Jääkiekon seuraaminen kun sitä pelataan toisella mantereella on joskus työlästä. Aina ei jaksa nousta keskellä yötä katsomaan tärkeitä pelejä.
Hyvin kävi vaikkei tämä fani räiskäle-ateriaa syönytkään ennen peliä. Sisäinen kello kyllä herätti jo vähän ennen yökahta. Jatkoin unia ja heräsin varttia yli neljän. Pikanetistä katselin tihruisin silmin kun ESPN-sivu alkoi latautumaan. Ylälaidassa oli top-performantit ja joukossa maalivahti Carey Price puhtaalla prosentilla. Sitten hilasin kursoria alaspäin ja näyttöön tuli pelin tilanne maalintekijöineen kun kolmatta erää oli jäljellä pari minuuttia. Peli oli Montrelin hyväksi 4-0. Lopulta se päättyi lukemiin 5-0. Kaikki oli valmiina elämää suuremmille karkeloille tuossa Quebeckin jääkiekkohullussa kaupungissa.
Kun tuossa päivänä muutamana takaisena pohdiskelin asetelmaa politiikka – uskonto - urheilu. Jotain unohtui joten täydennetään nyt. Nimittäin Montrealissa ureheilu ja uskonto ovat sekoittuneet jollain aivan ylimaallisen käsittämättömällä tavalla. Montrealilaiset ovat varmastikin hurskaan oloisia tapa-katolisia mutta heidän oikea palvonnan kohde on maakunnan ylpeys: Montreal Canadiens. Tämän asian tietää varmasti oikein hyvin myös kaupungin arkkipiispa, kardinaali Jean-Claude Turcotte.
Vain tuossa kaupungissa sankarillisen jääkiekkoilijan palvonta voi saada mitan joka herjettää runollisen sielun lausumaan seuraavaa: “Ja Jumala loi maailman kuudessa päivässä, sitten hän lepäsi seitsemännen päivän ja kahdeksantena päivänä hän loi Patrick Royn.”
Montrealissa on jälleen kerran apuun Forumin aaveita. Montrealhan on pelannut viimeiset 12 vuotta uudessa jäähalliissaa jonka nimi nyt on Bell Centre. Vanha ja perinteistä rikas Forum on nykyään viihdekeskuksena. Viimeksihän on Montreal voittanut Stanley Cupin vuonna 1993 ja juuri silloin pelattiin vielä vanhassa hallissa. Paikkahan oli intiimi ja melkoinen helvetti vierasjoukkueelle. Väitettiin että jäällä ja hallissa kummitteli. Paikka oli kyllästetty suurilla muistoilla sillä rakennuksessa oli pelattu vuodesta 1926 lähtien ja siellä oli voitettu 26 Stanley Cuppia. Uusi halli vetää noin 3700 katsojaa enemmän mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen herää kysymys: kannattiko hallin vaihtaminen.
Ehkä kymmenen vuoden kuluttua jos on eletty jo neljännesvuosisata ilman kannua niin herää kysymys paluusta Forumiin. Jos meikä olisi sen sortin “Pylli- Bill” voisi ostaa joukkueen ja hallin niin ilman muuta ensi töikseni panisin uuden hallin sileeksi ja renoveeraisin Forumin entiseen kuntoonsa ja sitten olisi suuret paluu-juhlat. Forumhan oli paikka jossa vuonna 1976 järjestettiin myös kahdennenkymmenennen-ensimmäisen olympiadin kisojen tapahtumia kuten voimistelua, käsipalloa, koripalloa, lentopalloa ja nyrkkeilyä. Kaikista suurin muisto noiden kisojen tiimoilta oli Romanian Nadia Comanecin kuuluisa täydellinen kymppi, siis kymmenen pistettä naisten eritasonojapuilla. Ja sehän oli eka kerta olympialaisessa voimistelun historiassa kun joku sai yhdestä liikkeestä täyden kympin. Tätä kirjoittaessa tuli tietysti googlattua ja Nadjan suhteen onkin uutimia: Hän sai ensimmäisen lapsensa 45 vuoden iässä vuonna 2006!
Mutta viime yönnä tuo uskonnollinen hurmos sai aikaan valtavat mitat. Montreal voitti vasta ensimmäisen sarjan eli konferenssin neljännesfinaalin. Mutta kaupungilla tapahtui hurjia. Fanit aloittivat varsinaisen “hedelmällisyysjouksunsa.” Kokonaista kolme poliisiautoa sytytettiin tulee, näyteikkunoita pantiin mäsäksi aivan pelkästä voiton riemusta. Lukuisa joukko faneja on oidätetty mutta kaiken rauhoituttua saattoi kaupungin poliisin tiedottaja todeta ettei kukaan ole loukkaantunut vakavasti. TSN-yhtiön välittämässä videotallenteessa eräs innokas skoudaapeli heilutti puolimetristä pamppuaan muutaman teini-ikäisen fanin kylkimyksiin ja selkään.
Asiahan on tietysti valitettavaa ja vandalismiahan tuo on. Väitänpä kuitenkin että keskiverto-montrealilainen ei pahemmin asiaa moralisoi. Saattaapa hyvinkin ajatella, että antaa poikien vähän päästää höyryjä pihalle, onhan tässä odotettu menestystä jo 15 vuotta ja nythän meillä on joukue joka voi tuoda kannun takaisin sinne minne se kuuluukin. Ja jos kannu palaa takaisin Montrealiin kesäkuussa niin silloin voi kärähtää vaikka sata skoude-vankkuria tuossa tuokiossa, ja mittasuhteet ovat silloin sellaiset että mellakapoliisitkin voivat tuntea vähän motivation puutetta järjestyksen ylläpitoon.
Jos edellä kuvailtu ei ole uskonnolliseen hurmokseen verrattavaa niin mikä sitten? Saku on sitten ottanut paikkansa ja kahdessa pelissä on tullut jo mukavat kolme syöttöpinnaa pistepussiin. Turha odottaa Koivua jäännöskisoihin eli Jääkiekon MM-kisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti