Tänään on Runebergin päivä mutta hänestä pidetään niin paljon meteliä, että nyt voidaan hyvällä omallatunnolla muistella erästä toista runoniekkaa. Ikävä kyllä hänen muistonsa alkaa hiipumaan nuorempien sukupolvien keskuudessa.
Otsikossa kyse on Stadin-Arskasta! Turtsi oli ennen kaikea työväen runoilija ja hän eli vuosina 1904-1980. Miesi osallistui talvisotaan reservin upseerina mutta jatkosodassa meni käpikseen ja vietti suurimman osan tuosta jaksosta bosessa.
Perehdyin 1980-luvun loppuvuosina syvällisesti Turtiaisen tuotantoon ja elämään, erityisesti elämään. Tein jopa roolinottoyrityksiä, ja kirjoitin ystäväni kanssa huomattavan määrän dekadenssi-runouttakin malliin Lennon-McCartney. Näytteeksi vaikka runo "Antero."
Istuvat ihmiset suljetuissa tiloissaan
harteillaan seisova ilma
tunkee seuraan mies
sarkahousu,
pömppömasu, kansanhenkinen
nostaa jalkaa
taas yksin istuu
Mutta aasiaan jos vähäiseen! Elämänkertamuisteloissaan Turtiainen muistelee tietysti lapsuuttaan ja vanhaa Helsinkiä. Talvimuistojakin Turtsilla oli. Hän kaipasi kovasti erään makunautinnon perään kuin paraskin marselprousti. Lapsena Turtsi oli saanut spittinkiä, muttei sitä ollut tarjolla enää vanhoilla päivillä. Liekö tuo Brita-avokas ollut sitten sen verran avuton köksässä ettei vanha mestari enää saanut lapsuutensa herkkua. Spittingillä Turtsi tarkoitti talvisaikaan tarjottua laakeri-teetä ja munkkia. Sitä kun oli saanut ennen vanhaan aina Stadissa ja halvalla.
Olen valmistanut useasti laakeriteetä Turtiaisen inspiroimana. Helppoahan tuo. Mieluummin otat noin parikymmentä tuoretta Laurus nobilis-puun eli laakeripuun lehteä. Leikkelet ne kappaleiksi ja annat kuivahtaa yli yön vaikkapa pienessä kulhossa. Sitten ei tarvitakkaan muuta kuin kiehuvaa vettä ja savinen teepannu. Juoma vaatii pitkän haudutuksen, mutta odotus on palkitsevaa. Talvijuomien aatelia ja taatusti totikas toti ilman viinaksia. Munkit kannattaa leipoa edellisnä pänä. Kookosrasva antaa laakeriteen kanssa parhaan säväyksen jos puhutaan munkinpaistorasvasta.
En tiedä sisältääkö laakeripuun lehti kumariini-nimistä ainetta? Kumariinihan on diuretatiivinen aine eli virtsaneritystä lisäävä ja kouristuksia lieventävä. Kumariinia on erityisesti Liperin siemenissä ja Väinönputkessa. Ennen vanhaa jytystelivät esi-isämme talventörröttäjien siemeniä kourakaupalla moninaisiin vaivoihin ja puutostiloihin. Kumariini on oivaa lääkettä myös sydänsuruihin ja sillä on tunnetusti lievitetty yksipuolisesta rakkaudesta kärsivien tuskia.
Turhaan ei Turtsi spittinkiä ylistänyt. Arvoisa lukijani! Mene äkkiä vaikkapa Stokkalle tai muuhun hyvin varustettuun tavarataloon ja osta tuoreita laakeripuun oksia. Leivo munkit ja kutsu ystävät ja vähän vieraammatkin kylään laakeriteelle ja munkeille. Ohessa voitte lukea vaikkapa Turtiasen hienon, mutta lähes runoelman mittoihin paisuvan, lyyrisen palan "Leivän mahti." Kyllä siinä bulit ja snadit kummasti lämpenöö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti