Mutta kuinka pitkään elää ihminen? Ihminen on olento, josta on sanottu että hänen elinpäivänsä ovat kuin ruoho, ja että ruoho lakastuu. Sellainenen hän on, mutta viime aikoina hänen eliniänodot-teensa on kasvanut, ja niin sanotaan että hän elää tulevaisuudessa paljon pitempään.
Tänään syntyvät vauvat voivat odottaa sadan vuoden elinikää. Aivan ensimmäiseksi on kysyttävä että mitä hyötyä siitä voi olla? Tämä sadan vuoden eliniänodote koskee luonnollisestikin vain kehittyneimpien maiden ihmisiä ja heistäkin vain tiettyä osaa.
Niin, mitä hyötyä siitä sitten on jos elää satavuotiaaksi? Onhan siinä toki oiva mahdollisuus vaikkapa kehittää itseään ja paikata aukkoja joita on jäänyt sivistykseseen. Mutta, mutta… Mitä se olisi; lukea maailmankirjallisuus ja sitten kuolla…
Ja vaikka biologinen koneemme pysyisikin kunnossa elikkä elimistö ei kovin kauheasti rapistuisi niin kuinka polla sitten kestäisi? Ja jos useimpien polla kestäisikin niin miten kasnantalous tällaisen kestää. Tietysti rahalla voi ostaa lisää elinaikaa kun uudet hoidot tulevat mahdolliseksi. Mutta kun näkee kuinka paljon tässäkin ajassa on jo masennusta ja ahdistusta, niin visio vanhemmaksi elävästä ihmislajista on jotensakin pelottava ja suoraan sanoen ahdistava. Jos kerran nykyään jo alle kaksikymppisillä on jo pitkään ollut vakavia masennusoireita niin yhtälö luo vakavan ennusteen...
Tietystikin asiassa pitäis nähdä vain positiivisia puolia mutta kun niitä ei niin helpolla näe. Listataanpa tähän muutamia tosiasioita ja koetetaanpas sitten olla positiivinen…
I Ihmisen osa on vanhentua ja kuolla. Ja tiettyyn elämänvaiheeseen kuuluvat aian tietyt asiat. Tämä on ikivanha totuus…
II Kaikki eläneet ihmiset ovat joskus kuolleet. Jotkut uskonnolliset dokumentit väittävät kyllä toista, mutta luonnontieteellinen tosiasia on se, että ihminen vanhenee ja kuolee…
III Terveys ja pitkä ikä eivät aina kulje samassa tahdissa.
IV Ihminen on tullut pääsääntöisesti onnettomammaksi viimeisen sadan vuoden aikana. Joka ikää lisää se tuskaa lisää…
V Käytettävissä olevat luonnonvarat eivät oikein riitä kasvavalle ihmiskunnalle, kuinka ne riittäisivät kasvavalle ja pitempään elävälle ihmiskunnalle?
Kehitykselle emme voi mitään ja jos tässä jotain positiivista sitten on nähtävä niin eiköhän sitäkin ole. Vanhuuteen liittyy yleensä mielikuvia siitä että tultaisiin jotenkin viisaammiksi ja järkevimmiksi. Vanhoja ihmisiä on kunnioitettu monissa kulttuureissa ja joskus meilläkin. Elikkä jos ihmiskunta elää vanhemmaksi niin silloin se myös on kauttaaltaan viisaampi, ja jos tätä kasvanutta henkistä luonnonvaraa osattaisiin käyttää paremmin niin silloin meillä voisi olla ihmiskuntana todellakin parempi tulevaisuus. Pakko tässä on positiivinen olla vaikka julkeita asioita meille väitetään ja uskotellaan. Ongelmia riittää muutenkin. Yhteiskuntapoliittiselta kannalta tarkasteltuna tässä tarvittaisiin kyllä melkoista keskustelua yhteiskuntasopimuksesta. Mitenhän siihenkin päästäisiin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti