Toinen talvijakso jatkuu ainakin tämän päivän ja ehkä pitempäänkin, mutta faktuumi on että kevättä kohti kuljetaan. Niinpä postikin on tuonut erinäisiä luetteloita puutarhaharrastajille. Kynttilänpäivän tienoo on hyvä aika mietiskellä tulevan kevään ja kesäsyksyn puutarha-asioita. Eikä aikaakaan kun on jo tarvis laittaa jotkin kasvit itämäänkin.
Viime kesä oli menetettyjen mahdollisuuksien ja unelmien aikaa mutta uusi vuosi tuo aina uudet mahdollisuudet ja toivon. Lähdetäänpä liikkeelle nelikosta auringonkukka, maa-artisokka, kurpitsat ja maissi. Arskankukan siemeniä tulee vuosi vuodelta uusia myyntiin mutta parhaat saa kyllä linnunsiemenpusseista, ja tulee myös ylivertaisen halvaksi. Helpoimmalla olisi päässyt jos olisi syksyllä iskenyt sopivaan paikkaa parisataa reikää rautakangella, multaa reikään ja arskankukansiemen sopivaan syvyyteen. Sieltä se sitten lähtee oikeaan aikaan, karaistuneena ja nopeakasvuisena. Voisipa kuitenkin kasvattaa muutaman taimen kevään mittaan jotta saisi muutaman todellisen jättiläisen…
Maa-artisokka on mielenkiintoinen kasvi. Sillä on suuri esteettinen arvo ja hyvää ruokaakin siitä saa. Tosin joidenkin mahalle se ei sovi ja luvassa on kylä melkoista “Philip & Terrance-meininkiä” herkullisen maa-artisokkakeiton jälkeen jos niinnkseen menee. Sain tilattua ko. juurikasta parisen kiloa. Siitähän se sitten lähtee julmetusti leviämään.
Haaveena on ollut useampana vuotena laittaa aarin-puolentoista maissipelto. Vaivaahan se vaatii. Jokaiselle taimelle on näet tehtävä jonkinsortin potero, ei nyt iso mutta kuitenkin. Lannoaittaakin pitäisi ja siinä on vanha intiaanikonsti paras. Kuopan pohjalle muutama silakka, vähän multaa päälle ja sitten taimi siihen päälle. Tällaisen maissipellon “sisään” voi sitten tehdä muutaman kurpitsakummun. Maissi ja kurpitsa todella tykkäävät toisistaan ja kun kurpitsa kasvatta oikein hyvän kasvuston joka peittää maan ei maissiakaan tarvitse kastella niin paljon. Uusia kurpitsalajikkeitakin on saatavilla. Tänä vuonna taitaa jälleen olla spaghetti-kurpitsan aika...
Yrtit ovat sitten oma maailmansa. Luulenpa salvian lisäksi sitruunamelissan talvehtimisen onnintuvan jo toisena vuonna peräkkäin. Erään puutarhaliikkeen hinnastossa oli uusi ja mielenkiintoinen laji, nimittäin “tsevia.” Asia kun on niin, että erikoisuuksia kannataa kasvattaa kun tavallisia saa kuitenkin niin halvalla kaupasta. Tämä pätee niin potaattiin kuin yrtteihinkin.
Stevia on kasvi jonka lehtiä voi käyttää sokerin asemasta makeutukseen. Ovat kuulemma kaksikymmentäkertaa makeampia kuin sokeriruoko, ja stevia-uute on 200 kertaa sokeria makeampaa. Saattaapi olla myös hammasystävällisempää ja kaiken lisäksi kaloritonta. Tsevia on koristeellinen lehtikasvi joka sopii ruukkukasvatukseen myös sisätiloissa. Käyn tänään hovihankkijallani Turussa ja ostan siemeniä pussillisen ja laitan hyvin pikimiten itämään. Seuraamme projektia sen edetessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti