sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Pieni oodi Steven Jobsille, Applelle, iKamalle ja elämänilolle!


Nimittäin  oikeus,  kohtuus  ja  oikeellisuus  on  tapahtunut.  Apple  on  näyttänyt  teeren  pelimä-vehkeet  Microsoftille  ja  muille  onnettomille  ährääjille. Ja siitäkös on pinna tiukalla muilla.


On se  pakko myöntää,  että  yksi  näistä  onnettomista  ährääjistä  on  meidän  oma  Nokia-Hikia.  1990-luvun  lopulla  Apple  oli  tuhon  partaalla  ja  kaikki  oli  oikeastaan  yhden  kortin  varassa.  Applen  uusi  iMac  tuli  viisine  värivaihtoehtoineen  ja  valloitti  maailman.  Meikäkin  otti  velkaa  12 000  markaa  ja  hankki  vilotetin  pöytä-iMacin  muutamilla  mausteilla.  


Loppuhan  oli  suurta  menestystarinaa  sekä  Applelle  että  meikälle.  En  todellakaan  voisi  kuvitella  että  tekisin  töitä  pääsääntöisesti  PC-formaattisella  tietokoneella.  Ihmettelen  niitä  ihmisiä  jotka  tekevät  päivästä  toiseen  töitä  ilottomalla  koneella  joka  tekee  sen  käyttäjästä  lopulta  ja  lähinnä  masentuneen  hevosen  näköisen.  Voisi  melekeinpä  väittää,  että  kun  50  vuoden  päästä  terveyshistoriaa  ja  psykohistoriaakin  kirjoitetaan  vihdoin  ihan  oikeasti,  niin  suurimmaksi  masennuksen  aiheuttajiksi  löydetään  PC-formaattiset  tietokoneet.  Olisi  kyllä  jo  nyt  julistuksen  paikka  ja  muutenkin…


Ehkä  vielä  ei  ole  aika  Jenkkilässä  turvautua  ns.  antitrust-lakiin,  ei  lainkaan.  Homman  nimi  on  vain  se,  että  Cupertinon  paha  poika Steven Jobs on  laittanut  maailman  polvilleen.  Jobs  uskoi  unelmaansa  ja  teki  sen  puolesta  paljon  työ,  ja  ennenkaikkea  hän vaati  sitä  myös  muilta.  Mieshän  ei  ymmärrä  ohjelmoinnista  ja  muusta  sen  hevonhetulanhäivää,  mutta  hän  on aina  sanonut  tiimilleen  että  tämmöisen  ja  tämän  näköinen  laite  tarvitaan.  Tehkääs  tällainen  ja  suhteellisen  sassiin.


Kerrataan  vielä  se  kuka  tämä  Steven  Jobs  oikein  on…   Kysehän  on  miehestä  Apple-tietokoneiden  kaikenlaisen  iKaman  takana.  Jobs  kuuluu  niihin  henkilöihin  joilla  yliopisto-opinnot  ovat  jääneet  kesken  mutta  jotka  ovat  luoneet  oman  imperiuminsa.  Hänen  ulkonäkönsä  pettää.  Mies  menee  minne  haluaa  kauhtuneissa  farkuissa  ja  mustassa  poolopaidassa  ja  elelee  muutenkin  hyvin  vaatimattomasti.  Mies  ei  viihdy  kalleissa  ravintoloissa  vaan  syö  itsevalmis-tamiaan  ruokiaan.  Mutta  ulkonäkö  todellakin  pettää.  Hän  on  mitä  suurimmassa  määrin  niin  bisneksen  kyllästämä  mies  kuin  joku  vain  voi  olla.


Jobs  ei  ole  se  Steve  joka  oli  se  tekniikan  alan  nero  joka  loi  pohjan  ensimmäisille  Apple-tietokoneille,  se  mies  oli  Steve  Wozniak.  Ehkä  Jobs  toki  ymmärtää  jotain  Applen  sisuskalujenkin  päälle,  ainakin  periaatteessa,  mutta  hänen  osuutensa  menestystarinassa  on  ollut  siinä  että  hänellä  on  pistämätön  pelisilmä  ja  liikevainu.  Wozniak  ei  enää  ole  mukana  Applen  touhuissa  mutta  pitkälti  kunnia  tuon  yhtiön  menestyksen  perusteista  kuuluu  hänelle.  Hän  jälkeensä  työtä  tehneille  insinööreille  kaikki  onkin  sitten  ollut  helpompaa.


Jobs  on  se  paha  poika  joka  on  iPodin  ja  myös  iPhonen  menestyksen  takana.  Jobsia  voidaan  syyttää  ideavarkauksista  mutta  toisaalta  on  kysyttävä  että  mitäs  pahaa  siinä  sitten  on.  On  se  sekin  yksi  lahjakkuuden  ja  älykkyyden  laji.  Kun  tuollainen  ominaisuus  lisätään  varmaan  liikevainuun  ja  sitä  ohjaa  rautainen  tahtotila  niin  menestys  on  väistämätöntä.


Olisipa  Nokia-Hikiakin  oivaltanut  tehdä  yhteistyötä  Omppulan  väen  kanssa.  Toisaalta  Jobs   taitaa  pitää  Nokia-Hikian  touhuja  lähinnä  pahimman  luokan  Nensku-puuhasteluna.  Meikäkin  osti  uuden  Nokia-Hikia  puhelimen  joka  toimii  navigaattorina,  mutta  saattaapa  hyvinkin  olla  että  ulkopuolinen  tarkkailija  tuumaa  meikästä  että  “Siinä  se  Indy  hytkyy  uuden  Nokia-Hikian  kanssa  kuin  tulenteossa  kuten  pahemman  luokan  alku-ihminen  tulenteossa.”  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti