Kansainvälisesti tunnetuin suomalainen raamatuntut-kija Heikki Räisänen totesi vuonna 1981 ilmestyneen kirjansa Miten ymmärrän raamattua oikein johdan-nossa: ”Fundamentalismissa uskonnollisena ja kulttuurisena ilmiönä olisi paljonkin tutkittavaa esimerkiksi sosiologiselta, psykologiselta, aatehis-torialliselta tai systemaattis-teologiselta kannalta.
Olisi houkuttelevaa vertailla kristillistä fundamentalismia samansuuntaisiin ilmiöihin — islam tulee tietenkin etsimättä mieleen — tai poliittisten ideologioiden piirissä”. Räisänen halusi omasta puolestaan pitäytyä omaan kapea-alaiseen tehtävään: äärikonservatiivisen raamatunselityksen menetelmien erittelyyn ja niiden vertailuun kriittisten metodien kanssa. Hänen toiveensa oli: ”Toiset jatkakoon”.
On sanottu, että suomalaisen päähän mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Mistähän mahtaa olla oikein kyse? Olisikohan kyse ajattelun yksioikoisuudesta. Tämä on pitkä juttu ja se olisi itsessään neljän erilisen blogin paikka, mutta menkööt nyt kerran on mennäkseen. Asia on kuitenkin selvitettävä ensimmäisen alaotsikon yhteydessä että saisimme havainnollisemman lähtökohdan.
I Kristillinen fundamentalismi
II Kuinka määritellä fundamentalismi?
III Fundamentalismin syyt
IV Suomalainen fundamentalismi
IV Kristillinen fundamentalismi
Tuo ennakkoaavistus osui oikeaan. Fundamentalismi on monikasvoisempi ilmiö kuin Raamatun erehtymättömänä pitäminen. Käsitteen fundamentalismi käyttö on laajentunut viime vuosikymmeninä, nykyään siitä puhutaan kaikkien uskontojen yhteydessä ja jossain määri sitä on käytetty puhuttaessa ideologioistakin.
Kristillinen fundamentalismi syntyi Pohjois-Amerikan protestanttien keskuudessa 1800-luvun lopulla. Joidenkin tutkijoiden mielestä se oli vastareaktio Darwinin evoluutiokeskeistä ajattelua ja raamatuntutkimuksen tieteellistymistä vastaan. Sen katsotaan siis syntyneen puolustamaan ja suojelemaan kristillisen uskon perustotuuksia. Näiksi perustotuuksiksi eli fundamentaaleiksi nähdään Raamatun erehtymättömyys, Jeesuksen jumaluus, neitseestä syntyminen, Jeesuksen sovituskuolema ja hänen fyysinen ylösnousemisensa. Toiset tutkijat korostavat fundamentalismin opillista puolta, sen liittymistä ns. premillenialismiin (käsitys jonka mukaan Jeesus tulee ennen ns. tuhatvuotisen valtakunnan alkua). Fundamentalismin yhteyteen liitetään myös rock-musiikin, homoseksuaalisuuden ja abortin vastustaminen. Sen pääasiallisina ja yleisinä piirteinä pidetään muutosvastaisuutta ja taistelevaa asennetta; fundamentalistit ovat äänekkäitä ja valmiita puolustamaan näkemyksiään.
II Kuinka määritellä fundamentalismi?
Suurin hanke fundamentalistisen ilmiömaailman tulkitsemiseksi on toteutettu Yhdysvalloissa, Chigacon yliopiston massiivisen tutkimus- ja julkaisuprosessin muodossa. Käyttökelpoisen ja toimivan lähtökohdan fundamentalismin määrittelemiseksi ja tunnistamiseksi tarjoaa sosiologi Nancy T. Ammermanin luoma määrittelymalli. Sen mukaan fundamentalistit korostavat voimakasta lähetystyötä ja evankeliointia, Raamatun erehtymättömyyttä, premillenialismia (Jeesus Kristus tulee takaisin ja hallitsee tuhat vuotta) ja he myös yleensä eristäytyvät muista. Ammermanin määritelmään voisi vielä lisätä, lähinnä neljättä määrettä täsmentäen, voimakkaan yhteisöllisen kurin ja kontrollin ilmenemisen, ja fundamentalismille ominaisen retorisen, kielellisen erityismaailman. Lähetystyötä vastaa ei-uskonnollisessa fundamentalistisessa liikkeessä voimakas ideologinen levitystyö, erehtymättömän ”peruskirjan” korvaa esim. virallisen aseman saanut oppi- tai ajatusrakennelma, joskus jonkun henkilön persoona, premillenialismin tilalta löytyy usein ajatus utopistisesta tilasta.
Määritelmää voi testata periaatteessa jokaiseen yhteisöön tai yhdistykseen, jopa valtioihin ja sivilisaatioihin. Kyseessä on yleismaailmallinen ilmiö, sillä kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa ilmenee fundamentalistisia piirteitä. Pieni fundamentalistinen kristillinen lahko ja entinen valtava fundamentalistinen Neuvostoliiton sivilisaatio ovat kaksi ääripäätä. Niiden väliltä löytääkin sitten rajattomasti esimerkkejä eri asteisista fundamentalismeista. Kaikkien määreiden ei välttämättä tarvitse toteutua, jotta jokin yhteisö voidaan määritellä fundamentalistiseksi.
III Fundamentalismin syyt
Fundamentalismin syitä voi etsiä psykologisista, yhteisöllisistä ja sivistyksellisistä tekijöistä. Ihminen kunnioittaa traditioita ja tuttua järjestystä, ja yksi hänen lajiominaisuuksistaan on misoneia-ilmiö; kaikkinainen uuden ja uuden ajattelun pelko. Fundamentalistinen järjestelmä tai yhteisö tarjoaa vakiintuneisuudessaan tilan, jossa ei tarvitse ryhtyä joskus kivuliaaseen älylliseen ponnisteluun maailmankuvan eri alueiden ristiriitojen selvittämiseen. Poikkeavaa käyttäytymistä ja vääränlaista huumoria ei sallita. Vaikka yksilönä fundamentalistisen järjestelmän jäsen voisikin olla huumorintajuinen, niin yhteisö on useimmiten aina tosikko. Näin on syntynyt ikuinen tilaus kaikenlaisen korrektin ajattelun ja puheen valvojille, joista voisi hyvin yhteneväisesti käyttää politrukki-nimitystä. Heidän toimintaansa, olipa se tietoista tai yhteisön tarpeista tiedostamattomasti nousevaa, on sitten politrukismin harjoittamista. Politrukki-nimihän tulee venäjänkielisestä sanayhdistelmästä, ja se tarkoittaa ”poliittista ohjaajaa.”
Fundamentalismin syntyä voi edistää toisaalta tilanne, jossa köyhtyneillä ja syrjäytyneillä ei ole enää jäljellä muuta kuin uskonnolliset ja ideologiset peruslähtökohtansa. Fundamentalismi voi siis olla suoranainen vastalause vallanpitäjiä kohtaan. Tästä löydämme esimerkkejä vaikkapa nykyajan islamilaisista maista.
Tiedonvälityksen kehitys ja yleinen globalisaatio ovat vaikuttaneet fundamentalismin leviämiseen. Ylikansallisten media-yhtiöiden fundamentalistiset saarnaajat ovat 1990-luvun loppuun mennessä tavoittaneet yhä enemmän kuulijoita. Globalisaatiosta syntyvä vastakkainasettelu rikkaiden ja köyhien kesken ajaa helposti siihen, että uskonnosta etsitään suojaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Köyhyys ja sosiaalinen eristyneisyys luo edellytyksiä ääriliikkeiden synnylle. Poliittisen ulottuvuutensa johdosta fundamentalismi onkin viime aikoina saanut osaksensa kasvavaa mielenkiintoa. Se nähdään jopa maailmanrauhan kannalta uhkatekijänä.
Pohjimmiltaan fundamentalistien ongelma on kuitenkin ajattelutavan kapeudessa. Syy siihen saattaa olla pelko omaksua vääriä opillisia käsityksiä. Tähän liittyy useimmiten niukka koulutustausta, joka ei anna edellytyksiä nähdä asioiden laajempia yhteyksiä. Viimeisen vuosikymmenen aikana toteutunut suomalainen tohtoritehtailu ei välttämättä nosta todella monipuolisesti sivistyneen sivistyneistön määrää. Tämä vaikeuttaa mihinkä tahansa liittyvien asioiden ilmaisemista muille tajuttavalla tavalla. Kehitys luo pieniä piirejä, joissa asiat ilmaistaan sisäpiirin ilmaisuin.
Fundamentalismin syitä on myös vakavissaan etsitty perinnöllisistä tekijöistä mm. kaksostutkimuksiin viitaten. Eipä olisi ihme, jos joku joskus tulevaisuudessa vakavasti esittäisi löytäneensä ns. ”fundamentalisti-geenin.”
IV Suomalainen fundamentalismi
Suomalainen fundamentalismi on oma lukunsa. On sanottu, että suomalaisen päähän mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Tapamme uskoa aatteisiimme on ollut varsin erikoinen. Kulttuurissamme on ollut ja on jossain määrin edelleenkin tietty fundamentalistinen vivahdus. Ehkäpä juuri fundamentalistinen tekijä selittäisi suomalaisille ominaisen itsesensuuri-pyrkimyksen.
Inhimillisessä kulttuurissa vaikuttavat voimat voivat olla luovia tai tuhoavia. Vallitseva katsomus pitää kiinni asemistaan. Turun akatemian varakansleri piispa Terserus katsoi 1661, että ylioppilas Henrik Eolenius oli noita, ja vastoin konsistorin enemmistön mielipidettä hän tuomitsi hänet kuolemaan. Eolenius oli ollut puheissaan varomaton ja oli piispan mielestä oppinut kieliä liian helposti. Konsistori ja kansleri Pietari Brahe mitätöivät tuomion. He eivät kuitenkaan katsoneet piispan menettäneen todellisuuden tajuansa. Jos Turun piispa tänään tekisi samanlaisen teon, niin yliopiston konsistori voisi viitata oppinein sanakääntein hänen käsitystensä vanhanaikaisuuteen.
Vaikka aina tietysti kuuluisi kiittää uutta ja omaperäistä, silti uutta näkemystä tai asennoitumisen tapaa ei suinkaan aina arvosteta. Mikä ei käy yhteen yleisesti hyväksytyn totuuden ja moraalin kanssa, voidaan tuhota keinoista välittämättä. Suomalaisillehan tuotiin miekan avulla uskonto ulkoa päin. Se syrjäytti sen vähäisen oman uskonnon mitä täällä oli, ja monissa tapauksissa muunkin kansallisen perinteen. Suomalainen opetettiin pitämään omaa perinnettään vääränä ja vaarallisena, kääntymään itseänsä vastaan. Kirkko teroitti 1600-luvusta lähtien puhtaan opin tärkeyttä kuvaillen helvetin kauhuja, jotka ihminen kohtaa, jos hän ei ajatuksissaan ja elämän vaelluksessaan riittävän tarkasti noudata kirjojen käskyjä.
Päämäärien ainutkertaiseksi tunnettu tärkeys karsii aina ajattelun vaihtoehtoja. Vaihtoehdottomuus on ikävällä tavallaiskostunut suomalaisten tietoisuuteen, ja ehkä jopa pysyvästikin. Perinteinen suomalainen elämänmuoto takasi niukan toimeentulon; ei mukautumista uutuuksien omaksumiseen. Totuttiin katovuosien ahtaisiin portteihin ja nöyrtymiseen luonnon voimien edessä. Moralisti, mitä suomalainen rahvas ei ollut, sekoittivat pettua leipään silloinkin kun vuoden sato olisi sallinut sen valmistamisen puhtaasta viljasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti