Eilen 07.11.2008 Turun Sanomat julkaisi Paavo Lipposen jutun “vieraskynä-osastossa” otsikolla “Imagonbrändäystalkoot-blogi.” Aluksi siteeraTAan siitä sen ensimmäisen kappaleen:
“Vaalit ovat ohi, sen huomaa siitä, että Helsingin Sanomissa on ollut muidenkin kuin toimittajien kuvia. Ennen vaaleja kuvan saivat lehteen Timo Soinin lisäksi ne paremman väen ehdokkaat, jotka rypivät rahassa ja maksoivat sitä.
Vaalien jälkeen sama meno jatkuu. Ennen vaaleja ei kysytty hallituksen politiikan perään taantumaan syöksyttäessä. Nyt kaikki on pelkkää imagoa. Mediat revittelevät oman luomuksensa, perussuomalaisten menestyksestä, ikään kuin se olisi suuri yllätys. Kokoomus ja vihreät paistattelevat glamour-julkisuudessa.”
Ja mitäpä tuohon sanoisi. Katkeran miehen puhettahan se on kaikki tyynni ja myrsky. Sen verran voi sanoa tuosta jos Persut ovat olleet medioiden suosiossa niin eihän se ole ihme: journalistiikan yksi perussääntö on näet se, että kaikesta uudesta ollaan kiinnostuneita ja siitä myös tulee kirjoittaa. Puolueen vaalimenstys saatiin aikaan kovalla työllä ja monessa paikassa tiimityöllä. Ite Timo Soini teki jättiurakan “saarnamatkojensa” muodossa ja kaikkialla otettiin tosissaan hänen kannustus-kehotuksensa siitä, että vaalivoitto otetaan mutta se on kovan työn tulos.
Persut tulevat vastaisuudessakin olemaan medioiden suosiossa eikä puolue todellakaan ole yhden miehen puolue. Ihmettelemme sitä mistä Lipponen on nyt noin katkeraksi tullut. Mies sai olla pääministerinä 8 vuotta, aikana jolloin maamme nousi syvähkön laman kourista uuteen kasvuun. Ehkäpä vallasta luopuminen ei ole ollut sittenkään niin helppoa.
Mutta kaiken katkeruuden taustalla voi lukea myös alitajuisen tunnustuksen: “Demarit on vanha ja väsynyt ja riitainen puolue ja sitä ei pelasta uusi komentoorakaan, siis Jutta Urpilainen.” Katkeria ollaan myös sille, että Perussuomalaiset ovat tuoneet politiikkaamme kiinnostavuutta ja todellisen vaihtoehdon. Tämä tosiasia tulee lisäämään kannatustamme kun vähä vähältä huomataan että hallitun ja varsin hillityn populismin takana on myös todellista poliittista agendaa… Loppujen lopuksi Lipposen puhe vain jälleen lisää kannatustamme.
Pistetäänpä oikein juhlalliseksi ja kytketään tähän loppuun vielä tänäisen kirjoituksemme kuva ja sen sanoma. Kuva on otettu kotini eli Auran pappilan pihalta. Pihan kaksi tammea ovat luovuttaneet lehtensä poikeuksellisen aikasin, monesti niiden lehdet on varistanut vasta tammikuun pakkanen. Mistähän tämä sitten kiiriikään! Pikkulinnutkin söivät keskentekoiset auringonkukan siemenet…
Lipposen puolue, niin kuin vanhat puolueet kaikki muutenkin, ovat kuin vanha ihminen tai syksyyn tuleva puu. Suuri kreikkalainen eepikko Homeros ilmaisi tämän asian ja suuren elämänperiaatteen aikoinaan näillä sanoilla jostka löydetään ILIAS-eepoksen kuudennesta laulusta ja säkeistä 146-150:
“Kuin kesälehtien kerrat, niin suvut ihmisienkin:
puistaa lehdet puist’ alas tuuli, mut uusia versoo
taas vihannoituva metsä, kun alkanut on kevätaika;
niin suvut ihmisien: mikä kasvaa, taas mikä kuihtuu (Käännös Otto Manninen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti