maanantai 3. marraskuuta 2008

Murheen ja riemun kaste


Pidin tänään pari hartautta siviilityössäni ja ruodin ah niin tuttua ja turvallista, toisaalta kulunutta ja tulkin-nallisesti hyvin vaikeaa ramatuntekstiä. Ja tämä tekstihän on Pyhäinpäivän evankeliumi.


Matt. 5: 1–12


Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:


»Autuaita ovat hengessään köyhät,

sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset:

he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset:

he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:

heidät ravitaan.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:

heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset:

he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita rauhantekijät:

he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:

heidän on taivasten valtakunta.



Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.»



Nämä Jeesuksen sanat, jotka kyllläkin ovat saatettu tähän muotton vasta toimituksellisessa prosessissa noin 45 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, ovat kiehtoneet kaikkia kristittyjä aikojen kuluessa, ja se koskee myös monia ei kristit-

tyjä. Vuorisaarna ole pelkkä moraalikoodisto, vaan se kuvaa Jumalan valtakunnan todellisuutta, joka on mahdollista vain Kristuksen kautta. Autuaaksijulistukset on nähtävä lupauksina niille, jotka tunnistavat hengellisen köyhyytensä.



Uskonnollisessa mielessä Matteuksen vuorisaarna autuaaksijulistus on eräänlainen Taivasten valtakunnan perustuslaki joka määrittelee sen ketkä ovat siinä kansalaisia ja mitkä ovat heidän velvollisuutensa. Mutta se kertoo heille myös sen mikä on rehellisen kansalaisen osa ja kohtalo. Samanmielisiä löytää mutta vastusta on paljon ja suoranaista vihaa joutuu oikeamielinen kohtaamaan. Autuaaksijulistus on ennen kaikkea myös lupaus kasteesta, nimittäin riemun ja murheen kasteesta.



Se mikä pätee uskonnolliseen ilmiömaailmaan pätee myös maalliseen ja poliittiseen. Asia on niin että kyllä poliittinen toimijakin joutuu riemujen lisäksi myös paljon murhetta ja itkua... Ja palkkaa ei niin usein saa ja jos saakin niin sitä edeltää kova ja kivinen taival... Nämä sanat vain sen vuoksi että vaalihuuma alkaa jo hiipumaan ja arkea eletään nyt ensimmäistä viikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti