Välitiistain mietteitä

Miten niin välitiistai? No sitenpä niin että tällä viikolla ei ole saarnanvalmistusta. Se ei toki tarkoita sitä että tulevan pyhän teksteihin ei paneuduttaisi. Ei suinkaan mutta takana on niinkin monta prosessia että kyllä yksi tai kaksi vapaapäivä tuolta rintamalta on ihan tervetullut juttu… Josko sitten huomenna…

Suuri jännitys ja huuma täyttää nyt Montrealin kaupungin. Kuinka monessa pelissä Montreal kukistaa Bostonin? Ihanko peräti 4-0? Kuinka on Sakun laita? Joko fraktuura on parantumaan päin. Ja koska Komosaurus pääsee tositoimiin. Ja mikä on muuten joukkueen terveystilanne. Kun pleijjarit alkavat niin vaiteliaisuus vain kasvaa. Parrat on nyt sitten ajettu ja naama smirklattu kiiltäväksi uuden parran kasvaa. Tosifani, ainakin miespuolinen, antaa parran kasvaa niin kauan kuin pelejä riittää…


Vaan miten on ja mataa tasavaltakunta uuden ulkoministerin myötä. Stubbailua on nyt sitten jatkunut jo kohta melkein viikon. Miten lienee? Tuntuu että kohu vaimeni nopeasti ja yhtä lyhyt on poliittinen muistikin… Tiedä häntä.


Ilmoja pitelee sateisina ja lämmin kevätilma antaa odottaa itseään? Tuleeko hyvinkin arvoitukselliset ilmat tänä keväänä ja kesänä? Edelleen on mietittävä virren “Soi kunniaksi Luojan” korrektiutta? Vai onko se merkki siitä että historia on tulossa loppuunsa… Kuka siis säätää säät ja ilmat? Nyt kysytään uskoa ja otetaan kristitystä mittaa…


Huomennapa onkin sitten mielenkiitoinen päivä kaikkinensa… Huhtikuun yhdeksäs päivä. Päivä on tietysti Agricolan ja Suomen kielen päivä. Ja se on myös Dietrich Bonhoefferin muistopäivä. Hänen kuolemastaan ja myös Aatun viimeisestä keväästä on aikaa jo 63 vuotta. Aatun syntymästäkin on jo kulunut 119 vuotta. Mannerheimin syntymästäkin 143 vuotta. Winston Churchillin papukaija on nyt 104 vuotta ja isännän kuolemasta on kulunut 42 vuotta. Winston omisti Charlie-papukaijan 28 vuoden ajan. Väittävät Charlien toistavan Winstonilta oppimiaan kirosanoja. Kaipaakohan lintu entistä isäntäänsä ja sikarintuoksua? Ja kukas se sanoikaan seuraavat sanat?:

9 Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on
uutta,
on sitäkin ollut jo muinoin,
kauan ennen meitä.
11 Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu, ja tulevakin unohdetaan kerran.

Mitä jää enää jäljelle jos Saarnaajaankaan ei ole enää uskomista… Vai onko tämä vaihe jolloin muistopäiviä sun muita vietetään välaikaista vain…