Suosikkijoukkueen tappio kirvoittaa aina ja laittaa peräti miettimään tappion ja vastoinkäymisen olemusta ja hengellistä merkitystä. Nimittäin joskus kovasta yrityksestä huolimatta ei saa edes aikaan sitä niin kuuluisaa tasapeliä.
Suosikkijoukkueen tappion toki kärsii ellei sitten ole kysymyksessä elämää suurempi asia. Jos näin on niin silloin voi kyllä miettiä elämänsä perustuksia oikein enenmmänkin. Ammattilaisten asenteesta voi kyllä ottaa oppia. Hävinnyt joukkue poistuu jäältä pukuhuoneeseen rivakasti ja ryhtyy nollaamaan tilannetta; katse on jo seuraavassa pelissä ja jos kyse oli kauden päättäneestä pelistä niin silloin katsotaan seuraavaan kautta täydellisine mahdollisuuksineen. Tässä vaiheessa valmentajat ja analyytikot aloittavat työnsä; mikä oikein meni pieleen? Yleensä vastaus löydetään ja jos resursseja sitten on niin käydään vain kohti uutta peliä. Tappion tuska häipyy viimeistään kun seuraavan ottelun aloituskiekko putoaa jäälle.
Mutta kuinkas sitten on ihmiselämässä!? Otetaanpa kirjahyllystä vuonna 1967 ilmestynyt Veikko Huovisen “Lyhyet erikoiset” ja sieltä juttu Maanalaista kirjallisuutta.” Juttu on varmasti viitteellinen sikälikin että Huovinen tuskin sai merkillistä novellikokoelmaa postissa luettavakseen. No eniwei otetaanpa tästä jutusta suora sitaatti:
“Toinen kokoelmaan sisältynyt juttu, “Joosepin kohtalo”, ei ollut mikään erikoinen. Kieli oli vastenmielisen karkeaa, siinä näkyi selviä vaikutteita tamperelaiskirjallisuudesta. Eräälläkin sivulla pörhisteli kolmatta kymmentä kirosanaa. Jooseppi ooli köyhä mökkiläinen, ja hänen elämänsä oli täynnä vastuksia. Yhtenä ainoana vuotena sattui verraton onnettomuuksia. Hevonen jäi junan alle, vanhin poika kuoli traktorin kaaduttua, vaimoa vaivasi struuma, kaksi lehmää halkesi odelman syöntiin, hyvä ajokoira hukkui virtsakaivoon, tytär huorasteli tietyömaalla ja poika särki ammattikoulun työpajalla kalliin koneen. Jooseppia alkoi vaivata itsepäinen yskä ja hän meni lääkäriin. Seurasi sarja tutkimuksia ja viimein Jooseppi sai kuulla tuomionsa:
“Jooseppi istui odotushuoneessa ja luki Pirkkaa. Viimein hoitajatar aukaisi oven ja kutsui hänet sisälle. Kirjoituspöydän takana oli kaksi lääkäriä, se pitempi, hevosnaamainen ja honisevaääninen oli häntä tutkinut, nuorempi tukeva mies oli Joosepille tuntematon. Hevosnaamainen katseli röntgenkuvaa vasten valoa ja sanoi sitten Joosepille: -Teillä on valitettavasti keuhkosyöpä! -Sitä se, saatana, vielä puuttui, äsähti Jooseppi vihaisena. Eikä hän enempää kuunnellut tohtorin honisemista, vaan lähti yllättäen huoneesta ja paiskasi oven kiinni niin että seinältä taulu putosi”
Niin, että taitavat ne olla meidän ongelmat varsin pieniä Joosepin ongelmiin verrattuna. Ihan voisi olla totta tuollainen ihan vastoinkäymisten suhteen, mutta ei köyhällä miehellä ole hevosta, traktoria, eikä hyvää ajokoiraa. Mutta tietystihän kyse voi olla näkökulmastakin…
Valitettavasti kaikilla meillä ei ole henkilökohtaista psykiatria, kuntovalmentajaa, palvelijaa, hoviherraa/kamarineitoa, hierojaa sun muuta rumsteeraajaa. Yksin on selvittävä kuten Jooseppi ongelmiensa keskellä. Elämässä on harvoin todellisia suuria ilonaiheita, tasapelit ovat harvinaisa ja tappio vaanii koko ajan nurkan takana.
Jos tappio tulee ja ongelmat kasvavat liian suureksi niin silloin on syytä istua kannon nokkaan, kääriä pettröössi ja tehdä roknoosi. Aina on jokin tie etiäppäin. Taskusta voi kaivaa myös Saarnaajan kirjan matkaversion tai avata netin puhelimesta ja lukea seuraavaan, ellei sitä peräti ulkoa muista:
Saarnaaja 2: 24-26
24 Vaivannäkönsä keskellä ihmisellä ei ole muuta onnea kuin syödä ja juoda ja nauttia elämän iloista. Minä huomasin, että myös tämä tulee Jumalan kädestä. 25 Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä? 26 Sille, joka on hänelle mieleen, hän antaa viisautta, tietoa ja iloa, mutta syntisen hän panee kokoamaan ja kartuttamaan hyvää sille, joka on hänelle mieluinen. Mutta tämäkin on turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Saarnaaja 9:7-10
7 Syö siis leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo kauan sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi. 8 Olkoot vaatteesi aina valkeat ja olkoon pääsi runsaasti voideltu. 9 Nauti elämästä rakastamasi vaimon kanssa kaikkina turhina elinpäivinäsi, jotka Jumala on antanut; se on osasi tässä elämässä auringon alla, kaiken vaivannäkösi keskellä. 10 Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.
Ja tietysti kannattaa lukea myös Lyhyet erikoiset. Sisältää ainakin pari kuolematonta juttua kuten “Otsjakki ja voguli” ja “Nudistit retkellä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti