Kun NHL-finaalit pyörähtävät käyntiin, Raleigh’n Lenovo Centerin lehtereillä voi aistia historian siipien havinaa. Kyseessä ei ole vain modernin NHL-kiekkoilun kahden huippujoukkueen kohtaaminen, vaan jotain paljon suurempaa, mystisempää ja kohtalonomaista. Se on kaari, joka kurottaa vuosikymmenten taakse ja herättää henkiin erään pikkupojan lapsuuden vision.
Johdanto: Terästä, mystiikkaa ja lapsuuden unelmia Filmnetin ajoilta
Carolina Hurricanesin päävalmentajan, Rod Brind’Amourin, pelillinen sydän muurattiin 1970-luvun toisella puoliskolla. Vuonna 1970 syntynyt Brind’Amour oli vasta pikkupoika, kun Scotty Bowmanin luotsaama Montreal Canadiens aloitti historiallisen dynastiansa kaudella 1975–1976. Brind’Amourin isä oli intohimoinen Montreal-fani, ja perheen koti oli kirjaimellisesti vuorattu Montreal-krääsällä. Pienen Rodin lapsuudenhuone ja koko koti oli kyllästetty punasini-valkoisilla viireillä, ja pehmoleluilla.
Ne meistä, jotka muistavat vielä takavuosien urheilulähetykset ajalta ennen nykyisiä suoratoistoja – silloin kun NHL-otteluita katseltiin Suomessa legendaarisen Filmnetin kautta – muistavat ne tarinat ja kuvat, joita Brind’Amourin lapsuuden-kodista esitettiin. Se intohimo jätti nuoreen poikaan ikuisen jäljen. Nuo "Lentävät ranskalaiset" pelasivat sellaista mystistä vauhtikiekkoa, jota ei voinut pysäyttää mikään. Neljän kauden aikana (1975–1979) Montreal pelasi 320 runkosarjaottelua ja hävisi niistä uskomattomasti vain 46 peliä. Kaudella 1976–1977 tappioita tuli vain kahdeksan.
Lapsuuden visio herää henkiin Hurricanesin tuulispäänä
Brind’Amour koki jo kertaalleen urallaan sen kaikkein suurimman, kun hän kapteenina johdatti Hurricanesin Stanley Cup -mestaruuteen vuonna 2006. Mutta nyt, penkin takana valmentajana, ilmassa on aivan erityistä mystistä hohtoa. Hän ei ole vain voittamassa mestaruutta uudelleen – hän on päässyt elämään todeksi ja toteuttamaan sitä samaa visiota, jonka hän näki lapsena Montrealin pelissä. Nyt tuo vanha Montrealin legendaarinen vauhtikone on nyt herännyt henkiin hänen omissa käsissään, tällä kertaa Carolina Hurricanesin tuulispäänä laumana.
70-luvun Montrealissa luuti puolustuksen ikoninen jättiläiskolmikko Larry Robinson, Serge Savard ja Guy Lapointe, ja hyökkäyksessä viiletti läpiajospesialisti Guy Lafleur. Mailman ehkä kaikkien aikojen nopein jääkiekkoilija, "maantiekiitäjä" Yvan Cournouer jää monesti unhoon noilta vuosilta. Hän voittii Stanley Cupin 10 kertaa ja oli kapteenina 70-luvun lopun dynastia-joukkueessa joka voitti neljä kertaa peräkkäin.
Tässä ajassa Carolina toteuttaa täysin samaa filosofiaa. Hurricanesin liike, neljän ketjun herkeämätön vyöryttäminen ja vastustajan hukuttaminen vauhtiin ovat suoraan tuosta lapsuuden mystisestä muistista. NHL EDGE -älykiekkotilastot vahvistavat, että Carolina rullaa pelistä toiseen liigan kovimmalla tempolla ja tekee eniten korkean intensiteetin pyrähdyksiä.
Tämän modernin tuulispäänä lauman tyylikkäänä, eleganttina ja aina herrasmiesmäisenä sydämenä häärii ykkösketjun keskushyökkääjä Sebastian Aho – seuran tuleva kapteeni, joka rytmittää peliä täydellisesti kahteen suuntaan. Kun Sebastianin rinnalla alakertaa ja taistelutahtoa johtaa Jordan Staalin kaltainen raudanluja kapteeni (Staalhan on nimensä mukaisesti puhdasta terästä!), Hurricanesia on ollut tänä keväänä lähes mahdotonta voittaa. Joukkue on marssinut finaaleihin häviten koko pudotuspelikevään aikana vain yhden ainoan ottelun.
Peliluolan rikkinäiset yksikätiset rosvot
Vastaan asettuu John Tortorellan Vegas Golden Knights. Tämä joukkue ei ole mikään sikalauma, vaan työteliäs ja äärimmäisen kurinalainen ryhmä, jota voi parhaiten kuvata nimellä "kaksikätiset rosvot". Torch on saanut suojattinsa blokkaamaan laukauksia, raastamaan keskialuetta ja ryöstämään pelivälineen vastustajalta tilanteessa kuin tilanteessa. He venyttivät kaikkensa ja kaatoivat suosikki-Avalanchen puhtaasti 4–0, joten heitä ei sovi aliarvioida.
Vegasilla on kuitenkin edessään suunnaton pelillinen ongelma: vauhti. Kun Carolina vyöryttää peliä leveällä rintamalla, Vegasin puolustus tulee väistämättä jäämään jalalla jälkeen. Kun kaksikätiset rosvot putoavat vauhdista, heidän on inhimillisesti pakko alkaa käyttää mailaa estämiseen, koukkimiseen ja kiinnipitämiseen.
Tämä vauhdissa rikkoneiden rosvojen joutuminen jäähypenkille on Vegasille hengenvaarallista. Carolina Hurricanes on esittänyt tänä keväänä pudotuspeleissä niin häikäisevää alivoimapeliä, että se hakee vertaistaan historiasta. Joukkue on lukinnut oman päätynsä lähes täydellisesti ja selvittänyt vastustajien ylivoimat peräti 93,8 prosentin tehokkuudella. Kaikkiaan 48 alivoimatilanteesta Hurricanes on onnistunut nollaamaan 45, mikä tekee siitä pudotuspelien pelottavimman joukkueen puolustussuuntaan.
Tämä raudanluja vire kävi selväksi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Ottawa Senatorsia vastaan. Carolina hukkasi tuossa sarjassa 21 alivoimastaan vain yhden ja onnistui selvittämään ratkaisevassa ottelussa jopa kolme vaarallista kahden miehen alivoimatilannetta.
Päävalmentaja Rod Brind'Amourin luoma pelitapa perustuu jatkuvaan ja aggres-siiviseen paineeseen, joka ei anna vastustajalle aikaa eikä tilaa pyörittää peliä. Puolustaja K'Andre Miller onkin kuvaillut onnistumisen taustoja termillä "rauta hioo rautaa". Hurricanesin alivoimanelikko joutuu harjoituksissa päivittäin vastatusten seuran oman huipputehokkaan ylivoimaviisikon kanssa, mikä valmistaa heidät pelien kovimpiin hetkiin. Alivoiman viimeisenä lukkona on toiminut maalivahti Frederik Andersen, jonka maaginen vire, 1,44 päästetyn maalin keskiarvo ja .928 torjunta-prosentti ovat sinetöineet Carolinan murtamattoman puolustusmuurin.
Tässä mankelissa Vegas tekee varmasti kaikkensa ja taistelee hampaat irvessä, mutta lopulta tuo Torchinkin pelikone alkaa väistämättä nikotella ja hyytyä. Kun bensa loppuu, kaksikätisten rosvojen kädet eivät enää käy. He muuttuvat kuin hämärän peliluolan perällä seisoviksi rikkinäisiksi, jumiutuneiksi yksikätisiksi rosvoiksi, joiden vipu on vedetty pohjaan, mutta mikään ei enää liiku. Carolinan laaja materiaali ja raaka tempo jättävät heidät pelkiksi staattisiksi seisojiksi.
Enemmän kuin Edmontonin ilotulitus
Monen lukijan henki varmasti salpaantuu tätä lennokasta menoa katsoessa, ja syystäkin: käsillämme on poikkeuksellisen upea kevät. Joku saattaa tässä kohtaa muistella 1980-luvun Edmonton Oilersia, joka tarjosi myös huikeaa viihdettä Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin johdolla. Mutta Edmontonin dynastia oli erilaista – se oli puhdasta hyökkäyspään ilotulitusta ja yksilötaitoa, jossa oma puolustuspeli saattoi unohtua kokonaan ja ottelut päättyivät 8–5.
Tämä Brind’Amourin Carolina on jotain paljon poikkeuksellisempaa. Se on kokonaisvaltainen, täydellisellä vauhdilla kyllästetty kollektiivi. Se on parasta ja viihdyttävintä jääkiekkoa, mitä NHL-kaukaloissa on nähty sitten Montreal Canadiensin kultaisten päivien. Hurricanes ei vain hyökkää hurjasti, se myös puolustaa viisikkona niin tiiviisti, ettei vastustajalle jää neliösenttiäkään tilaa. Se on lennokasta, mutta samalla raudanlujan kurinalaista – aivan kuten Scotty Bowmanin ajan opit vaativat.
"Empty-net Aho" iskee viimeisen naulan
Ja entäs meidän oma Sebastian Ahomme? Takavuosina Aholle annettu lempinimi "Empty-net Aho" tulee taatusti saamaan näissä finaaleissa taas uutta katetta. Lempinimi ei ole vitsi, vaan osoitus suurenmoisesta luottamuksesta: Brind’Amour heittää tyylikkään suomalaissentterinsä jäälle aina pelin kriittisimmillä loppuhetkillä.
Kun Vegas ottaa Carter Hartin pois maaliltaan ja yrittää epätoivoista loppukiriä kuudella kenttäpelaajalla, iskee Carolinan vauhtikoneen ansa. Ahon johtama viisikko katkoo syötöt, ja kylmäpäinen suomalaissentteri liukuu keskialueelta vapaaksi.
Uskon, että tässä finaalisarjassa näemme Sebastianin iskevän kiekon tyhjään maaliin ainakin kolme kertaa, kun Carolina tylsyttää rosvojen kirin ja marssii Stanley Cup -mestaruuteen otteluvoitoin 4–2 . Se on se hetki, jolloin se mystinen ympyrä vihdoin sulkeutuu – Brind’Amour saa nostaa kannun ilmaan valmentajana, tehden todeksi sen saman unelman, jonka hän näki pikkupoikana Montreal-krääsällä ja olympiakisoilla kyllästetyssä lapsuudenkodissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti