Aivan aluksi tähän on laitettava lainaus meidän kotoisen tekstuaali-television sivulta 108. Siinä meidän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Katri Mäkinen kommentoi uuden paavin valintaa näin:
”Se, että uusi paavi mukailee nimessään köyhyydessä elänyttä, linnuillekin saarnannutta eläinten ja luonnon suojeluspyhimystä Fransiskus Assisilaista on arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan hyvä viesti. Se, että hän valitsi nimekseen Franciscus voi sisältää kahta viestiä. Toinen on köyhien todellisuuden tunnistaminen ja toinen on luomakunnan kunnioittaminen. Se liittyy kirkkojen ja ihmiskunnan yhteisiin haasteisiin. Arkkipiispan mukaan uuden paavin tulo Etelä-Amerikasta taas kertoo katolisen kirkon reagoinnista etelän painopisteen kasvuun ja kirkon nykytilanteeseen.”
Paavin ensimmäiseen täyteen päivään tehtävässään on sisältynyt arvostelujen ryöppy joka ei tule laantumaan. Franciscuksen kuherruskuukausi uutena paavina jäi muutaman minuutin pituiseksi jos sitä nyt edes olikaan.
Arkkipiispa Mäkisen sanat ovat kauniita ja huolella aseteltuja, sitä ei käy kiistäminen. Eri asia on sitten se miten ne toteutuvat. Pessimisti voisi sanoa, että Franciscuksen aikana köyhät tulevat köyhemmiksi ja harvat rikkaat rikastuvat entistä enemmän. Maailman tilaa ei uusi paavi pysty kohentamaan sillä vaikka ns. ”krisititty maailma” tekisikin parannuksen, niin hillitöntä menoa eivät vähään aikaan lopeta kiinalaiset eivätkä myöskään kasvun ja kulutuksen tielle tähtäävät intialaiset.
Niin irvokasta kuin se onkin sanoa niin uuden paavin sanoma köyhyydestä ja sen ihannoinnista voi palvella globaalia kapitalismia aivan kuin tilauksesta, sitä ”status quo-tilaa” jossa nyt elämme. ”Köyhät kyykkyyn ja pysykää kyykyssä, onhan teillä Jumala,” voisi joku aivan aiheellisesti sanoa.
Ongelma jonka kanssa katolinen kirkko joutuu kamppailemaan koko Franciscuksen kauden ajan on uuden paavin väitetty synkkä menneisyys Argentiinan sotilajuntan aikana 1900-luvun loppupuolella. Tänään asiasta ovat täällä kirjoittaneet Arhi Kuittinen ja Antti Halinen. Maailmalla tulemme näkemään monta ”paljastus-kirjaa” uudesta paavista.
Näyttää siltä myöskin, että katolinen kirkko ei saanut mitään hyvää hallintomiestä vaikka jotkut ovat asiasta jo täällä suitsuttaneetkin ja peräti karuselliin päässeet. Uusi paavi on käynyt Roomassa aina vain kun on ollut pakko, ja Vatikaanin hallinto on hänelle varsin vieras asia. Vatikaanin hallitus eli kuuria saa tehdä edelleenkin mitä haluaa ja juonittelu jatkuu. Samalla jatkuu keskustelu rahanpesuväitteistä ja yhteyksistä mafiaan.
Näyttää siltä, että Rooman kirkko sai toisen siirtymäkauden miehen Ratzingerin jälkeen. Franciscus ei kutsu koolle Vatikaanin kolmatta konsiilia eli kirkolliskokousta. Edelleen jää auki monta kysymystä: pappien naimattomuus, naisen asema ja pappeus, perhesuunnittelu…
Lopuksi voisi kysyä vielä periluterilaisesti: ”Onko Franciscus ANTIKIRSTUS?” Kysmykseen on pakko vastata että kyllä on. Mutta niinhän on arkkipiispa Kari Mäkinenkin ja niin on tämänkin stoorin aitokius-sauanlämmityksen tiimoilla riipustellut pienviljelijäkin, ja niin olette tekin hyvät lukijat ja kaikki mahdolliset kommentoijatkin.
Edellinen on aika rankka väite joka on pakko perustellakin. Otetaan avuksi ihan matematiikan perusteet ja kysymys ns. negaatiosta. Elikkä yritetään nyt argumentoida:
I Luvun yksi negaatiohan ei ole miinus yksi kuten moni voisi luulla. Luvun yksi negaatio mikä tahansa muu luku.
II Kristityille täydellinen ja synnitön on ainoastaan Jeesus Kristus, tai ainakin pitäisi olla.
III Kun rajaton joukko ihmisiä rinnastetaan rajattomaan joukkoon lukuja, niin silloin kaikki muut ihmiset kuin Jeesus Kristus ovat hänen negaationsa elikkä antikristuksia kaikki tyynni.
Tietenkin tätä väitettä voivat pitää totena vain kristityt jos he ottavat oppinsa ja uskontonsa vakavasti. Q.E.D.
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=XS3ZaOdYFo8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti