Avoin kirje Kiesukselle

Sinulle jonka tulopäivää emme tiedä… Ja puhuttelen nyt vanhalla suomalaisella muodolla Kiesus, Kiesus kaikkeuden kuningas… Alkusoinnussa on näet miedän suomalaisten kielenkäytön voima. Meinaan on viime päivinä pyörinyt mielessä eräs lausumasi jota olen peräti veivannut hieman uuteen muotoon. Harrastinpa peräti vulgääri-eksegetiikkaa ja etsin paralleeleja  aina Tuomaksen evankeliumia myöten…

Matteuksen vuorisaarnan (Matt 6:24) mukaan sanot “Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.” No jottei sanojasi eroteta oikeasta yhteydestään niin toki jae jatkuu vielä sanoilla. “Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” Luukkaan kenttäsaarnassa asia on sanottu aika tavalla samoilla sanoilla eikä siitä juuri saa etsittyä pienintäkään nyanssia. Mitä nyt Luukas osasi kirjoittaa parempaa kreikkaa…

Mutta kun viimeistään keväällä 1988 Kari Syreeni sai minutkin ymmärtämään ja ihmettelemään redaktion, siis kirjallisen ja motivoidun tekstien toimittamisen, syvällisempää olemusta niin en varmasti ole kovin väärässä jos sanon seuraavaa:

1) Luukkaan ja Matteuksen tekstit ovat käyneet läpi kirjallisen ja motivoidun toimittamisprosessin ja nämä kaksi saarnaa, vuorellinen ja laaksollinen, ovat kokoelmien kokoelmia siitä mitä sanoit kun täällä kerran vaikutit ja vaelsit.

2) Voin aivan hyvin irrottaa jakeen Matteus neljäkolmatta kuudes luku sanat “Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.” No jottei sanojasi eroteta oikeasta yhteydestään niin toki jae jatkuu vielä sanoilla” koko jakeen kokonaisyhteydestä, jopa koko vuorisaarna kokonaisyhteydestä. Todennäköisesti ne eivät ole edes sinun omasta päästäsi, olet ne vain runoilijalle ominaisella tavalla ottanut ja yhdistänyt jonkun muun sanomisista. “Ei mitään uutta auringon alla, vai mitä tähän sanot Oi Kiesus parhain ystävämme. 

Mutta vielä taustoihin. Nimittäin Tuomaan evankeliumin logionissa 47 on vallan mielenkiintoista asiaa. Ne sisältävät ehkä aidoimmat ja toimittamattomimmat sanansi, joskus vaikeaselkoisemmat ja täytyypää  myös sanoa että ilkeimmät mitä olen lukenut. Tylyydessä vain Jiddu Krishnamurti vetää niille vertoja, mutta sinähän tunnet varmaan tapauksen ja emme puhu siitä sen enempäti. Tuomas panee nimittäin suuhusi sanat (Ja ne ovat tässä suomeksi sen Yliopistopainon vuonna 1992 julkaiseman kirjan mukaan, kiitos Huuhtasen Paulille, Antti Marjaselle ja Risto Urolle):

Tuomas 47 logion

Jeesus sanoi: kukaan ei voi nousta kahden hevosen selkään tai jännittää kahta jousta. Palvelija ei voi palvella kahta herraa. Toista hän kunnioittaa ja toista halveksii. Ei kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua heti sen jälkeen saada uutta. Uutta viiniä ei lasketa vanhoihin leileihin, etteivät ne repeäisi, eikä vanhaa viiniä lasketa uuteen leiliin ettei se rikkoisi sitä. Vanhalla kankaanpalalla ei paikata uutta vaatetta, sillä silloin uusi vaate repeää.

Mistähän nuo Matteus ja Luukas sen mammonan keksivät. Näinhän se on; ei kukaan varmaankaan halua Beaujolais Nouveauta jos on saanut juoda muutaman lasin vuoden 1971 Chateau Latouria, ellei sitten halua pahastuttaa köyhää tai leskirouvaa kun he vieraanvaraisuudessaan haluavat antaa sinulle parastaan…

Mutta siihen kahteen herraan. Tuntui varmaan kauhialta kun Pietari petti sinut. Ja niin se tuntuu ylen kauhialta tänäkin päivänä kun ystävä pettää. Kahden herran palvelemisen problematiikka on siis mielenkiintoista ja haluankin että kuulet millaisen johdannoksen olen lausumastasi kirjoittaunut:

Teille on sanottu:

Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista.

Mutta sanotaanpa näinkin.

Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Toisen hän pettää ja toista hän myötäilee. Onneton on tällaisen palvelijan osa jos molemmat herrat tietävät tilanteen.

Elämä opettaa…

Veljesi Jaakob (Ja nyt ainakin mina tungen johdanto-opilliset kysymykset hevon tuuttiin, ja lähden siitä että Jaakobin kirjeen kirjoittaja oli todellakin Herran veli.) on kirjoittanut.

Jaakob 4:4

4 Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. 5 Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"? 6 Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo:

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.