Charles Darwinin teoria on alati mielenkiintoinen ja olen askarrellut sen parissa paljonkin laatiessani siviilitöissäni sovellutusta jonka puitteissa evoluutiosta ja ns. Jumalan luomistyöstä voisi puhua rinnatusten. Asia on muuten jollain tapaa sovitettavissa yhteen. Puhumme asiasta kuitenkin tuonempana, mutta ehkä vasta vuosien kuluttua… Sitä ennen voisimme sen sijaan puhua politiikasta, luonnonvalinnasta ja äänikynnyksestä.
Muutoksia on tapahtunut paljonkin
Asia nimittäin niin että puolueita tulee ja menee kuten aikakausia tulee ja menee. Taustalla on kuitenkin aina sama vakio. Tällä hetkellä elämme kuitenkin muutosaikaa. Muutos tulee kuitenkin viemään aikaa vielä useamman vaalikauden ja täysin uudessa tilanteessa olemme ehkä vasta vuonna 2020. Suurimmat muutokset Suomen poliittisessa järjestelmässä ovat vuoden 1945 jälkeen olleet seuraavat.
I Vasemmiston kannatus on ollut vähenemään päin. Tässä tarkastelussa vihreät luetaan vasemmistopuolueeksi. Vihreät ovat saaneet kannattajakuntansa siitä joukosta ihmisiä jotka, polliitisen järjestelmän ollessa vuoden 1979 mukainen, äänestäisivät Suomen Kansan Demokraattista Liittoa. Vielä 1970-luvun lopussa SDP ja SKDL ylsivät parhaimmillaan jopa 47-48 prosentin kannatuslukuihin. Nykyään SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto yltävät yhteensä nippa nappa 40 prosentin kannatukseen. Vasemmisto-blokin keskimäärin noin 8 prosentin kannatuksen menettäminen on huomattava muutos ja jonkin sortin evoluutiota sekin. Jos vuoden 2011 vaaleissa sosialidemokraatit onnistuvat kasvattamaan kannatustaan edes 1,5% ja vasemmistoliitto pitää vanhan kannatuslukemansa niin on kyse merkittävästä vaalivoitosta. Pitää myös muistaa, että vaikka nykyisen vasemmistoliiton riveissä on vanhoja kommunistisen puolueen jäseniä, niin varteenotettavana puolueena SKP on historiaa.
II Edellisen seurauksena meillä ei enää ole ns. neljää suurta puoluetta kuten vielä 1970-luvulla. Tämä seikka on enemmän kuin huomattava muutos.
III Puolueiden voimasuhteissa on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana selkeä muutos, Entinen neljäs suuri puolue, ja todellakin 1960-luvulla neljänneksi suurin puolue, eli Sekoomus on nykyään suurin puolue. Muutos on Suomen poliittisessa järjestelmässä todella merkittävä.
IV Vaikka vihreitä voidaan todellakin pitää SKDL:n raunioille syntyneenä puolueena niin se on ainoa uusi puolue joka on onnistunut vakiinnuttamaan kannatuksensa noin kymmenen prosentin luokkaan. Tähän kehitykseen on tarvittu aikaa 25 vuotta elikkä neljännesvuosisata. Vihreiden kannatus olisi vaaleissa voinut realisoitua suuremmaksikin mutta puolue on kärsinyt yleensä aina yksipuolisesta ehdokasasettelusta, ja sama ilmiö vie siltä ääniä myös 2011.
V Suomen poliittisessa kentässä on olemassa vielä yksi “biologinen lokero.” Periaatteessa tämä lokero on jopa 20 prosentin suuruinen mutta mikään puolue ei ole yltänyt koskaan pysyvästi yli kymmenen prosentin kannatukseen. Tästä lokerosta eivät kamppaile poliittisen järjestelmämme aluskasviilisuuteen kuuluvat RKP ja Kristillisdemokraatit. Lokeroa on parhaimmillaan yrittänyt täyttää jatkumo Suomen Pientalonpoikain Puolue – SMP – Perussuomalaiset. Nykyään Perussuomalaiset ovat täyttämässä ihan vakavasti otettavalla tavalla kyseistä lokeroa.
Uudet yrittäjät kovan edessä
Nykyisistä uusista yrittäjistä on vaikea sanoa mitään, mutta edes yhden kansanedustajan läpisaaminen vaikkapa uudeltamaalta on vaikeaa. Toisaalta nyt on viimeinen mahdollisuus solmia vaaliliittoja ja kun Uudellamaalla on mahdollista asettaa yhteen vaaliliittoon 35 ehdokasta niin mahdollisuuksia on, mutta tuskinpa muualla. Voimme jopa nähdä sellaisen allianssiin jossa samassa vaaliliitossa yrittäjiä jopa kuudesta puolueesta. Yksi kansanedustaja toisi kuitenkin jollekin puolueelle puoluetukea vuodessa 180 000 euroa (Mukana on ns. lehdistötuki). Moisella rahalla palkaa järkevästi vaikka puoluesihteeri-tiedottajan, ja kun tulevalla kansaedustajallakin (Ja todennäköisesti myös ko. lafkan tulevalla puheenjohtajalla) on jo myös eduskunta-avustaja, niin johan kaaderinmuodostus on varsin hyvällä mallilla. Mutta kun asiaa tarkemmin pohtii niin ehkäpä Uudeltamaalta tuo paikka voi todella irrota… Ja koska tuo paikka ei ole missään tapaukselta omalta puolueelta pois, niin toivon hartaasti että saamme yhden uuden puolueen tulevaan eduskuntaan.
Sitten välipäätelmään. Suomen poliittisessa elämässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten kymmenien vuosien aikana ja lisää on odotettavissa. Muutokset tulevat kutienkin olemaan varsin hitaita. Tavallaan SMP:n raunioille syntynyt puolue, Perussuomalaiset, on tarvinnut kasvaakseen nykyiseen mittaansa käytännössä nollatilanteesta jo 15 vuotta! Kamppailu elintilasta on siis kovaa ja elinkelpoisia mutaatioita syntyy kerran neljännensvuosisadassa! Suomalainen maaperä on kovaa tässä mielessä.
Äänikynnys sementoi järjestelmän?
Äänikynnys on todella kelju juttu ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalainen poliittinen järjestelmä sementoituu ja uuden puolueen perustaminen, vaikka se olisi jopa huutavan tarpeellista, on vaikeaa koska eduskuntavaalien äänikynnys on korkea ja edes vaalipiirikohtaista poikeusta ei suvaita. Loppujen lopuksi nykyinen vaaliliittojärjestelmä on varsin oikeudenmukainen. Uusi vaalilakai nykyisen ehdotuksen mukaisena tulee lopettamaan luonnonvalinnan ja evolution mahdollisuuden poliittisessa kentässämme. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että vuoden 2011 eduskuntavaaleissa eduskuntaan tulevat puolueet ovat se joukko jossa käydään kovaa pudotuspeliä tulevaisuudessa.
Vuoden 2011 vaalit voivat todellakin olla viimeinen mahdollisuus saada uusi puolue eduskuntaan. Itse tietysti perussuomalaisena ja puolueelle suurta tulevaisuutta toivovana henkilönä toivosin, että poliittinen evoluutio käsittelisi kovalla kouralla joitain puolueita, mutta toisaalta olen hyvin surullinen jos hyvin toimiva järjestelmä sementoidaan pilalle. Vaihtoehtoja tarvitaan ja yksipuoluejärjestelmä on kauhea juttu eikä kaksipuoluejärjestelmäkään tarjoa aina aitoa vaihtoehtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti