tiistai 1. huhtikuuta 2008

Omenaisia puheita

 


Suomen tasavaltakunta saa sitten tänään uuden ulkoministerin. Toivottavasti nyt tuo järjetön mediakohu poliitikkojen ympärillä ottaa ja hellittää. On niitä tärkeämpiäkin asioita. Uuden ulko-ministerin henkilö onkin sitten jo oma lukunsa. Mielenkiintoista.


Nyt olisi sitten korkea aika leikata omenapuut. Tarkoitan vuonna 2005 keväällä hieman paavinvaalin jälkeen istutettuja venäläisiä. Harlamovskikin on jo ehtinyt reilusti yli Shaquille O’Neilin mitan. On aika ryhtyä suunnittelemaan puita oikein tarkoituksella. Pituuttahan ne saavat vielä kasvaa reilustikin; komeita yksirunkoisia puita kaikkinensa.  


Nyt leikkausten tulee olla harkittuja sillä on tulevien alimpien oksien valinnan aika. Liiallinen leikkaus villiinnyttäisi kasvun tässä vaiheessa. Tulevina vuosina puita sitten rakennetaan alhaalta ylöspäin. Omenoita tosin päässee maistelemaan vasta vuonna 2010 aikaisintaan.  


Onhan sitä toki ihmeitäin nähty. Vuonna 2001 näet varrensin aitoon Antonovka-juurakkoon Hirvensalmen taimistosta saadun Gallen-oksan. Piiskataimi saavutti jo ensimmäisenä vuonna hurjat mitat ja toisena vuonna runko paksuni paksunemistaan. Kesällä 2003 puu kasvatti sitten neljä komeaa omenaa. Loihtenin kysymään asiaan selitystä ite Krannilan Anssilta. Oli nähnyt samanlaisen ilmiön ennenkin. Kyseen on täytynyt olla siinä, että oksassa on ollut niin paljon hormooneja että se kehitti kukkakannuksen niin nopeasti. Ja jos ei joku vielä tajunnut mitten tuo puu rakennettiin niin kerrataan. Tilasin siis Hirvensalmen taimistosta omenapuun nuoria juurakoita ja eri lajikkeiden oksia. Siten tehtiin juurakosta lähtevään tyveen varrennos, eli liitos. Multarajan yläpuolelle jäi tulevaa puuta noin 20 senttimetriä.


Sinne jäivät entiseen seurakuntaan myös Anisovka, Lepaan meloni, Harlamovski, Åkerö ja Tallinan päärynäomenapuu. Eniten harmittaa se, että jouduin jättämään sen reippaasti kasvavan villipuun johon olin tehnyt paljon latvavarrenuksia. Vuonna 2004 siinä sitten kukki 12 erilaista omenaa ja elokuun alussa satonäkymät näyttivät oikein mukavilta.


Parempi olla muistelematta… Joku voi ihmetellä miksi noita venäläisiä. Tosiasiahan on se, että omenia saa kyllä kaupasta halvalla ja vähällä vaivalla. Mutta jos haluaa jotain erikoisempaa niin sitten on syytä rakentaa oma omenatarhansa. Venäläiset kestävät jopa minus viisikymmentä selssiusta pakkasta, siis omenapuut ja tietysti ihmisvenäläiset enemmänkin, Siperian venäläisistä nyt puhumattakaan.  


Niin paljon kuin Neukkulaa parjataankin ja sen tieteentekoa biologian alalla niin maassa oli muutamia enthusiasisteja jotka tekivät suuren palveluksen kasvinjalostukselle. He pitivät yllä kasvien, puiden ja pensaiden maatiaskantoja ja risteyttivät vanhoja lajikkeita. Kaikkea tsaarinaikaista ei todellakaan hävitetty. Niinpä minäkin voin tänään iloita siitä kun pääsen esim. leikkaamaan omenapuuta nimeltä Rekord Mitshurina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti