Arkkihiippakunnan kirkkoherrojen kokous Vammalan hotelli Ellivuoressa huipentui tietenkin Arkkipiispa Jukka Paarman loppusanoihin.
Tuskinpa kukaan odotti vielä jäähyväissanoja, siis että tämä on poijjaat sitten viimeinen kerta kun tämän kokouksen vedin… Mies täyttää joulukuussa 66 vuotta eikä menossa ole yhtään mitään vikaa… Jäähyväispuheen aika on aikaisintaan ensi vuonna, tuskpinpa silloinkaan mutta viimesitään vuonna 2010 jolloin mies täyttää 68 ja eläkkeelle on pakko jäädä…
Mitä tämän vuoden lopettajaispuhe sitten sisälsi? Yksityiskohtiin ei tässä kannattane mennä, mutta spiritualiteetin hoitamisesta hän meille puhui. Hän kertoi, siis Paarma siis, että oli kesällä ollut Englannissa ns. Lambeth-konferenssissa. Se kokoontuu kymmenen vuoden välein Canteburyssa ja siihen osallistuvat kaikki Anglikaanisen kirkon piistpat. Paikalla oli nyt ollut yli 800 violeettaa. Piispoja on tuossa kirkossa enemmän kuin meillä, ainakin suhteessa, sillä Paarman laskelmien mukaan vastaava frekvenssi meillä tuottaisi Suomeen 40 piispaa.
Mutta siihen spiritualiteetin hoitamiseen. Vaikka anglikaanista maailmaa riepoo mm. ns. homoriidat niin tuosa kolmiviikkoisessa kokouksessa johon arkkipiispamme osallistui yhden viikon verran tuosta asiasta puhuttiin vain parina viimeisenä päivänä. Sen sijaan päivät olivat alkaneet aamulla ennen kahdeksaa ehtoollispalveuksella ja sen jälkeen oli vasta pekonin ja munien aika. Noh… tokko sitä brititkään enää joka aamu syövät niin tukevasti mutta eniwei… Senpä jälkeen oli sitten käyty lukemaan raamatuita, keskustelemaan teksteitä mm. ennakolta tehdyn materiaalin pohjalta. Rupeama oli kestänyt hyvinkin kolmisen tuntia. Siinä olivat piispat olleet pohjimmiasten kysymysten äärellä. Moista näkee meillä harvoin ja tähän viittasi meidän arkkipiis-pammekin; kaikki pakkaa olemaan niin virallista ja virkamiesmäistä.
Muudan varhainen spekulaatio tulevasta arkkipiispast on nyt paikallaan. Tietysti olisi hyvä odotaa vielä Mikkelin piispanvaalia, mutta olkoon nytten. Kyseeseen tulee lähinnä kolme miestä: Lapuan piispa Simo Peura, Turun piispa Kari Mäkinen ja Tampereen piispa Matti Repo. Arkkipiispalla on paljon hallinnollisia tehtäväviä ja nykyinen viranhaltija on ollut mies tähän tehävään kuin luotu. Lisäksi hän on hyyin paljon edustanut kirkkoamme ulkomailla. Julkisuudessakin mies on ollut ja hän on vienyt sanat arvostelijoiden suusta. Toisaalta Paarman aikana piispuuden merkitys on yleensäkin kasvanut ja moni muu piispa on voinut ja saanut olla esillä. Ykkösintellektuaaliksi on noussut Helsingin piispa Eero Huovinen ja eräänlaisen velhon roolin on saanut Kuopion Wille Riekkinen. Arkkipiispan tehtävä on jobi jossa kasvetaan sen vaatimiin mittoihin ja tämä näkökohta tulee otta huomioon… Varsinainen spekulaatio alkakoon siis hieman myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti