Ribbentropko olympijäillä?

                                    

Urheiluhistoria, Jääkiekkohistoria, Olympiahistoria, Joachim von Ribbentrop, Schwarzwald 1916 Berliini 1916, Ottawa Silver Seven, Stanley Cup, LIHG, myytit

Moderni tiedonvälitys ja sosiaalisen median uutisvirta osaavat toisinaan rakentaa odottamattomia siltoja historian ja nykypäivän välille. Ajatuksenjuoksu tämän artikkelin takana sai alkunsa viime sunnuntaina Facebookissa, kun vastaan tuli ryhmäjulkaisu, jossa jaettiin Waffen-SS-upseerina ja Suomessakin Lapin rintamalla palvelleen Rudolf von Ribbentropin kuolinilmoitus. Rudolf seurasi sodan jälkeen urallaan isänsä jalanjälkiä päätyen johtotehtäviin tunnettuun Henkell-kuohuviiniyhtiöön. Vain hetkeä aikaisemmin seurantaan olivat tarttuneet tuoreimmat uutiset NHL-draftin kuumimmista puheenaiheista ja vellovista spekulaatioista pelaajakaupoista, kuten Elias Petterssonin mahdollisesta siirrosta ulos Vancouver Canucksista.

Kun nämä kaksi maailmaa – natsijohtajan pojan kuohuviiniperintö ja Pohjois-Amerikkalaisen jääkiekon lumo – kohtasivat ajatuksissa, mieleeni tuli heti eräs erittäin itsepintainen huhu, joka kiertää yhä edelleen tietyissä piireissä. Se liittyy Rudolfin isään, Joachimiin: olisiko nuori Joachim von Ribbentrop voinut olla mukana ja pelata vuoden 1916 olympiakisoissa? Nuori Ribbentrophan oli itsekin ennen ensimmäistä maailmansotaa Kanadassa nimenomaan saksalaisen viini- ja kuohuviiniteollisuuden asioita edistämässä – ja samalla luistelemassa paikallisilla jäillä.

Rideau-hallin loisto ja olympiahuhu

Talvella 1914 Ottawan Rideau-hallin ulkojää kimmelsi iltapäivän matalassa auringossa. Luistimen terät viiltivät jäätä, ja luitelijoiden nauru kaikui kuulaassa pakkasilmassa. Joukon keskellä viiletti pitkä, urheilullinen ja moitteettomasti käyttäytyvä nuori saksalaismies. Hän oli Joachim von Ribbentrop – paikallisten tuttujen kesken pelkkä ”Rib,” viininmaahantuoja, jonka elegantti taitoluistelu Minto Skating Clubilla oli jo tehnyt vaikutuksen kaupungin seurapiireihin. Hän pelaili myös jääkiekkoa, tuota kanadalaisten kansallista intohimoa, sulautuakseen osaksi uutta ympäristöään. Myöhemmin, historian hämärtyessä ja toisen maailmansodan jälkipyykissä, näistä Ottawan talvista syntyi sitkeä urheilumyytti. Erilaisissa piireissä alkoi kiertää kiehtova huhu: olisiko tämä historian synkkä hahmo voinut pelata vuoden 1916 Berliinin olympialaisissa?

Väitteelle oli olemassa todellinen historiallinen tausta, sillä vuoden 1916 Berliinin kesäolympialaisten yhteyteen oli virallisesti suunniteltu erillistä Schwarzwaldin talviurheiluviikkoa (Winter Sport Woche). Helmikuulle kaavaillun viikon ohjelmaan oli valittu myös jääkiekko. Vaikka suursota peruutti kisat, tästä Schwarzwaldin konseptista tuli suora esikuva ja perusta sille, että historian ensimmäiset viralliset talviolympialaiset järjestettiin lopulta vuonna 1924 Ranskan Chamonix’ssa.

Jos maailmanpalo ei olisi syttynyt, olisiko Ribbentrop voinut luistella olympiajäille?

Teoreettinen silta tälle olisi voinut rakentua ainoastaan hänen saksalaisen passinsa kautta, sillä Kanadan joukkueeseen ulkomaalaisella ei ollut mitään asiaa. Jos Nykyperskektiivistä katsoen Saksan keisarikunta olisi isäntämaana halunnut laajentaa pelaajarinkiään ja etsinyt riveihinsä ”pohjoisamerikkalaisen pelityylin” tuntevia miehiä, katseet olisivat periaatteessa voineet kääntyä Atlantin taakse.

Tarkastelu on lähtökohdiltaa todella koominen ja sen olettamateoreettinen silta kuitenkin sortuu Saksan oman jääkiekon todellisuuteen. Keisarikunnassa pelattiin 1910-luvun alussa jo yllättävän edistynyttä ja organisoitua jääkiekkoa, jota hallitsivat Berliinin loisteliaat seurat. Lajia hallitsi suvereenisti Berliner Schlittschuhclub (BSC), joka voitti Saksan mestaruudet vuosina 1912–1914. Kovimman vastuksen sille tarjosi paikalliskilpailija SC Charlottenburg. Nämä joukkueet pelasivat säännöllisesti kansainvälisiä otteluita ja muodostivat Saksan maajoukkueen rungon. Kanadassa ulkojäillä viilettävä harrastelija oli Berliinin tiukoille urheilupiireille täysin tuntematon suuruus, eikä Ribbentropin pelitaso olisi riittänyt haastamaan kotimaansa todellisia huippupelaajia.

Pohjois-Amerikan etumatka ja Euroopan ensiaskeleet

Vaikka Euroopassa otettiin 1910-luvun alussa ensimmäisiä organisoituja askeleita – järjestettiinhän maanosan ensimmäinen kansainvälinen jääkiekkoturnaus, LIHG:n EM-kisat, Sveitsin Les Avantsissa jo tammikuussa 1910 – oli pohjoisamerikkalainen jääkiekko silti valovuosia edellä. Kanadassa peli oli jo ammattimaistunut ja synnyttänyt legendaarisia dynastioita, kuten Ottawa Silver Seven (virallisesti Ottawa Hockey Club). Joukkue hallitsi ja puolusti herruuttaan useissa haasteotteluissa vieden historian havinoissa Stanley Cupin nimiinsä peräti neljänä peräkkäisenä kautena vuosina 1903–1906].

Tämä arvostettu mestaruuspokaali, Stanley Cup, oli lahjoitettu kenraalikuvernööri Lordi Stanleyn toimesta jo vuosina 1892–1893 edistämään Kanadan amatööri-jääkiekkoa. Kehitys Atlantin takana eteni muutenkin hurjaa vauhtia juuri noina vuosina, sillä Pohjois-Amerikan nykyinen pääsarja, NHL (National Hockey League), perustettiin loppuvuodesta 1917. Se syntyi siis vain vuosi sen jälkeen, kun kuudennen olympiadin kisat Berliinissä oli alun perin ollut tarkoitus järjestää.

Kahden eri planeetan välistä matkustusta

Myytti Kanadan tai kanadalaisten pelaajien osallistumisesta Schwarzwaldin turnaukseen kaatuu myös virallisiin ja logistisiin faktoihin. Kanada ei ollut tuolloin edes kansainvälisen jääkiekkoliiton edeltäjän LIHG:n jäsen, eikä maata oltu siksi edes kutsuttu näille talviviikoille. Vaikka kutsu olisikin tullut, matkustaminen Atlantin yli oli tuon ajan puitteissa käytännössä kuin kahden eri planeetan välillä liikkumista.

Jos kuu olisi nykypäivänä asutettu, sinne matkustaisi moderneilla huippulaitteilla nopeammin kuin 1910-luvulla matkustettiin Lontoosta New Yorkiin (tuon ajan nopeimmilla höyrylaivoilla matka kesti ennätysvauhdillakin lähes 5 päivää, tavallisilla aluksilla reilun viikon). Kokonaisen joukkueen laivaaminen viikoiksi valtameren yli pelkän lyhyen näytösturnauksen vuoksi oli taloudellisesti ja ajallisesti täysin mahdoton yhtälö. Ribbentrop ei siis olisi voinut luistella olympiajäillä siksikään, että kanadalainen kiekkokulttuuri pysyi tiukasti omalla mantereellaan.

Miksi myytti jäi elämään?

Tämän myytin synty on oppikirjaesimerkki siitä, miten ihmismieli kaipaa tarinoita ja draamaa historian kuivien faktojen rinnalle. Ensinnäkin myytti rakentui todellisten palasten varaan: Ribbentrop asui todistetusti Kanadassa, luisteli ja pelaili siellä jääkiekkoa ja Berliinin kisoihin oli todella tulossa jääkiekko. Kun nämä itsessään todet palaset yhdistettiin, syntyi houkutteleva mutta virheellinen olettamus suorasta olympiahaaveesta.

Toiseksi tarinaa ruokki vahvasti populaarihistorian taipumus "jossitteluun" ja haluun inhimillistää historian suurimpia konnia. On psykologisesti kiehtovaa etsiä käännekohtia, joissa maailmanhistoria olisi voinut ottaa toisen suunnan – aivan kuten pohditaan Adolf Hitlerin hylättyjä taideakatemiahakemuksia tai Reinhard Heydrichin viulunsoittoa. Ajatus siitä, että Ribbentropista olisi voinut tulla natsidiplomaatin sijaan olympiaurheilija, tarjoaa lohdullisen "mitä jos" -skenaarion.

Myytin leviämistä auttoi myös brittiläisen ja kanadalaisen median värikynä sodan aikana ja sen jälkeen. Paikallislehdissä muisteltiin kaiholla sitä "mukavaa saksalaista nuorukaista", joka oli tanssinut kaupungin tyttärien kanssa ja luistellut Ottawan jäillä. Vuosikymmenten saatossa nämä anekdootit paisuivat suusta suuhun kulkiessaan harrastelupeleistä "olympiatason valmiudeksi". 

Lopulta tarinaa tuki Ribbentropin oma, läpikorruptoitunut imago: hän oli äärimmäisen turhamainen snobi, joka korosti aina kosmopoliittisuuttaan ja urheilullisuuttaan. Tällainen profiili veti puoleensa legendoja, jotka nostivat hänen kykynsä myyttisiin mittasuhteisiin.

Lopulta spekulaatiolta loppui aika. Elokuussa 1914 maailma suistui raiteiltaan. Olympiaunelmat ja talviurheiluviikot pyyhkiytyivät pois, kun ensimmäinen maailmansota syttyi. Jääkiekkokaukaloiden sijaan Ribbentrop pakkasi laukkunsa, pakeni Kanadasta New Yorkin kautta takaisin Eurooppaan ja puki ylleen husaarin univormun.

Vuoden 1916 olympialaisia ei koskaan järjestetty. Jääkiekko ei saanut Berliinin tai Schwarzwaldin jäitään, eikä nuoresta saksalaisesta kuohuviinikauppiaasta tullut olympiaurheilijaa. Hänen nimensä kirjoitettiin historiankirjoihin suurin ja synkin kirjaimin aivan muilla areenoilla kuin urheilukentillä. Myytti Ribbentropista olympiajäillä jäi elämään vain haaveelliseksi jossitteluksi.

Ja tämä kappale lienee ainoa oikea valinta tähän yhteyteen: Les Patineurs.

Julkaisun kuva tehty tekoälyn avulla. Sovellus Picsart.