keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kirkkopolitiikkaa ja urheilupolitiikkaa.




Emali-boxiini oli tänä aamuna tullut postia Kirkkohal-lituksesta. Kyseinen dokumentti oli nimeltään KIRKKOHALLITUKSEN YLEISKIRJE Nro 43/2008 // 24.11.2008. SEURAKUNTAVAALIEN ÄÄNIOIKEUS-IKÄRAJAN LASKEMISTA KOSKEVA KIRKKOLAIN MUUTOS. 



Eli mitä se tarkoittaa. Lyhyesti seuraavaa: 



Seurakuntavaaleissa, eli vaaleissa joissa valtitaan kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto, laskee äänestysikäraja kuuteentoista vuoteen. (Kirkkoherran vaalissa äänestysikä on kuitenkin 18 vuotta.) Vaalikel-poisuusikä on edelleen 18 vuotta seurakuntavaaleissa. Seurakuntaneuvosto vastaa orgaani-luonteeltaan täysin itsenäisen seurakunnan kirkkoneuvostoa, seurakunta-yhtymään kuuluvilla seurakunnilla ei näet taannoisen lakimuutoksen jälkeen enää ole itsenäistä taloutta, vaan määrärahat seurakunnan toiintaan päätetään yhteisessä kirkkovaltuustossa yhteisen kirkkoneuvoston esityksestä.



Että tulikos nyt selkeeksi. No hyvä että tuli… Tilanne tuon äänestysikärajan laskemisen suhteen on hieman koominen. Tovottavasti vaaleissa on tulevai-suudessa sitten paljon alle kaksikymppisiä ehdokkaita. Ehkä tätä ei voida verrata viralliseen viinakauppatouhuun. Siellä kun mietoja voi ostaa 18-vuotias mutta väkevien ostoon tarvitaan 20-vuoden ikäraja. Kirkkoherran vaali on siis vakavampaa harkintaa vaativa juttu kuin kirkkovaltuuston vaali. Uskokoon ken haluaa ja miteen uskokoon… Mielenkiintoista, mielenkiintoista….



Urheilupolitiikkaa:


Stefan Wallin törisi tänään Turun Sanomien kakkossivun yläosassa huippu-urheilun tukemisesta ja urheilusta yleensäkin. Nyt minullekin valkeni tuosta yllättävän asiallisesta, mutta kuitenkin vähän puolivillaisesta jutusta, se että huippu-urheiluun syydettävä raha on vain alle 10% kaikesta liikunnan ja urheilun tukemiseen käytetystä rahasta. Wallin ei kuitenkaan puhunut juuri mitään siitä miten urheilumme huipputuotetta eli olympia-urheilua tulisi tukea. Pääpainon tulisi nimittäin olla Olympia-lajeissa koska noita kisoja seurataan ja niiden kautta saavat menstyvät lajit näkyvyyttä, mikä taas lisää lajin harrastuspohjaa.



Jo tällä hetkellä tiedämme ne urheilijat jotka tulevat olemaan seuraavien isojen kisojen edustusjoukkueissa. Jos huippu-urheilun tukemiseen käytettävää raha-summaa korotettaisiin vaikkapa neljännekselä ja tuki käytettäsiin huippuihin ja tuleviin huippuihin niin kyllä Lontoossa vuonna 2012 mitalikoppa ropisisi oikein kunnolla. Me emme tarvitse ketään Roger Talermoa vaan kunnollisen kansallisen olympiakomitean valmennuspäällikön kaliiberia Kalevi Tuominen. Jos tässä jahkaillaan vielä puoli vuotta niin projekti alkaa jo happanemaan…



Nyt olisi tehtävä kunnon satsinkin ja satsauksen kohteena tulisi olla seuraava (Puhun nyt vain Lontoon vuoden 2012 joukkueesta):



A-tason valmennettavat (Mitalitoivot): 30 urheilijaa. Kriteerinä se, että Lontoos-sa on mahdollisuudet sijoittua kahdentoista parhaan joukkoon. Näistä löytyy sitten 8-10 mitalistia. Mahdollisuus osa-päiväiseen treenaukseen ja kahtena viimeisenä vuotena täysi urheilijanpalkka. Jos meillä on kerran varaa ylläpitää toistakymmentä sinfoniaorkkaa niin kyllä tähänkin pitäisi olla varoja… Näille urheilijoille pitäisi pystyä antamaan mahdollisuus treenata lämpimissä olosuhteissa loka-maaliskuussa. Periskeles!!!



B-tason valmennettavat eli nuoremmat kyvyt jotka voivat nousta olympiajoukkueseen. 30 urheilijaa. Kriteerinä nouseminen olympiajoukkueeseen. Käytännössä mahdollisuus osa-aikaiseen urheiluun…



Lisäksi: Miesten lentopallomaajoukkue, miesten jalkapallomaajoukkue ja naisten jalkapallomaajoukkue. Näille projekteille kunnon panostus ja näkyvyys.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti