Edustuksellisen kansanvaltamme synty – muutama pieni huomio.

Sain  nyt  luettua  ensimmäisen osan  kirjasarjasta  Suomen  eduskunta  100  vuotta  (Helsinki  Edita  2006.).  Tuon  upean  kirjasarjan  ensimmäisen  osan  nimi  on  Edustuksellisen  kansanavallan  läpimurto.  Kirja  on  melkoinen  laametti  eli  noin  kolme  ja  puolisataa  sivua.  

Kirjan  pääluku  “Eduskuntauudistus”  käsitti  sivut  103-253.  Luku  oli  aika  puuduttavaa  luettavaa  sillä  se  oli  aika  seikkaperäisesti  laadittu  kertomus  siitä  kuin  eduskunntamme  ensimäisenn  valtiopäiväjärjestys  ja  vaalilaki  syntyi.  Siis  kuka  oli  missäkin  komiteassa  ja  mitä  siellä  missä  ja  kussakin  kokouksessa  käsiteltiin.  Mutta  otetaan  asia  positiiviselta  kannalta;  se  oli  hyvin  seikkaperäisesti  ja  luettelomaisesti  laadittu  jännityskertomus  ja  pieni  kansa  sai  vihdoin  oikeutta  vaikka  sen  parlamentti  tulisikin  olemaan  vuosikymmenen  ajan  “sidottu.”

Mutta  todella  hämentävää  luettavaa  se  kuitenkin  oli.  Yksi  Euroopan  takapajuisimista  säätyvaltiopäivistä  muuttui  yhdellä  Nikolai-keisarin  allekirjoituksella  maailman  uudenaikaisimaksi  parlamentiksi  ja  kertalaakilla  olivat  ääniokeutettuja  Koskelan  Jussikin  vaimoineen  ja  kylän  vähäväksin  mies  eli  Preeti  Leppänenkin.

Vaalitapa  oli suhteellinen  kuten  se  on  vielä  tänäkin  päivänä.  Mutta  aika  kiemuraista  tuo  ensimmäisten  vaalien  suhteellisuus  kuitenkin  oli.  Valittava  saattoi  olla  ehdokkaana  useammalla  listalla  ja  useamman  puolueen  ehdokkaana.  Äänestää  sai  myös  aivan  villiä  henkilöä  kuten  alla  olevasta  ensimmäisen  vaalilain  otteesta  käy  ilmi.

5  Luku  45§

Jos  valitsija  tahtoo  antaa  äänensä  jonkun  valitsijayhdistyksen  ehdokaslistan  hyväksi,  joka  on  otettu  vaalilippuun,  merkitköön  tämän  listan  punaisella  viivalla.  Jos  hän  haluaa  muuttaa  ehdokaslistassa  olevien  nimien  järjestystä,  pankoon  siihen  myöskin  numeron  1  sen  nimen  eteen,  jonka  hän  asettaa  ensi  sijalle,  ja  numeron  2  sen  nimen  eteen,  joka  on  oleva  toinen  järjestyksessä.

Ellei valitsija  hyväksy  yhtäkään  vaalilippuun  painetuista  ehdokaslistoista,  kirjoittakoon  vaalilipussa  sitä  tarkoitusta  varten  varattuun  tyhjään  kohtaan  sen  tahi  niiden  henkilöiden  nimet,  joita  hän  äänestää,  olivatpa  mainituissa  listoissa  taikka  ei,  ja  asettakoon  ne  siihen  järjestykseen,  jossa  hän  haluaa  saada  heidät  valituiksi;  merkitköön  siihen  myöskin  kunkin  ammatin  tai  toimen  ja  asuinpaikan.

Sitten  näyttäköön  valitsija  vaalilipun  kokoontaitettuna  ja  suljettuna  vaalilautakunnalle  leimattavaksi  ja  pankoon  vaalilippunsa  vaaliuurnaan.

Suomen  Suuriruhtinaanmaan  vaalilaki  (Julkiluettava  saarnastuolista). Annettu  Pietarhovissa,  20  p:nä  heinäkuuta  1906.

NIKOLAI