lauantai 29. marraskuuta 2014

Porinaa luonnonsuojelusta. vol 1. Pienenpieni sontapuhe.

 



Virhereille  on  käynyt  ohraisesti.  Puolue  on  laitostunut  kuin  voimansa  menettänyt  herätysliike.  Tämä  heidän  ytyvoimala-kritiikinsä  tässä  edelleen  kummeksuttaa,  ja  väitteet  siitä  että  energian  kulutus  on  kääntynyt  laskuun.  Tottakai  kai  se  on  kääntynyt  laskuun  kun  monta  paperossikonetta  on  sulkimoitu  ja  tehtaita  myös.  


Kun  ei  tässä  inspiroi  sen  enempää  niin  puhutaan  sitten,  jos  ei  nyt  ihan  sontaa,  niin  ainakin  sontimapaperista…  Eipähän  ainakaan  saa  tällä  kertaa  moitteita  siitä,  että  haukkuu  jotakin  ihmistä.  Puhutaan  siis  sitä  ihteeään  siitä  ittestä.


Ihminen  on  sitten  veikeä  olento!  Tämä  asia  tuli  viikolla  mieleen  kun  ostin  pompsit  toilettipaperia  ja  talouspaperia.  Nyt  on  sitten  viimeistä  huutoa  semmonen  nelikerroksinen  paskapaperi…  Toiletipaperihan  on  mielenkiintoinen  luku  sinänsä.  On  tuo  takamuksen  pyyhkyttäminen  monimutkainen  juttu…  Ensi  kaadetaan  puita  eli  riistetään  metsän  eläimiä.  Sitten  puut  ajetaan  fossiilisia  polttoaineita  ahmivalla  rekalla  paperossitehtaalle.  Sitten  puu  rouhitaan  pieneksi  silpuksi  ja  keitetään  kaikenkauheassa  tärpättiliemessä  selluksi.  Tässä  vaiheessa  uraani  halkeaa  ja  tuottaa  sähköä  sellukattilaa  varten.  Sitten  tehdään  monelaista  paperia  ja  yksi  niistä  laatuaan  on  tämä  kotoinen  paskapaperi.  Kyseinen  paperi  pakataan  sitten  irvokkaasti  muovipakkaukseen  ja  rahdataan  taas  rekoilla  kauppoihin  ja  sieltä  se  käydään  noutamassa  kuluttajien  pienemmillä  kotteroilla  kotitalouksiin.


Sitten  alkaakin  pyyhkyttely  ja  selluloosa  matkaa  viemäreissä  jätevedenpuhdis-tamoihin  jossa  kaikki  lopulta  tiivistyy  ja  toivottavasti  myös  kompostoidaan.  Hirvittää  kaikkinensa  mutta  ei  sitä  kiireiltään  ja  mukavuudenhalultaan  ole  kuitenkaan  ehtinyt  tätä  epäkohtaa  lähteä  korjaamaan.  Ehkä  asian  laita  ei  ole  aina  ollut  näin  järjettömällä  tolalla  sillä  eläähän  kansamme  suussa  hokeman  muodossa  tosin  enää  ns.  “perseensuti.”  Luonnonsuojelijana  mietin  kovasti  sitä  olisko  tuossa  entisaikojen  käyttöesineessä  apua  sillekin  ettei  metsän  eläimiltä  ihan  niin  kauheasti  tarvitsisi  ottaa  puita.  


Laiskuuttahan  tämä  kaikki  vain  on  sillä  ainakin  täällä  Suomessa  päivän  pääsonninan  jälkeen  joka  meikäläisellä  ajoittuu  ainakin  aamuun  voisi  ottaa  suihkun.  Mikäs  on  suihkutellessa  kun  on  ytysähköllä  lämmitettyä  vettä  ja  teollisesti  valmistettua  saippuaa  ja  muuta  yvesrotseri-kamaa  kylppärissä.  Ihmisen  ei  toisaalta  ihan  joka  päivä  tarvitse kylvyssä  käydä  eikä  ruiskutellakaan.


Että  vaikea  tässä  on  kuvitella  jotain  Anni  Sinnemäkeä  eli  virhereiden  horinanjohtajaa  ja  muita  boboja  vuoleskelemassa  noita  sutima-välineitä  ja  pesemässä  pyllyjään  jääkylmällä  vedellä.  Että ei  tässä  muuta  voi  sanoa  kuin  että:  “Ihminen,  mikä  sinua  oikein  vaivaa.  Viet  metsän  elämiltä  puut,  saatat  oravat  paniikkihäiriöön  ja  pistät  käet  kukkumaan  selällään  kannonnokkiin  ja  vielä  väität  että  hyvin  pyyhkii,  ainakin  lihavina  vuosina.”


Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti