Nyt onkin aika miettiä joitakin ulkoisia tekijöitä, joilla voimme valmistautua 29. olympiadin kisojen täysipainoiseen seuraamiseen. Eli siis miten tulla elämäntapa-kiinalaiseksi? Keinoja on monia. Esimerkiksi ruokavalion tilapäinen muuttaminen, kiinanpommien ja pikkupapattien paukuttelu, salaperäisen virneen virittäminen kasvoille ja niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, kohteliaittein tapojen, huomaavaisten eleiden ja kumartelujen harjoittaminen.
Yksi hyvin tärkeä tekijä on kiinalaisen teen juominen. Tietystikin Earl Grey –teestä on pitkä matka Lapsang Souchongiin. Lapsang Souchonghan on mustaa kiinalaista lehtiteetä. Earl Greyhyn verrattuna sen maku on hyvin tervainen. Sehän on ihan tavallista teetä, joka on vain käsitelty kivihiilisavulla. Maku ei välttämättä istu suomalaiseen suuhun ilman perusteellista totuttelua.
Onpahan aika myöskin aloittaa wokkailu, jos ei sitä aikaisemmin ole jo tehnyt. Yksi helppo resepti on käristää 300 grammaa possun kinkkusuikaletta. Vihanneksiksi voi laittaa herkkusieniä, suikaloitua paprikaa, tietenkin sipulia ja koko komeuden sekaan vielä purkillinen soijapavun versoja ja jotain wokkikastiketta mieltymyksestä riippuen. Tämä nautitaan tietysti puuroutuvan riisin kanssa ja aidoilla tikuilla. Vaan mitäpä on sopiva juoma? Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, tämän komeuden kanssa sopiva ruokajuoma on laimea, haalea vihreä, kiinalainen tee. Sehän on samassa asemassa Kiinassa kuin länsimaissa kuohuviini tai shampanja. Niitähän esimerkiksi saksalaiset käyttävät ruoan kuin ruoan kanssa.
Teetä ja wokkiruokaa tärkeämpi on kuitenkin sisäinen asenne. Kiinalaisuuteen kuuluu, ja on aina kuulunut tietynlainen salaperäisyys. Salaperäisyyshän voi olla merkki harkintakyvystä ja usein jopa syvästä tyyneydestä ja mielenrauhasta. Salaperäistä olemustaan Kiina ei ole koskaan onnistunut karistamaan pois. Ehkäpä sen nykyisen harjoittama valtiopolitrukismi internet-sensuureineen on enemmänkin kiinalaisen salaperäisyyden ilmentymää kuin kommunistista kieroutumaa. Mitäs me olemme kiinalaisia neuvomaan?
Herää vain kysymys: saako nykyään elokuussa mistään pieniä kiinanpommeja ja paukkumattoja? Täytynee varmaan kääntyä kiinalaisten puoleen ja yrittää hankkia moisia karkotteita sitten pimeästi, jos niitä ei muuten kovin helposti saa. Voisihan siinä nimismiehellä olla ihmettelemistä: “Vai että olympialaisia juhlistamaan?” Asiahan on kuitenkin niin, että maassa maan tavalla, tai maahan ei asiaa. Kohta meissä kaikissa asuu pieni kiinalainen.
Mutta mennäänpä lopuksi vielä oikeaan mielenrauhaan, kiinalaiseen mielenrauhaan. Edellä luetellut jotkut ulkoiset tekijät, johin päästään jäljittelemällä tietysti edesauttavat tätä yritystä. Oikea mielenrauha ja pohjaton ilo eivät ole toinen toisensa poissulkevia tekijöitä. Parhaimmillaan olympiakisojen aikana, kun katse on kiinnittynyt yhteen paikkaan maailmassa, voi vallita todellinen jumalten rauha, joka ei voi olla tarttumatta ihmisiin. Tietystikin jokainen järjestävä maa ja kaupunki on tuottanut omanlaisensa version tästä olympialaisesta rauhasta. Vaikka kiinalaiset ovat hillittyä kansaa, on tässä tämänkertaisessa olympiarauhassa kuitenkin jotain riehakkuutta: paukkupommeja, ilotulitteita, lohikäärmekulkueita, villejä ajatuksia kohteliaan hymyn takana. Elikä varsin kiinalainen juttu!
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti