edellisissä kisoissa mies johti samassa tilanteessa reilusti mutta pisti yhdeksännen laukauksen naapurin tauluun. Kohtalo ei toista itseään, mutta joskus se matkii itseään miten haluaa.
Emmonsille yksi neuvo seuraaviin kisoihin ja se on vanha zen-viisaus. Sitä olen monissa yhteyksissä hokenut, muutamaan otteeseen jopa täällä:
Jos haluat kulkea kymmenen peninkulmaa niin älä pidä viittä peninkulmaa puolena matkana. Asennoidu siten, että puolimatka on yhdeksän peninkulman kohdalla, näin jaksat loppuun saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti