Nyt on sitten neljä ehdokasta Mikkelin piispanvaalissa. Nimittäin Irja Askola, Seppo Häkkinen, kenttäpiispa Niskanen ja Miikka Ruokanen. Mielenkiintoista…. Ihan niin mielenkintoista että pitää oikein laittaa neljä pistettä sanan mielenkiintoista perään.
Mielenkiintoiseksi tai vallan ihmeelliiseksi tämän asian tekee viimeisen miehen mukanaolo. Mutta mennäänpäs aluksi taustoihin ja puhutaan vähän siitä millainen hiippakunta Mikkeli oikein on. Itse Mikkeli on provinssikaupunki viimeisen päälle. Se on identtiteettikriisitä kärsivä kaupunki Saimaan rannalla. Sen suuruudenaika sattui toisen rähinän päiviin jolloin Suomen armeijan päämaja oli siellä Mannerheimeineen. Nyttemmin kaupunki on saanut jälleen sijoituspaikakseen maavoimien esikunnan…
Hiippakunnan suurin ja kansainvälisin kaupunki on kuitenkin Kotka kolmine seurakuntineen, mutta pieni ei ole Lappeenrantakaan. Muuten hiippakunta on maaseutua maaseudun päälle. Hengelliseltä maastoltaan hiippakunta on vahvasti ns. viidennen herätysliikkeen tukialuetta.
Piispaehdokkaista Seppo Häkkistä on moitittu värittömäksi ja pliisuksi, mutta hän on kaikista ehdokkaista eniten tavallisen seurkauntapapin kokemusta omaava henkilö. Hallinto on hanskassa koska hän istui kaksi kautta hiippakunnan tuomiokapitulin pappisasessorina ennen kuin hänet valittiin kirkkoneuvokseksi kirkkohallitukseen. Hän on hyvin tunnettu mies Mikkelin hiippakunnassa. Jos Häkkinen valitaan piispaksi on hän myös ensimmäinen ei-tohtori pitkään aikaan. Jutut kertovat että mies kylläkin laittaa väitöskirjaansa kasaan kovaa vauhtia.
Miikka Ruokanen on oma lukunsa. Hänen virantäyttönsä, mies on Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, sai aikoinaan varsin kummallisia piirteitä ja hän on kolmatta kertaa naimisissa. Sen jälkeen kun hänet valittiin professoriksi ei hän ole julkaissut käytännössä mitään varteenotettavaa tieteellistä, ei edes artikkelia. Merkillistä tässä on se että häntä ovat mitä ilmeisimmin ajaneet piispaehdokkaaksi hiippakunnan konservatiivisemmat piirit. Piipanvaalin toidelle kierrokselle hän selvinnee silä Häkkinen ja Niskanen kalastelevat samoilla apajilla syöden toistensa kannatusta.
Mutta paljon pitää tapahtua että dogmatiikan professori lopullisen vaalin toisella kierroksella voittaisi. Ja jos voittaisi niin siintäisi miehen katse jo tulevissa vaaleissa kun Huovisesta ja Heikasta aika jättää Helsingissä ja Espoossa ja siellä luulisi Ruokasella kannatusta juuri olevankin.
Eri asia on sitten se kuka piispana pärjää! Piispan työ on matkamiehen työtä ja se vaatii hyvin kurinalaista otetta eikä se todellakaan ole heikkohermoisen touhua. Kapitulin työskentelyn johtaminen on sitten myös oma taakkansa ja kuunnella pitää paljon vaikka eihän korvilla ole koskaan tämän maailman ongelmia ratkaistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti