On satanut niin vietävästi että joetkin alkavat taas tulvia, kiitos tehokkaan salaojajärjestelmän. Tällaisena päivänä voi tietysti kehittää itseään ja purkaa luku-rästejä mutta yksi keino voittaa vesisade on pistää vielä rankemmin vastaan, eli voi lähteä vaikkapa jälkikas-vuston kanssa uimahallille. Unohtuupa kiusallinen vesisade ainakin vähäksi aikaa, tunniksipa hyvinkin.
Illalla näin Turun akateemisen liepeillä liikuskelemassa tutunnäköisen hahmon. Pari varmistusta vaikka miehen kyllä tuntee takaapäinkin ja eikun esittäyty-mään; luonnollisesti tietenkin varmistuen hänen henkilöllisyydestään. Paikkansa piti, kysessä oli todellakin vanha tuttavuus elikkä professori Eino Murtorinne.
Eino Johannes Murtorinnehän on kirkkohistorioitsija ja teologi. Hän toimi uusimman ajan kirkkohistorian professorina Helsingin yliopistossa vuosina 1975-1993 jolloin eläkkeelle. Murtorinne tutki erityhisesti Suomen ja Saksan kirkkojen suhteita kasallissosialismin kaudella (Hän julkaisi kaksi kirjaa: “Risti hakaristin varjossa” ja “Veljeyttä viimeiseen saakka.”). Toinen tutkimusaihe oli suomalaisen teologian historia 1800- ja 1900-luvuilla (Suomalainen teologia autonomian kautena, Suomen kirkon historia. Autonomian kausi 1809–1899 ja Suomen kirkon historia. Sortovuosista nykypäiviin 1900–1990).
Vaihdoimme ajatuksia monestakin asiasta. Murtorinne muisti minut hyvin mutta ei tiedekunnasta. Kohtaamispaikka oli Töölöntorin Alko silloin joskus kauan sitten. Yhdessä surimme Vaakuna-oluen kohtaloa, siis sen lopetamista. Juttua piisasi silloin ja nyt. Hänpä vielä sijoituspaikkani ja työtehtävieni tiedustelun lisäksi kysyi paljonko on aikaa eläke-ikään. Vastaus oli että 23 vuotta. Itsehän Murtorinne on viettänyt eläkepäiviään jo 15 vuotta.
Murtorinteen luennoilla en aikoinaan istunut sillä mitäs eksegeetti tekee kirkkohistorian luennoilla. Toisaalta hänen kirjojaan on tullut tavattua paljonkin. Edelleenkin parasta perustietoa Suomen ja Saksan kirkkojen välisistä suhteista saa Murtorinteen kirjoista. Niistä paljastuksista joista taannoin MOT-ohjelma teki Suomen ns. “Natsi-papeista” ei tietystikään voi vanhan professorin tuotannosta lukea. Mutta osa MOT-jutuista on kiistanalaisia ja lopulta voikin vain sanoa että “So What!” Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä, ja joskus aivan erityisesti niissä.
Mutta vielä ei heitetä toivoa sään kirkastumisesta. Ehkä puimuritkin pääsevät vielä pelloille. Mitä sadoksi sitten tuleekaan niin se onkin sitten eria asia. Taitaa mennä rehuiksi melkoinen osa. Mutta saadaaanpas sitten ensi vuonna enemmän viljapossua pöytään ja leivänpäälle. Tämä menee vielä normaaliin vaihteluun pitkälläkin jaksolla. On meinaan se Jenkkilän pressanvaalien tasa-valtalaisten varapresidenttiehdokas, siis se Sarah Palin, sellainen täti että ei usko ihmisen aiheuttaneen ilmastonmutosta. Hän kuluu niihin harveneviin joukkoon ihmisiä jotka voivat vielä hyvällä omallatunnolla laulaa virrestä 462 myös sen toisen säkkeistön: “Hääp siät ja ilimat siätää…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti