keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Akseliajasta sarana-aikaan – mietteitä Seppo Kääriäisen oivalluksen äärellä


Lähinnä viime päivinä Seppo Kääriäinen, eduskunnan I varapuhemies on puhunut yllättävä viisaita ajatuksia. Hän on tuonut ajatuksensa esiin lansseeraamalla yhden termin poliittisen keskustelun alaiseksi. 



Kääriäinen ottaa ja puhuu “Sarana-ajasta.” Jotta pääsemme kaikki samalle lähtöviivalle niin on syytä lukea seuravaa artikkeli Savon Sanomien verkkolehdestä. Toimenpide on täysin turvallinen; ei ole vaaraa siitä että näin tahtomattaan liityisi Suomen Kepuumuksen jäseneksi.  



Kääriäinen on koulutukseltaan valtiotieteen tohtori ja lukenut paljon varmasti tentteihinkin ja siinä sivussa ainakin politiikan teoriaa ja ehkä vähän vielä sivistävämpääkin “maisteristason filosofiaa sun muuta.” Vaikka Kääriäisen väitöskirja on jollain tavalla epäilyttävä; mies tutkii oman puolueensa aatehistoriaa, niin hän on vanhemmiten antanut itsestään varsin harkitsevan miehen vaikutelman, vaikka se tuskin Kepuumusta enää pelastakaan. Hän lienee törmännyt jollain tapaa saksalaisen filosofin Karl Jaspersin ajatteluun ja teorioihin. Jotta ymmärrämme mitä hän ajaa taka tuolla “sarana-ajallaan” niin lukekaamme seuraava ekskurssi jonka rustasin tätä kirjoitusta varten:



“Akseliaika on lähinnä saksalaisen filosofi Karl Jaspersin kehittämä termi, joka kuvaa 800-luvun ja 200-luvun eaa. Välistä aikaa. Tuolloin olisi tapahtunut samanlaisia ajattelutapojen muutoksia yhtä lailla niin Kiinassa, Intiassa kuin länsimaissakin.



Akseliajan ajattelijoille joihin kuului uskonnollisessa mielessä neroja kuten Siddhartha Gautama, Zarathustra, Laotse ja Toinen Jesaja, ja lähinnä kreikan suuret filosofit oli suuri merkitys filosofian ja uskontojen myöhemmälle suunnalle. 



Jaspers hahmotteli myös tyypillisiä piirteitä kullekin niistä maantieteellisistä alueista, joista nämä ajattelijat olivat syntyisin. Kullakin alueella olisi tapahtunut samantyyppistä kehitystä ilman, että alueiden välillä oli suoraa ajatustenvaihtoa; kirjallisia todisteita ainakaan mistään suuremmasta yhteydenpidosta kreikkalaisen, kiinalaisen ja intialaisen kulttuurin välillä ei ole. Heprealainen uskontomaailma jossa Raamatun ylevimmät ajatukset esittänyt mystinen Toinen Jesaja oli omalla tavallaan varsin yksinäinen saareke (Jeesuksen ajatukset ja opetukset ovat loppujen lopuksi vain reunahuomautuksia profeetta Jesajan kirjaan.).



Jaspers kuvaili akseliaikaa hengähdystauoksi kahden suuren imperiumin hallitseman ajan välillä; lepohetkeksi vapauksille; syväksi hengenvedoksi, joka selkeytti tietoisuuden. Jaspersin mukaan nämä piirteet kehittyivät samanlaisissa yhteiskunnallisissa oloissa: sekä Kiinassa, Intiassa että lännessä valtiot olivat pieniä ja sekä niiden sisällä että välillä oli paljon jännitteitä.



Termin käyttö on laajentunut siitä, miten Jaspers sen alun perin muotoili. Valistusaika ja sitä seurannut kehitys, mukaan lukien Isaac Newton, Sigmund Freud ja Albert Einstein, voidaan nähdä ”toisena akseliaika” On myös esitetty, että nykyaika on uusi akseliaika, jolloin perinteiset suhteet uskonnon, maallisuuden ja perinteisten ajatusten välillä ovat muutoksessa.”



Niin! Kääriäinen on tuonut keskusteltavaksi vallan hyvän ajatuksen ja kyse on muustakin kuin siitä, että ainakin alitajuisesti Kääriäinenkin myöntää tosiasiat. Jos asiaa tarkastellaan puhtaasti aluksi vaikkapa laajemmista yhteyksistä ja koko ihmiskunnan mittakaavasta, niin tottahan on moni asia joka tukee sitä että nyt eletään hyvin tärkeää aikaa, ja varmasti emme ole vielä kuulleet ja nähneet niitä ajattelijoita ja ihmisiä jotka nousevat tapahtumien keskiöön.



Ratkaistaakseen ongelmansa kaipaa ihmiskunta aivan uutta ajattelua ja lähestymistapaa niin moniin asioihin. Mutta onko Suomessa sitten koittanut sellainen sarana-aika joka muuttaa poliittisia voimasuhteita pysyvästi. Näin varmasti on ja kunnallisvaalithan kertoivat totuuden. Monella paikkakunnalla tapahtui jo merkittäviä muutoksia. Eikös sekin ole jo muutos että täällä pienessäkin Aurassa Perussuomalaiset saivat 9.1% äänistä ja kaksi valtuustopaikkaa. Muista paikkakunnista nyt sitten puhumattakaan. 



Jos katsotaan Suomen poliittista kentää niin vihreiden nousua ei voida pitää mitenkään niin ihmeellisnä asiana. Sehän on perustunut, kuten eilinen analyysimme osoittaa, vain suuremman vasemmistoliikehdinnän uudelleenorganisoitumiseen. Perussuomalaiset voidaan nähdä liikehdinnäksi joka on samaa jatkumoa kuin SMP ja sen toiminta mutta kyse on paljosta ja enemmästä muusta. Toisaalta on edessä kova työ jos Perussuomalaiset tulevat poliittiseksi voimaksi, joka jatkaa olemassaoloaan vaikkapa vuoteen 2030 saakka todella vahvan kannatuksen puolueena. Tällaiseksi vahvuudeksi tulee asettaa vähintään 15% kannatus! Matka on pitkä ja puolueen kaaderi vielä varsin kapea, mutta kasvamassa on paljon uusia vastuunkantajia.



Merkittävä asia, ja senhän Kääriäinenkin myöntää on Kockmus-puolueen menestyksekäs nahanluonti. Kockmus onnistunee säilyttämään noin 21-22 prosentin kannatuksen tulevissa vaaleissa kun Perussuomalaiset nousevat ensin ohi kristillisdemokraattien ja ruotsirääkköjen, ja samoissa vuoden 2011 vaaleissa myös vasemmistoliitto ja vihreät saavat tunnustaa tosiasian: Perussuomalaisista tulee kertaheitolla Suomen neljänneksi suurin puolue eikä Kepuumukseenkaan ole enää niin pitkä matka. Että oikeassahan tuo Kääriäinen on, sarana-aikaa tässä todella eletään. Eikä kenenkään todellakaan tarvitse edes elää vanhaksi nähdäkseen sen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti