torstai 17. kesäkuuta 2010

Pientä porinaa kissoista.


 

Kissanpennut  ovat  sitten  arvoituksellisia.  Sitä  kun  ei  tiedä  millaisia  kissoja  niistä  oikein  lopulta  tulee.  Kissojahan  on  monenlaisia  ja  niitä  voi  monella  tavalla  myös  kategorisoida.  


Yksi  tapa  näin  tehdä  on  luokitella  se,  onko  kissa  sylikissa  vai  ei-sylikissa.  Ja  sitähän  ei  pennusta  vielä  tiedä.  En  nyt  tässä  ole  hankkimassa  toista  kissaa  mutta  välittäjän  tehtävät  olen  kyllä  saanut.  Edessä  on  kovaa  skouttausta  kaksi  ja  puoli  kuukautta.  Luonteenpiirteiden  kartoitusta  tulisi  kovasti  tehdä  ja  asioihin  perehtyä.  Kissa-psykologiinkin  voisi  varmaan  turvautua.  Tiedä  häntä.  Kaikki  on  loppujen  lopuksi  arpapeliä  mutta  riski  on  otettava.  Palaamme  asiaan  kunhan  viikot  etenenvät.


Kissa  jonka  olen  saanut  haltuuni  ja  josta  olen  luvannut  pitää  huolta  täyttää  ensi  kuussa  11  vuotta.  Kyseinen  kissa  ei  ole  sylikissa  mutta  puolet  vuodesta  se  etsii  turvaa  ja  lämpöä  isäntänsä  jalkopäästä  million  ei  röhötä  pöydällä  tietokoneen  äärellä.  Arvokkaita  palveluksia  on  kyseinen  kissa  meikälle  tehnyt  ja  paljon  vielä  tehnee.  Sitä  kun  välillä  miettii  omaa  kuolemaansakin  niin  miksei  sitten  kissankin  loppua  joka  häämöttää  vähintään  kymmenen  vuoden  päästä.  


Arvokkaat  egyptiläiset  kissanhautajaiset  on  kaveri  ansainnut  ilman  muuta.  Balsamointiin  en  toki  rupea  sillä  aito  egyptiläinen  tapa  on  aika  suttuinen  enkä  todellakaan  ryhdy  puuhaan  jossa  poistaisin  rakkaalta  kaveriltani  sisämykset  ja  säilöisin  ne  natroniin  ja  hartsiin.  Täytynee  tyytyä  keveämpään  versioon.  Jonkinlainen  kahden  viikon  suolakäsittely  ehkä  käy  päinsä.  Tai  sitten  turvaudun  eläintentäyttäjän  pal-veluksiin,  mikä  lienee  viisainta.  Kissamuumio  kääritään  sitten  pellavakääreisiin  ja  puinen  sarkofagi  täytetään  kuivatulla  kissanmintulla  ja  muilla  jaloilla  yrteillä.  Mitäpä  ei  olisi  erittäin  harvinaiset  lääkintätaidot  omaava  kirjurinkissa  ansainnut.  Sitten  neljänkymmenen  päivän  suruaika  ja  uusia  kissoja  etsimään  joita  tulee  olemaan  kaksittain.


Ja  miksi  tässä  porisen  kissoista?  On  vähän  väsynyt  olo  kun  lomaa  on  vietetty  kaksi  päivää.  Voimaa  ja  elinvoimaa  lähdetään  aina  etsimään  itselle  tutuista  ja  rakkaista  asioista.  Rontti  on  vain  ulkosalla  eikä  ole  kyyläämässä  pöydällä  tyytyväisen  ilmeen  kera.  Mutta  kun  Mikkelinpäivä  saa  ja  viimeistän  Pyhäinpäivä  niin  talossa  on  silloin  kissa  yötä...  Se  täytyy  sanoa  että  kun  tässä  on  nukuttu  kohta  60  yötä  ettei  kaveri  ole  ollut  jalkopäässä  niin  oikea  nilkka  on  aika  romu  ja  kehräsluun  ympäri  menevät  jänteet  ovat  aika  tulehduksissa  välillä.  Kesä  tietysti  auttaa  mutta  ei  lämpö  ja  auringonvalo  voi  mitenkään  korvata  jalon  kesykissan  antamaa  sähkömagneettista  käsittelyä,  ei  sitten  millän  keinoin.


Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti