Aina ei totisesti jaksa hurskastella kirjojen ja muodik-kaiden ajatusten kanssa. Kohta onkin oiva aika kaivaa kaapin kätköstä suomi-verkkapusero, ja suunnata katse aluksi Beijingiin, kahdennenkymmenenen-nenyhdeksännen olympiadin kisoihin. Nyt on erinäisten ruumiinkulttuurin ilmiöiden tutkistelun aika.
Joka karsastaa urheilun ja kulttuurin yhteiseloa, niin muistakoon että itse suuri filosofi Platon osallistui nuorempana antiikin Olympian kisojen tapaisiin Isthmian kisoihin. Ei missään taidelajissa vaan peräti kaikkein vaativimmassa PANKRATION-kilpailussa. Pankration eli vapaa-ottelu päättyi usein vastustajan kuolemaan. Ilmeisen hyvällä menestykselläkin jopa; kuollut mies ei nimittäin idea-oppeja kehittele. Vaan kuinkas käy nykyajan ”muotifilosofeilta” pankration. Noh, filosofeista viis! Ainakin Venäjän pääministeri Vladimir Putin on aasialaisen pankrationin hienostuneen muodon, judon, harrastaja. Ja tässä muistettakoon, että judon harrastaminen alkaa vasta ensimmäisestä danista eli mustasta vyöstä.
Tietysti olisi luontevaa ajatella, että kotikatsomon oikea pukeutuminen ja muutenkin vankkumaton tuki kantaa joukkuetta ja urheilijoita eteenpäin. Vierasmaalaistenkin upeista suorituksista oppii nauttimaan. Aikanaan kun katseli Neuvostoliiton punakoneen huikeita pelisuorituksia vuodesta toiseen niistä myös oppi pitämään. Joskus kun ottaa turpiin oikein kunnolla niin siitähän voi tulla jopa riippuvaiseksi. Ne ajat eivät koskaan enää palaa. Jääkiekon suhteen Neuvostoliittoa on todella ikävä. Toinen on se turvallinen rajan takaa tuleva dialektinen hyrinä; alkuäidin turvalliseen syliin verrattava suure.Niin kaunista ja esteettistä ilmiötä on vaikea enää kuvitella kuin oli Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue. Sanotaan se vielä kerran; näiden kolmen muisto ei koskaan himmene: Mihailov, Petrov ja Harlamov. Mutta suurin heistä on Maltsev. Siispä pois kansalliskiihko ja huomio pelkästään hyviin suorituksiin, tekniikkaan ja spekulaatioon yleensä.
Moderni yleisurheilu on löytänyt suurimmat sankarinsa radalta. Juoksun esteettisyydestä voidaan tietysti olla monta mieltä. Jotenkin afrikkalaisen mailerin-askel ei vain ole niin kaunis kuin vaikkapa ylevästi lipuneen Sebastian Coen askellus. Pikamatkoilla afroamerikkalaiset runnojat ovat kyllä tehokkaita, mutta ei kai kukaan väitä että he voittaisivat Pietro Mennean eleganssin. Puhumattakaan nyt sitten Valeri Borzovin juoksutekniikasta. Jos etsii tyyliä ja tekniikka, niin kiitollista on seurata kenttälajeja ja moniotteluja Sorrutaanpa nyt siis nostalgointiin ja spekulaatioon. Harvempi on kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt naisten seipään maailmanennätys ylittää jo kahdellakymmenellä yhdellä sentillä ”oikean” seiväshypyn ME:n. Kysehän olisi metalliseipään maailmanennätyksestä numeroin 480. Modernin yleisurheilun, jos modernin rajana pidetään suorituspaikkojen uusia pinnotteita ja myös seiväshypyn välineuudistusta, huikein tulosparannus on tehty juuri seiväshypyssä: 134 cm. Tulosparannusta yli 25%!
Joskus tulee mieleen erilaiset tasoituskilpailut. Pikamatkoilla afroamerikkalaiset ovat voittamattomia. Mutta jos annettaisiin tasoitusta valkoisille miehille vaikkapa 0,22 sekuntia satasella ja aasian urheilijoille vielä enemmän... Ja sitten vaikkapa kaikkien tasoituskilpailujen äiti: molemmille sukupuolille avoin seiväshyppy. Kiellettäisiin vain muovista tehdyt seipäät miehiltä, ja palattaisiin metallikauteen. Naiset saisivat sitävastoin käyttää taipuisaa muoviseivästä. Olisihan se kova paikka miehille. Metalliseipään maailma vaatii aivan toisenlaista tyyppiä kuin nykyinen seiväs, ja miehen suorituskyvyn raja olisi silloin lukemissa 490. Todennäköisesti derkku-naiset, jos heitä vielä olisi, liikkuisivat jo viiden metrin korkeuksissa.
Mutta sitten han-kansan pariin ja katse Beijingiin päin. Parasta muuten uskoa, että muoto Beijing on itse Kiinan ylimmän johdon suosittelema kirjoitusasu maan pääkaupungille latinalaisia aakkosia käyttävissä maissa. Samoin se on myös YK:n suositus. Muoto Peking ei ole ns. suomenkielinen muoto, vaan vanhan kansainvälisen postitoimistotranskription mukainen muoto. Hämmästyttävää, että valtakunnan ykköslehti poikkeaa pinyin-järjestelmästä tämän nimen suhteen. Asiaa sylttytehtaalta kysyttäessä sai jo neljä vuotta sitten seuraavan vastauksen: ”Asia kyllä tiedostetaan meillä. Saamme päivittäin huomautuksia asiasta. Käytäntö on HS-käytäntö, ja todennäköisesti lähivuosina ryhdymme käyttämään pinyinin mukaisia nimiasuja.” Mutta Hesarilla onkin tässä maassa liikaa valtaa. Muuten, edelleenkin paras meillä ilmestynyt artikkeli pinyin-järjestelmästä löytyy vuoden 1980 MMM-kirjasta.
Mutta todellakin katse Beijingiin, ja XXVIII olympiadin kisoihin päin! Kiina sai sitten kisansa. Onkin kysyttävä, kuka on loppujen lopuksi voittaja, ja mikä lopulta ratkaisi kisojen pitopaikan. Oli kaunista ajatella, että valtava julkisuuspaine saisi Kiinan hallituksen taipumaan joissakin kysymyksissä, vaikkapa Tiibet-jupakassa ja ihmisoikeusasioissa. Coca-Cola-kulttuuri ja lähes rajattomat tossumarkkinat taisivat sittenkin olla määräävin tekijä. Englannin kieli tulee myös jatkamaan voitonkulkuaan, samoin amerikkalaispainotteinen protestantismi. Kiinalaiset ovat todella vekkulia väkeä. Että eikun vaan pinyin-standartin saloja oppimaan ja puikoilla syömään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti