Meikän aito kirjurinkissa joutui olemaan viikon verran ulkoevakossa kun taloon tuli hoitoon kaksi nuorta ja ylimielistä kaupunkilasikissaa. Sanotaan aluksi että ne ovat varsinaisia veijareita, sanotaan se todellakin näin aluksi.
Tavoiltaan ne ovat hienostuneita ja ruokatottumuksiltaan nirsoja. Niillä on taipumuksia villiin yöriehuntaan ja kissaralliin, ja muutenkin luonne on hieman gansterimainen varsinkin jos ne toimivat pareittain. Koska ne joutuvat elämään pienissä ja suljetuissa asuinpaikoissa on heidän hoksottimensa hyvin kehityneet, ja ne ovat mahdottoman uteliaita. Ne osaavat aukoa kaikki mahdolliset ovet ja luukut ja muutenkin ne ovat vilperttejä. Sopuisiahan en toki ovat keskenään ei siinä mitään.
Edellä mainittu lausunto on kaikin puolin positiivinen ja tuollaiset havainnot eivät ole mitenkään negatiivisiä vaan pelkästään kissaa suuresti ihainnoivia. Kaupunkiasuminen tuo kissasta esiin aivan uusia puolia, ja mikäänhän ei ole uutta auringon alla. Mutta auta armias luoja, levo ja sijaltainen jos kaupunkilaiskissa karkaa ulos. Silloin ei pidä menettää hermojansa vaan on oltava äärimmäisen rauhallinen. Kannattaa muistaa se, että monesti oli jo muinaisina faaraoiden aikoina Egyptinmaalla oli ylikirjurin pinna tiukalla kun pikkuprinsessan suosikkikissa karkasi kaupungille kuninkaan palatsista. Siinä pysähtyi käytännössä koko kuningaskunta kunnes kyseinen kissa oli löydetty.
Samanlainen luonne oli heillä silloinkin, ja ulkomaan diplomaateilla oli kestämistä kun faarao ryhtyi selittämään kaikenlaista kissa-asiaa kesken tärkeiden neuvottelujen. Kun nuoret kollit pistivät ralliksi niin siinä unohtui moneksi kotvaksi tärkeätkin neuvottelut, kuten viljantoimitukset esimerkiksi Roomaan ja muut tuhannet ja yksi tärkeää valtio-asiaa. Käytännössä koko muinainen Egypti pyöri kissojen ympärillä
Kuvan kaveri on varsin leppoisasta ulkonäöstään huolimatta todella ovela ja hurjaluonoinen kaveri vaikka onkin nykyään siviilisäädyltään eunukki. Heppu osaa avata kaikki tunnetut ovet, ja se on erikoistunut omatoimiseen jääkaapilla käyntiin. Se ei kaihda hypätä talon katolta alas, ja todistettavasti se on hypännyt ihan vapaaehtoisesti alas neljän ja puolen metrin korkeudelta. Kaveri on merkillinen sekoitus äärimmäistä rauhallisuutta ja hurjaa kommandoluonnetta. Maaseutoloissa kaveri tekisi selvää aivan varmasti isosta rusakosta. Supikoira olisi suoranaisessa hengenvaarassa ja siitä tulisi kilopikkelssiä alta aikayksikön.
Kirjurinkissaksi siitä ei kyllä olisi kovallakaan koulutuksella. Kaverin luonne viittaa enemmän sotilasuralle. Ja onhan kaverilla vielä aivan ilmiselvät mustat Hitler-viiksetkin. Ja yksi asia on vielä sanottava. Heppu on niin fiini kaupunkilainen, että paskaloota pitää siivota jokaisen rapomisen/kusutuksen jälkeen, muuten se tekee tarpeensa pöydänalle ja isoimpiin kukkaruukkuihin...
Meitä ihmisiä on moneksi, mutta niin on kissojakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti