tiistai 24. kesäkuuta 2008

Salat julki doping-jupakassa?


Utsjoen suuri poika Kari-Pekka Kyrö on sitten avannut suunsa ja hänen lausuntonsa ravisteletvat koko urheilevaa Suomea ja myös maastohiihtävää maailmaa. On hyvä että teoista otetaan vastuu oikein rankemman päälle ja vihdoin on kaikkien todellakin saatava tietää mistä oikein on kyse.


Jos asia sanotaan suoraan niin se on näin: jos suomalaiset eivät pärjänneet norskeille rehellisillä konsteilla niin asetelma olisi sitten ollut se, olettaen että norjalaiset pärjäsivät turskan ja vuohenjuuston voimalla, että he todellakin ovat superrodun edustajia, isokeuhkoisia ja sutjakoita siirappisääriä kaikki tyynni. Kun tietää millaisia luonnonoikkuja huippuhiihtäjät ovat niin en jaksa moiseen uskoa. Tai sitten olen totaalisen väärässä.


Syyllisiä voidaan kyllä etsiä mutta on syytä tuomita ketään? Jos todellisia syyllisiä halutaan etsiä niin niitä ovat tavalliset kansalaiset kohtuuttominen vaatimuksineen. Kaikki ovat siis syyllisiä dopingin käyttöön koska huipulle ei kertakaikkiaan muuten ole mitään asiaa…


Jaksan uskoa  Kari-Pekka Kyrön motiiveihin. En usko että hän laukoo totuuksia julki katkeruuttaan kun ei itse aikoinaan menestynyt tarpeeksi hyvin. Tunnen miehen poikavuosiltani ja olimme seuratovereita Inarin Yrityksessä. Hurja mies hiihtämään jo nuorna poikana… Yleisurheilussa pärjäsin hänelle toki useimmissa klajeissa vielä 13-vuotiaana mutta enpäs juuri muuten… Kaikkinensa hieno miehenalku hän oli ja hänen arvonsa tulee vielä nousemaan kunhan tämä jupakka oikein kunnolla puidaan.


En usko hänen myöskään olevan sen sortin lappilainen ahma joka on tavallaan kymmeniä vuosia hyvä kaveri mutta joka jossain tilanteessa iskee puukolla niskaan samalla tavalla kuin ahma hyppää poron selkään puun latvasta oltuaan kytiksellä muutaman vuorokauden…


Meidän on asetettva asiat oikeaan mittasuhteeseen ja mietittävä huippu-urheilun mielekkyyttä yleensäkin. Mitähän salaisuuksia norskeilla oikein on… Derkkujen asiathan ovat jo tulleet julki kauan sitten… Ja onkohan olemassa lajeja joissa ei dopingia ollenkaan käytetä, tai missä siitä ei olisi hyötyä? Jos ajatellaan puhtaasti olympialajeja, ja kesälajeja nimenomaan niin vaikea sanoa. Ehkä purjehdus ja jousiammaunta, ehkä vai purjehdus… Mutta tämä ei sitten tarkoita sitä että ko. lajia jotenkin kannattaisin…


Mutta kun hiihdosta puhuttiin niin otetaanpas tähän juttu yli 50 vuoden taka. Suuri sinivalkoinen vainooja Pekka Tiilikainen oli morkannut Suomen mieshiihtäjiä talven mittaan josku sillioin kauan sitten ja kovaan ääneen toitottanut etteivät meidän miehet Ruotsin hiihtokisoissa pärjää koska siellä on mukana koko Ruotsin hiihdon skerma. Mutta hepä ottivatkin mm. August Kiurun johdolla melkein täyspotin. 


Tiilikainen oli herra miehiään ja aina piti olla väriviinapullo mukana jos juttusille yritti. Suivaantuneet suomalaishiihtäjät menivät Tiilikaisen puheille hänen majapaikalleen Falunissa ja kun Pekka sitten aukaisi oven niin pojathan totesivat että ei meillä viinaa mukana ole kun se on mennyt voitonjuhlissa mutta miten nyt selostajan suu pannaan kun me näin hyvin pärjättiin huolimatta siitä että paikalla oli Ruotsin hiihtokerma… Pekka oli tulistunut moisesta röyhkeydestä mutta Kiurupa oli sanonut että ei me sinun kanssa tappelemaan ruveta sillä huonostihan siinä käy ja kädet siinä on paskassa kun sitä on Tiilikaisella maha täynnä. Tiilikainen oli valitellut moista käytöstä hiihtopomoille ja olivathan pojat noista vallattomuuksistaan kuulla saaneet. Että sellainen doping-mies se Tiilikainen oli. Eivät juuri tainneet nähneet selvää päivää ruotsinkielisen kollegan Sevonin kanssa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti