Niinpä on ja on aika pohtia vähän globaalimpia yhteyksiä. Sanotaan että kiinalaiset, ja tässä tapauksessa Kiinan kommunistinen puolue käyttäisi kisoja palvelemaan omia tarkoitusperiään. Herää sitten kysymys: “Kenelle Kiinan kommunistinen puolue nyt sitten haluaa jotain näyttää?” Maailmalleko vai omalle kansalleen? Ehkä kuitenkin itselleen, vai tietävätkö he sitä itsekään…
Onhan lähtökohta aika ihmeellinen jos kommunistinen puolue kannattaa mail
man raainta kapitalismia. Mutta meneekö tuokin ilmiö todella, kuten jo aiemminkin on tässä yhteydessä pohdittu, lähinnä dynastianvaihdoksen piikkiin ja kiinalaisillahan tulee tässä vaiheessa joskus jopa muutaman sadan vuoden anarkistinen kausi… Ehkä tässä olisi kaikista yksinkertaisin ja todennäköisin selitys asialle…
Jotenkin ei jaksa uskoa siihen, että Kiina muuttuu avoimemmaksi yhtsikunnaksi kisojen jälkeen. Siinä missä Tokion kisat vuonna 1964 olivat kunnianpalautus idän ihmemaalle ja Soulin kisat vuonna 1988 nostivat Etelä-Korean normaalivaltioiden joukkoon niin Kiinan suhteen olisi muutosta pitänyt jo näkyä. Japanille ja Etelä-Korealle nuo kisat olivat mitä suurimmassa määrin kunnia-asia ja heidän yhteiskuntansa muuttui avoimmemmaksi ja vapaammaksi kisojen myötä. Mutta kohtahan tuo nähdään.
Uusin TIME-lehtikin puhui taajaan Beijingin kisoista. Siinä oli pitkä juttu otsikolla 100 Athlets to watch. Lista oli luonnollisestikin amerikkalaispainot-teinen ja turha sieltä oi etsiä pilumistitoivojamme Teroja. Ykköseksi oli listattu LeBron James ja sijalla kolme oli Michael Phelps. Sitäpäs ei aiemmin ollut tiedossakaan että Phelps on varsinainen luonnonoikku. Hänellä on aivan valtaisa luonnonoikku-ominaisuus. Hän pystyy palautumaan rankasta harjoituksesta ja spurtista aivan muutamassa minuutissa kun jollain muulla maitohapon käsittely vie jopa vuorokauden.
Kysehän on todennäköisesti kuitenkin siitä, että viisas treenari lopettaa harjoituksen matalaan tempoon, antaa sydänlihaksen polttaa maitohapon. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoituksen viimeinen kuudennen tulisi vetää aivan minimitehoilla… Ei siinä sen ihmeellisempää ominaisuutta välttämättä tarvita. Homma toimii vallan hyvin ja näinkin lahjtaton treenari saattoi aikoinaan pyhä-iltana pistellä jolkottaa tuollaiset 20 km ihan hyvillä tehoilla vauhdilla 4.20-4.30 ja ajella päälle ergometrilla tuommoiset 75-90 min vallan kovemmilla tehoilla luonnollisesti muistaen löysätä viimeisen kuudenneksen.
Oli maitohappoja tai ei mutta lystistä ei lopulta jäänyt käteen, vai pitäisikö sanoa, että jalkoihin muuta kuin 17 vuoden krooninen akillesjänne - tulehdus, kaiken lisäksi molempiin jalkoihin. Ja niin hvävisi maallinen hoikkuus ja pötsi kasvoi. Niin siinä käy jos lahjattomat rupeavat liikaa hillumaan ja trenaamaan. Mutta olisihan siinä voinut käydä pahemminkin. Tuleekin mieleen, että tässähän piti kirjoitella vallan Olympia-muistoista juuri näinäpäinä ennen Beijingiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti