On jo vallan julmetun pitkä aika siitä kun Mauno Koivistosta tuli Suomen tasavaltakunnan presidentti. Oltiin eletty pitkään Urho Kekkosen aikaa ja muistan sen päivän kun Kekkonen luopui virastaan kuin eilisen. Sitä kun oli niin henkeen ja vereen SMP:n kannattaja ja nuori.
Sen verran tässä on vielä roomalaista henkeä minussakin, että elävästä miehestä ei saisi tehdä kohtuuttoman suurta sankaria. En kuulunut niihin jotka varauksettomasti Kovistoa ihailivat ja olenkin jossain määrin muuttanut käsityksiäni Urho Kekkosesta vuosien mittaan. Ja loppujen lopuksi; mitä pahaa Kekkosessa sitten loppujen lopuksi oli? Hyvinhän hän homman lopulta hoisi. Tai onko kannantarkastuksessa perimmältään kyse jostain muusta kuin itse Kekkosesta. Ehkäpä näin onkin…
Kysynkin nyt onko siis kyse presidendiumimme pienoisessa alennustilassa liiallinen pyrkimys olla niin EU-mallioppilas. Sivukysymyksenä voi heittää myös vallan ison huomion: onko Suomen mallioppilaisuus yhdenlaista “finlandisierungia” kaikki tyynni? Onhan asia varmasti näin; on kiusallista ja typertävääkin tämä suomalaisten tuplaedustus EU-kekkereissä, siis se että presidentti ja pääministeri edustavat Suomea yhdessä! Mutta onkos se sitten lopulta presidentin vika ollenkaan. Hänhän vain hoitaa työtään hänkin kutsumuksenaan tehdä se mitä presidentille lain ja tehtävien mukaan kuuluu.
Kekkosen ja Kovisiton aikana elimme vahvojen presidenttien aikakauta eikä JKP myöskään ollut mikään vellihousu, muista vanhemmista presidenteistä nyt puhumattakaan. Vahva presidentti jopa elää meidän henkisessä perinnössämme, vai pitäisikö sanoa jopa perimässämme. Kaivoin todella vanhoista tiedostoistani seuraavan pätkän:
"Suomalaisia voisikin pitää eräänlaisena samaanikansana. Usko suureen johtajaan, joka hallitsee tuonpuoleisen ei ole vieras. Shamaanin arvoasema perustui siihen, että hänen uskottiin hankkivan tietoa tuonpuoleisesta maailmasta. Edesmennyt presidentti Kekkonen on vanhojen vielä elossa olevien suomalaisten mielissä tällainen suuri johtaja. UKK:n hautajaispuheessa (Arkkipiispa John Vikström) on nähty ikivanha suomalainen myytti samaanin kuolemasta. UKK omasi tiedon toimia ennakoimattoman Neuvosto-Venäjän kanssa, joka tätä mallia vasten esiintyy eräänlaisena suurena tuonpuoleisena. Tietäjä oli omistanut itselleen tiedon asioiden maagisesta alkuperästä ja keinot torjua kaikki yliluonnolliset vaarat, jotka ihmistä erinlaisissa kriisitilanteissa uhmasivat."
Edellinen teksti oli kirjoitettu syyskuussa 1994! Myönnän itse että olen muuttanut viimeisen vuoden aikana käsityksiäni tasavallan presidentin asemasta ja oikeuksista. Nykyään kannatan koserv-tiivisemaa käsitystä Suomen tasavallan presidentin asemasta. Sitä se EU-AIVOPESU on teettänyt. Ihmettelen Kockmus-puolueen touhuja kun he ajavat alas vahvan presidentin asemaa. Ja juuri nyt kun Yhdysvalloissa todella katseet kohdistuvat presidenttiin ja siihen miten hänen pitäisi pelastaa maa…
Tuo Vikströmin pitämä Kekkosen hautauspuhe jäi kaihertamaan hieman mieltä, pitäisikö se jostain hankkia ja vähän tutustua syvemminkin siihen. Ja aivan varmasti porisemme lisää Suomen tasavallan presidenttiin liittyvistä asioista jahka kerkeämme…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti