Olen laskeutunut viettämään vapaapäiviä kaikkine niihin sisältyvine mukavine asioineen. Kävin aamulla vähän asioilla ja kaupassa ja tein päälle pienen imaginäärisen piipustelukävelyn puutarhassa. Viime aikoina on pieni laiskuus vaivannut ja ulkohommat ovat saaneet odottaa.
Piispstellessani suuntasin pappilan eteläpihalle johon istutin keväällä 2005 vallan hienon valikoiman omenapuita ja kolme päärynäistäkin. Päärynät ovat lajeja: Olga, Aune ja Tohtorin päärynäpuu. Omenoista löytyy kääpiörunko-åkerö ja sitten venäläisvalikoima: Rekord Mitshurina, Borgovskoje, Harlamovski ja Orlovim. Syksy on jo vaihtunut ns. talvikuukaudeksi enkä ollu vielä suojannut puiden runkoja jäniksiltä sun muilta jyrsijöiltä. Yksi puu oli kokenut pienen jyrsijävaurion mutta kaikki on pelastettavissa, ei hätää. Nyt ovat verkot paikallaan ja Borgovskojen runko käsitelty suoja-aineella. Mutta läheltä piti…
Sama puu kärsi jo kesällä kovia kun sihen oli pesiintynyt valtava joukko kirvoja oli pesiytynyt siihen. Yli puolet oksastosta oli imetty melkein kuiviin. Hävitin kirvat ja tein sitten melkoisen hätäleikkauksen ja se auttoi; nyt puu on tehnyt uusia silmuja aivan riittävästi. Joten on siinä yksi puu kokenut melkoisia traumoja ja stressiä kerakseen. Mutta mikä ei tapa niin se vahvistaa, ja tämä pätee omenapuihinkin.
Olisihan tuota paljon puhuttavaa vaikka ilmastopolitiikasta sun muusta, mutta mennee ensi viikkoon. Jotain pitäisi porista tulevista eurovaaleistakin. Tänään olen elänyt melkoisessa epätietoisuudessa ja elan siinä edelleen kun kello on illalla puoli yhdeksän. Nimittäin en ole koko päivänä tsiigannut teksti-teeveetä laisinkaan. Digivastaanottimeni kovalevyllä nimittäin odottaa digite (Elikkä sama asia kuin nauhoite) viimä yön NHL-pelistä Boston – Montreal. Ei passaa olla uutimien äärellä jotta peli olisi vielä tuore. Tällainen tilanne toistuu josku viikottain useamman viikon ajan.
Ja lepopäivänähän tällainen on vallan mainio; siis ei tarvitse prosessoida mitään liiallista määrää tietoa vain sen itsensä vuoksi. Ja jos maailmalla on tapahtunut jotain todella ihmeellistä niin eiköhän tuo tulisi tietoon. Taivaalla ei ole esimerkiksi näkynyt merkkejä Kristuksen toisesta tulemisesta. No, toisaalta en ole niitä kovin paljoa tähyillytkään… Meitä ihmisiä on täällä ihmistarhoissa moneksi. Sanotaan että pitkäaikaisella arkkipiispallamme, nimittäin Gustav Johanssonilla joka oli arkkipiispana 31 vuotta oli tapana katsella taivasta arkkipiispan asunnon parvekkeelta, että olisiko siellä merkkejä ko. Kristuksen toisesta tulemisesta.
Sitähän tietysti hartaasti toivoo ja enemmänkin kuin Persujen seuraavaa vaalivoittoa. Mutta kivaa olisi myös jos Montreal voittaisi taas Stanley Cupin. Edellisestä tulee ensi keväänä jo kuluneeksi 16 vuotta. Kristuksen lähdöstä on kulunut noin 1970 vuotta. Persujen vaalivoitosta tulee sunnuntaina kuluneeksi vasta kolme viikkoa. Nyt tuli sekoitettu keskenään politiikka, uskonta ja urheilu. Vaan haetanneeko tuo… Ehkäpä huomenna jaksaa sitten taas haukkua vaikkapa Kepuumusta ja muita…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti