Ihminen voi helposti muuttaa käsityksiään erinäisistä asioista tai sitten ei... Kukapa meistä voi sanoa faktuumit kuultuaan tyynesti ”Jaa, korjaan tiedosto-jani...” Joskus asioiden kypsyttely vaatii oman aikansa. Ja sitten on vai elettävä muuttuneissa mielisuhteissa.
Kerron ihmisille usein ilman suurempaa vastakaikua että Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan sanoja ”Muista Luojaasi nuoruudessasi” ei enää ole mielekästä käyttää koska kyseessä on väärä käännös. Todennäköisesti kuitenkin seuraavassakin raamatunkäännöksessämme lukee aivan samalla tavalla. Ko. kohtahan pitäisi kääntää siten että se tarkoittaisi lähinnä sitä kuinka pitäisi olla uskollinen vaimolle jonka on nuorena nainut. Taikka paremminkin ammentaa tuosta kaivosta... Faktat olin tiennyt jo ennen viime talven tiedostonkorjaamista jo hyvinkin viidentoista vuoden ajan. Sitten vain päässä naksahti...
Joskus uutta tietoa tulee todella nopeasti. Eilen iltasella laitoin nettiin hakusanaksi ”Eugen Herrigel” ja sitten alkoi tapahtua. Kymmenen minuutin päästä muutama tiedosto päässäni oli perusteellisesti korjattu. Herrigelhän oli saksalainen filosofi joka opiskeli ennen toista maailmansotaa Japanissa ja moni tuntee teoksen Zen ja jousella ampumisen taito. Kirjna päähenkilöt ovat jousimestari Awa Kenzo ja Herrigel. Tähän asti olen elänyt luulossa, kuten varmaan moni muukin, ja valtaosa edelleenkin elää, että:
a) Awa Kenzo oli suuri zen-mestari
b) Kirja on hienostunut kuvaus zen-buddhalaisuuden eräästä muodosta
Todellisuus on kuitenkin se, että edellä mainitut asiat eivät aivan pidä paikkaansa. Awa Kenzo oli alansa toisinajattelija eikä hän harjoittanut zeniä. Herrigelin klassikko on mitä suurimmassa määrin fiktiota. Asia sai outoja piirteitä kun kirja käännettiin nipponksi, ja siitä tuli hyvin suosittu Japanissa. Nykyinen japanilainen zen-jousiammunta on sitten paljossa velkaa Herrigelin väärennökselle. Nimittäin kirjan eetos ja opetukset vaikuttivat zen-ammunnan kehittymiseen. Onpas merkillistä. Toisaalta olisihan se pitänyt arvata... Tarttee olla vähän sketisempi vastaisuudessa.
”Kun olin lapsi, minä puhuin ja ajattelin kuin lapsi; vartuttuani mieheksi olen jättänyt lapsen ajatukset.” (1 Kor 13:11 Uusi Testamentti nykysuomeksi-kään-nöksen mukaan.) Niinpä niin... Montakohan tiedostoa tässä vielä täytyykään korjata...
Viime pyhä oli ns. tuhlaajapoikasunnuntai vaikka tuo evankeliumiteksti onkin vasta toisen vuosikerran mukainen. Notähänloppuun voi kertoa hauskan jutun jossa ehkä on jotain perääkin.... Eräänlainen tuhlaajapoikasunnuntain jälkihööky...
Olipa kerran eräs vankila ja vankilassa vankilapastorikin. Monen vuoden ajan eräs mies oli käynyt hyvin useasti vankilapastorin juttusilla. Oli puhuttu mukavia mutta aina jokaisen tapaamisen lopuksi oli vanki halunnut kuulla kertomuksen tuhlaajapojasta. Vanha pappi oli sitä myös suurella hartaudella kertonutkin aika tavalla omin sanoin ja sanaa ”tuhlaajapoika” useasti toistaen. Koitti sitten päivä ja mies pääsi vapaaksi; pastori jäi vankilaan... Koitti jäähyväisten aika. Pastori kysyi viimein vangilta miksi tämä oli aina halunnut kuulla saman jutun, joskus jopa kahdesti. ”Kai sinä vähän olet samaistunut tuohon tuhlaajapoikaan?,” kysyi pastori viimeisinä sanoinaan. Vapautuneen vangin vastaus oli hyvin yllättävä: ”No tuota, kun pastori sanoi aina niin muhevasti sen ”tuhlaajapoika-sanan” niin minua kohti tuhahti aina se ihana konjakin-hööky.” Niin... Oli siinä pastorillakin totinen paikka, korjata tiedostojaan meinaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti