sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Mietteitä munamarkkinoiden tiimoilta; tapaus Kiminkinen.

 

Olin  Laitilassa  munamarkkinoilla  hyvään  myöhäi-seen  iltapäivään  saakka. Munamarkkinoista oli tulla jälleen munattomat markkinat, mutta  onneksi  Persut pelastivat tilanteet  sillä  meidänpäs teltalta niitä löytyi ihan myyntiin saakka. 


Itsekin ostin  aamutuoreita  eguleita peräti kaksi  kolmenkymmenen munan pompsia. Kepuumuksen kavereilla oli  vallan mielenkiintoinen tapa tarjota kansalle munia. Heillä oli eräänlainen onnenpyörä-aikaone jota oikein päräyttämällä sai palkinnoksi rasiallisen omega-munia.  Ei oikein käynyt vilinä Kepuumuksen teltalla ja eihän siellä  ollut mitään tarjollakaan. Ihmetellä  täytyy  kun  Vakka-Suomen  elinvoimaisesta  maakunnasta löytyy aivan varmasti pataljoonan verran ko. lafkan maatalousnaisia.


Markkinoilla  oli  ihan  hyvä  perustunnelma  mutta  tietysti  vesisade  voi  pilata  kaiken  kuten  aamupäivällä  kävikin.  Iso  joukko  näki  tohtori  Kiminkaisen  lavalla  klo  14  alkaen  ja  kyllähän  mies  vetikin  aivan  hyvä  shown,  ei  siinä  mitään.  Miehen  lava-show  kyllä  osoitti  taas  yhden  asian  todeksi  ja  se  on  se,  että  uusia  vitsejä  on  vaikea  keksiä,  ja  hyvä  koominen  vaikutelma  syntyy  kun  ydistetään  monia  eri  juttuja.  Tietysti  joku  voi  olla  eri  mieltä,  mutta  haluaisin  todellakin  nähdä  joskus  yhden  uuden  vitsin.  Huumori  on  onneksi  ihan  eri  asia.  Tässä  kohdin  onkin  helppo  yhtyä  Mihail  Bahtiniin  ja  todeta,  että  huumori  on  redusoitunutta  naurua.


Kysymykseksi  jää,  oliko  Kiminkisen  esitys  siis  pelkkää  tendenssivitsiä.  Yleensähän  siitä  on  pula  mistä  on  puhe  ja  sydämensä  kyllyydestä  suu  puhuu.  Mies kehotti  olemaan  oma  itsensä  ja  rakastamaan  lähimmäistä.  Joo...  Eihän  tuossa  ole  mitään  omaperäistä,  ei  edes  yritystä  siihen  suuntaan.  Jotenkin  tuntuu  siltä,  että  viimeinen  toimiva  ja  todella  omaperäisin  lähestymistapa  todellisuuteen  tuli  tähän  maailmaan South Park-sarjan kautta myötä.  Kaiken takanahan on kaksinaismoraalin kritiikki.  Rivoudesta  ja  siitä,  että  mies  halusi  näyttää  markkinaväelle  peilistä  sen  millaisia  he  ovat  ei  pidä  miestä  arvosteleman.  Ehkä  enemmän  tyylittömydestä  ja  väkisinpunnertamisesta.


Kiminkainen  käytti  hyvin  paljon  vaivaa  puhuakseen  ihmisen  sekusaalisuudesta  ja  muutenkin  koko  homman  taustalla,  jopa  päälle  liimatuista  kristillisyyden  vaatimuksista,  tuntui  selkeä  materislistis-ruumiillinen  vaatimus.  Niin,  kyllähän  kullista,  pillusta  ja  panohommista  aina  puhetta  riittää  ja  monenlaista  yrittäjää  on  aina  liikkeellä.  Kaikesta  huolimatta  miestä  pitää  onnitella.  Hyvän  yleis-konseptin  hän  on  luonut  ja  asioista  pitää  aina  puhua  uudella  tavalla,  ainakin  yrittää.  Eri  asia  onkin  sitten  se,  saako  hän  aikaan  terveysherätyksen  maassamme.  Ja mitä se autaa kokonaisuuden kannalta jos joku pelastuukin eli muuttaa elämäntapansa kun samaan aikaan kaksi sortuu. 


Epäilenpä etteivät city-nuoret pahemmin Kiminkisestä perusta. Pelkkä  show  ja  hauskuuttelu  ei  siis  aina  riitä.  Luterilais-uskonnollisella  kielellä  ilmaistuna   tarvitaan  LAKIA  ei  ankaraa  faktoitusta.  Jos  se  peitetään  myös  turhaan  läpänheittoon,  niin  silloin  kaikki  hämärtyy  ja  jää  kevyeksi  terveys-pornoksi. Tarvitaan  järeämpiä keinoja, mutta mitä ne ovat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti