Uudemmat seitsemän sinettiä. IV Sinetti. Paikallisuus ja globaalisuus.

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Paikallisuus ja globaalisuus. IV Sinetti.

Globaalisuudeksi mielletään nykyään pitkälti rahan ja investointien liikkuminen pääoman painopisteissä käytössä. Toisin sanoen tuotanto tapahtuu siellä missä se on kaikkein pienimmillä kustannuksilla toteutettavissa. Mutta jospa tarkkaillaan asiaa vaikkapa oman ruokapöytämme näkökulmasta niin havaitsemme joitain dramaattisia asioita. Pohjoiset kansat elävät paljolti ns. ”siirtomaatavaroiden” varassa. Lähdetäänpä liikkeelle vaikka aamusta. Kahvia, teetä, kaakaota, appelsiinimehua ja joillekin vielä päälle tupakkaa. Ja kenelleppäs ei maistuisi banaani? On harmi ettei siirtomaatavarakauppoja sinänsä enää ole, näkisimme silloin aivan konkreettisesti mitä em. tarkoittaa. 

Jokapäiväisessä käytössämme olevia tuontihyödykkeitä tuotetaan kaukana ja niiden kuljettaminen vaikkapa Pohjoismaihin on kallista puuhaa. Useimmat tuotteet olisivat korvattavissa täällä valmistetuilla tuotteilla. Banaaneja voisi tosin tulla melkoinen ikävä. Mutta eiköhän maidossa haudutettu väinönputki ajaisi saman asian... Ja mieluummin vuohenmaidossa...

Mutta eikö mitään hyvää globalisaatiossa?

Globaalisuuden hyvät puolet löytyvät ihmisten verkottumisesta. Toisaalta se on vain lisännyt liikkumisen tarvetta. Suurimmatkin lentokentät ovat käymässä ahtaiksi ja yhä suurempia lentokoneita on otettu käyttöön. Toisaalta lentoliikenteen kasvu on liittynyt suotuisaan taloudelliseen kehitykseen. Maailma on todellakin kutistunut. Globalisaatio on mahdollistanut planeetan resurssien tehokkaan käytön, ja on siten nopeuttanut monia haitallisia ilmiöitä.


Pitäisikö puhua jotain paikallisuudestakin? Tottahan toki!  Tottahan toki ei esimerkiksi vehnän-viljely ole mitenkään järkevää Suomessa. Globalisaatio on valtava eriarvoistaja. Se on kuitenkin monien paikallisuuksien verkko. Missä tuotetaan vehnää hal-vimmalla, siellä ollaan kuitenkin riippuvaisia vaikkapa polttonesteistä. Pieni Martiniquen saari on sitten täysin banaaniviljelmiensä ja sokeriruokonsa varassa. Vain suuret ja tarpeeksi laajoilla alueilla asuvat kansakunnat voivat olla omavaraisia. Ja tottahan globalisaation henki rakastaa suuria pääomia. Ja että löytyykö raamastusta mitään mainintoja globaalisaatiosta? Ehkä löytyykin:::
Tuohan on apostoli Paavalin Areiopagi-puheesta eli apostolien teot 17:24-27. Vaan entäpä kun määräajat päättyvät ja asuma-alueiden rajat murenevat? Jos Paavali eläisi tänä päivänä niin kyllä hän varmasti  ihmettelisi, ja sitten hän menisi nettiin... 

Vaikka globalisaatio on mahdollistanut luonnonvarojen tehokkaamman riistä-misen on se tuonut joitain siunauksiakin. Internet on yksi tällainen. Jos luon-nonvarat ovat nyt tehokkaassa käytössä, niin ihmiskunnan koko kapasiteetti on myös saatu käyttöön. Jos perinteisellä tavalla mielletty demokratia on mennyttä, on internet luonut aivan uusia mahdollisuuksia jokaiselle sen käyttäjälle. Monet monopolit ovat murtuneet. Periaatteessa jokaisesta voi tulla tietokirjatoimittaja. Jokaisella on oikeus levittää ja ennenkaikkea luoda informaatiota. Ajatellaanpa internettiä tulevaisuuden pienemmän ihmiskunnan palveluksessa.

 24 "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. 25 Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. 26 Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, 27 jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.”

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahkatornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia: Schiarazula Marazula