Olen nyt edennyt lukemattomien kirjojen rästilistalla ja päässyt mm Adolf Hitlerin "Taisteluni-kirjassa" sivulle 79; on luettu 2 lukua ja paljon on jo kerrottavaa. On syytä tehdä joitakikin huomioita.
Ensiksikin; kirja on melkoinen tabu ja sellaisena se tulee pysymään. Sitä on kuitenkin voitava tarkastella ihan "akateemisesta näkökulmasta" jotta voimme ymmärtää Hitlerin ajattelua ja yhtä kappaletta maailmanhistoriaa. Eikä se ole mikään kappale vaan tuon miehen toiminta on läsnä keskuudessamme joka päivä.
Toiseksikin; Hitleriä ei millään keinolla voida enää rehabilitoida, eikä se näissäkään kirjoituksissa ole tarkoitus. Se olisi mahdollista vain jos ihmisyyden perusteita ja ihmisoikeuksien perusteluja radikaalisti muutettaisiin.
Yritin lukea kirjan lukiovuosinani ja miten pitkälle pääsinkään niin sitä en muista. Toinen yritys kesällä 1998 kariutui myös. Pääsin noin siuvlle 200. En ole pitänyt kirjaa koskaan tylsänä mutta "äänivalli" ei ole vain koskaan mennyt rikki. Nyt tuntuu siltä että projekti voisi onniustua ja onnistuuhan se koska asia on tullut julkisesti luvattua.
Että Hitlerkö terävä sosiologi? Näin voidaan sanoa. Niitä taitoja tarvittiin kun noustiin kansakunnan johtoon ja saatiin koko maailmanhistoria sekaisin. Mutta asiaa... Kirjan toinen luku kertoo Hitlerin Wienin vuosista hänen omin sanoin. Hän eli nuo vuodet suuressa jos vähän pienemmässäkin ahdingossa. Opiskelu-ura kariutui puuttuviin perusopintoihin, ei tullut Hitleristä arkkitehtia. Elantonsa Wienissä hän ansaitsi aputyömiehenä rakennuksilla ja lopulta myyden halvalla piirustelmiaan ja vesivärimaalauksiaan, joista on viime päivinä maksettu huutokaupoissa melkoisia summia.
Vapaa-aikansa Hitler käytti omien sanojensa mukaan, eikä asiaa pidä lainkaan epäillä, lukemiseen. Ja se näkyy hänen yhteiskunta-analyysistään kirjan ensimmäisen osan luvussa kaksi. Hän on myös tutustunut lukuisiin ihmisiin ja nähnyt läheltä sen yhteiskuntaluokan elämää jossa hän eli. Kyseinen luku sisältää kaksi hyvin osuvaa ja tunteikkaasti kirjoitettua kuvausta. Ensimmäinen kuvaus koskee sitä millaisen nuoren miehen voi Wienin aputyömiesköyhälistön koti tuottaa. Se tuottaa katkeran ja kognitiivisessa dissonanssissa olevan nuorukaisen jolla ei ole mitään muuta elämänmuotoa valittavanaan kuin isänsä ahdas ja vaikea elämä tai rikollinen ura.
Toinen kuvaus puhuu siitä epätoivosta jossa pienessä ja kurjassa asunnossa elävä perhe kokee isän ongelmien ja epätoivon seurauksena. Se on kuvaus kurjistumisesta ja täydellisestä toivon näköalattomuudesta. Kuvauksia on pidettävä enemmän kuin fiktiona, kaikkea muuta kuin fiktiona. Hitler ei ammena noiden kohtausten kokemuksia omasta lapsuudestaa. Ne ovat tarkkanäköisen havainnoitsijan puhetta.
Kirjoittaessaan kirjan Mein Kampf, joka pelkästään teki Hitleristä monimiljonäärin, hän oli 34 vuotias. Hän oli jo poliittisella uralla menestynyt mies ja tunnettu puhuja. Menestyäkseen puhujana ja vaikuttajana, ja tämä koskee ketä tahansa, tarvitaan elämänkokemusta ja integroitunutta tietoa.
Nuo kaksi kuvausta joihin viittasin ovat juuri tällaista materiaalia. Suullisesti esitettynä ne ovat vedonneet laajoihin joukkoihin. Ne ovat oikeistopopulistin puhetta. Ei ole mikään ihme että hän menestyi. Ainakin muutama johtopäätös voidaan tehdä Aatun Wienin-vuosista (Ns. diminutiivimuoto tässä yhteydessä on vain tekninen termi, koko Adolf nimi on näet ikuisiksi ajoiksi pilattu Hitlerin vuoksi. On aivan sama käytetäänkö muotoa Aadolf vai Aatu. Aatu antaa pikemminkin surkuhupaisan ja pilkallisen vivahteen. Toisaalta jos käyttäisimme vakavissamme hänestä nimeä Adowolf, siis Adolf-nimen kantamuotoa, niin asia olisi aivan toisen sävyinen. Silloin puhuisimme miehestä palvovaan sävyyn. Adowolf nimittäin tarkoittaa lähinnä susilauman johtavaa urosta!)
1) Noina vuosina hän hankki varsinaisen henkisen pääomasa ja se vaati kovaa työtä vaikeissa olosuhteissa.
2) Minkä tahansa päämäärän saavuttaminen, hyvän tai pahan, vaatii aina kovaa työtä. Hitlerillä oli varmaan selkeä ymmärys siitä, että haän tavoittelee vain ja ainoastaan hyvää.
Tässä vaiheessa on hyvä esittää yksi kysymys tuleville pohdinnoillemme: Tarvitsiko maailmahistoria Hitlerin johtaakseen tilanteen tänän päivään ja tähän tilanteeseen, vai tarvitsiko Hitler maailmaa johtaakseen sen siihen tilanteeseen jossa se nyt on? Ehkä emme saa tyydyttävää vastausta mutta yritämme silti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti