Niin se vain on että syksy on käsillä ja illat pimenee jouluun. Tänään oli Apostolien päivä mutta kehnoon saarnakkeeseen ei tullut edes yhtään kunnollista marginaalilisäystä. Joten on saarnaamisen suhteen odoteltava parempia aikoja ja oltava sinnikäs… Siispä on pienten sekaporinoiden aika jotka dervioidaan lähinnä sporttisten mietteiden kautta.
Eilinen toi lähemmäksi Venäjän euroopanmestaruuden jalkapallossa. Allekirjoit-tanut löi vetoa kaksi taaleria eli euroa Venäjän puolesta. Kerroin ei kylläkään ollut häävi mutta periaate hyvä. Venäjä voitti maalein 3-1 mumisluuppimaan eli Hollannin. Ai että mikä mumisluuppi…
Sitä vain on erilaisten ja aika kummallisten mielleyhtymien orja joihin on ehkä vähän tosiasioitakin taustalla. Hollantilaiset ovat nimittäin olleet, kauppakansaa kun ovat, melkoisia tupakanpolttajia, naisetkin. Joskus sain sellaista informaatiota että he olisivat olleet kovinkin mieltyneitä erinnäisiin ja erilaisiin savukkeiden imukkeisiin, pitkiin ja lyhyisiin, erityisesti hollantilaiset naiset. Ja olihan vuoden 1974 MM-kisojen loppuottelujoukkueen maalivahti Jan Jongbloed peräti tupakka-kaupan omistaja.
Mumisluuppi on sana joka tarkoittaa savukkeen imuketta. Liekö hollantilaiset naiset enää niin kovia sauhuttelijoita kuin takavuosikymmeninä. Minulla on kokemusta vain yhdeltä reissulta puukenkämaahan vuonna 1986. Joku väitti joskus kivenkovaan että edemennyt kuningatar Juliana olisi omistanut peräti valtaisan mumisluuppiko-koelman. Siihen olisi kuulunut yli 3000 erilaista savukkeen imuketta hienoista aivan kansanmalleihin – aivan pahvisista ivoorisiin (Ronsunluinen) ja estivuumisiin (Meripihkainen). Ja kaiken lisäksi Juliana olisi ollut vielä vallan mahdottoman kova röökimimmi joka siis myös käytti kokoelmansa imukkeita eli mumisluuppeja.
Liekö asiassa sitten perää, siis tässä Julianan tapauksessa… Julianahan tunnettiin maanläheisenä ihmisenä ja sympaattisena kunigattarena. Hän ajeli polkupyörällä ja halusi alamaistensa puhuttelevan häntä “rouvaksi.” Ja se, että jos hänellä todellakin oli tuo valtava mumisluuppikokoelma ei hänen arvoaan pienennä, päinvastoin…
Joopa joo… Olipas kaikkien aikojen surkein pilumi-juhannus. Liekö sitten näin latteaa ollut viimeksi puukeihäiden aikakaudella. Kaikki pilumi-urhomme potevat kipeää olkapäätä ja kyljessä sirkoo. Andreas Thornkildsen sai nippa nappa värkättyä kasaan reilun 83-metrisen. Olisiko nyt levon paikka ja kunnon rentouman. Ehkei ole ihan mumisluupin ja Vihreän Nortin paikka mutta melkein… Miesten, siis pilumi-urhojemme, ajatukset pitäisi saada kiinnitettyä paiksi viikoksi johonkin muuhun. Kyllä se siitä sitten oikeassa kulmassa lähtisi se piluminkin…
Toisaalta suurta surua on tunteminen Hollannin putoamisesta Venäjän kyydissä, mutta heillähän olikin valmentaja mumisluuppimaasta. Ja kun jalkapallosta ja röökistä puhe tuli niin on tuotava esiin muistikuvat Argentiinan vuoden 1978 valmentajasta Cesar Luis Menottista. Miehellä oli valtavan synkkä ilme kun hän istui vaihtopenkkikatoksen alla ja rööki paloi katkeamatta 90 minuutin ajan eikä se ollut mitenkään hienostunutta tupakointia, mutta voitto jäi Argentiinaan ja vastustajana oli, yllätys-yllätys: Hollanti…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti