Porinaa vihreistä

Vihreä liitto on nyt ollut eduskuntapuolue neljännes-vuosisadan ajan. Paljon on edetty siitä kun tuo liike sai kaksi ensimmäistä kansanedustajaansa eduskuntaan vuoden 1983 vaaaleissa. 

Noissa samoissa vaaleissa eduskuntaan ylsi myös jo nyttemin edesmennyt Liisa Kulhia josta olisi kerrottavana yksi hauska “Jänkhä-vitsikin.” No ehkä tämän stoorin lopussa sitten. Liisa valittiin eduskuntaan Keskustan listoilta Helsingissä. Sitten hän erosi Keskustan eduskuntaryhmästä vuonna 1985 ja perusti Liisa Kulhian eduskuntaryhmän. Eduskunnassa oli silloin varsin idyllinen istumajäjestys takarivillä jonne vihreät tietenkin sijoitettiin ja sittemmin Liisa myös. Siellä he istuivat rinnakkain Ville, Kalle ja Liisa. Nuorena opieskelijana Helsinkiin saavuttuani kävin tietysti heti ensimmäisenä syksynä, vuonna 1985, seuraamassa eduskunnan täysi-istunota. Siellä se Ville Komsi piti puhetta harmaa villapaita päällään naama varsin pirullisessa virneessä.

Helsingin Sanomien uudessa NYT-liitteessä kysellään sen perään onko vihreät ns. uusia vasemmisto. Asiaa voidaan lähestyä ihan puolueiden kannatusluvuista, niiden historiasta ja yleisesti ottaen aatevirtausten trendien tarkastelusta lähtien. Olen ennekin sanonut, että virhereöiden ja vasemmistoliikehdinnän (Olisiko tässä uusi ja käyttökelpoinen nimitys Vasemmistoliitolle?) yhteenlaskettu kannatus ei tule koskaan ylittämään vanhan kunnon SKDL:n kannatusta joka oli parhaimmillaan sitä luokkaa että kansanedustajiakin oli yli 40, kerran sodan jälkeen jopa 49! Vihreiden kannattajakunta tulee samasta joukosta jotka nyt äänestäisivät vasempaa vasemmistoa eli demareista vielä enemmän vasempaan päin. No luvalla sanoen on todettavaa että SKDL:n kannattajissakin oli paljon kannattajia pelkästään imaginäärisitä syistä niin kuin on tänään monen vihreänkin laita.

Pieni tilastollinen katsaus tukee tuota väitettä. Seuraavassa on lueteltu ja eritelty tiettyjä muuttujia aina vuoden 1983 eduskuntavaaleista lähtien. Ensi koko “vasemmiston (Siis SDP+SKDL ja sen perilliset ja vihreät) saama määrä kansanedustajia, ensin demarit, sitten SKDL:n jakautta sen perillisten saama edustajamäärä ja lopuksi vihreät. 

1983: 95 / 57+26+2 

1987: 92 / 52+20+4 

1991: 87 / 48+19+10

1995: 94 / 63+22+9

1999: 92 / 51+20+11

2003: 86 / 53+19+14

2007: 87 / 45+17+15

Vihreiden kannatus on ollut nousussa vuoden 1983 vaaleista lähtien seuraavasti aina vuoteen 2007: 1,5%; 4,0%; 6,8%; 6,5%; 7,3%; 8,0%; 8,5%;. Ja nyt kuntavaaleissa tuli prosentteja 8,9 ja ensi kertaa missään vaaleissa he saivat enemmän ääniä kuin vasemmistoliikehdintä. Vihreät ovat kieltämättä junnanneet paikallaan, sitä ei voi kiistää. He tuskin nostavan kannatustaaan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa juuri yli yhdeksän prosentin. 

Heillä olisi kyllä mahdollisuuksia joa suurempaan kannatukseen mutta yksi asia on heillä aina tökkinyt ja se on heidän ehdokasasettelunsa. Jos suurten puolueiden kaadereista voidaan sanoa että heillä on varsinkin suurimpien vaalipiirien listoilla ns. puoluepoliittisia broilereita eli puolueen itsensä kasvattamia toinen toistakin samanlaisempia polittikkoja niin vihreillä ehdokaslistat ovat täynnänsä viher-klooneja. He eivät ole onnistuneet saamaan koskaan riittävän monipuolista ehdokasjoukkoa, eivätkä tule koskaan saamaankaan… Porukkaan tarvittaisiin muutama kunnon duunari ja paskakuski jotta ne ilmassa roikkuvat prosentit saataisiin viimein realisoitua. Siis ei pelkoa mitään… Mutta miten voisi tällainen ns. ympäristöpuolue olla lainkaan uskottava kun se popsii uraani-karkkeja Kockmuksen kädestä häntää heiluttaen. Vihreät ovat tekohampainen vanha puolue joille maistuu valta ja johtopaikat…

Mutta siihen Kulhia-vitsiin. Sattuipa kerran Suomen ylämailla, siis Lapissa että olivatten hiihtämässä keväthangilla, siis Liisa Kulhia ja joku hänen pääkaupunkilaisystävättärensä. Vaihtelevassa maastossa Liisa innostui laskemaan mäkeä ja noiden ystävättärien näköyhteys sattui katkeamaan ja siitäkös Kulhian ystävättärelle pieni paniikki. No kun neuvokas nainen hänkin oli niin kiipesi lähimmälle korkeimmalle paikalle ja ryhtyi tunturimaastossa kovasti kailottamaan että: “Kulhiaa, Kulhiaa, Kulhiaa…” No tämänpäs kuuli lähettyvillä nuotiolla kahvistelemassa ollut poromies. Hänpä kuuli hätäisen huudon, sörppäsi kahvin kiduksiinsa, vastasi kovaan ääneen “No tulhan, tulhan” ja mitä kiireimmin käynnisti moottorikelkkansa, ja otti suuntiman Kulhian frendin luo. Tämä tarina on totta mutta en ainakaan minä tiedä miten se lopulta sitten päättyi… Asiassa on poromiesmäistä juuri ns. hättäilemättömyys ja asioiden tekeminen oikeassa järjestyksessä: ensi kiduksiin arvokas kahvi, sitten vasta vastaus avunhuutoon ja vasta siten menoksi…

Pieni kirkollinen porina adventin alla vuonna 2008.

Ilm. 3: 20–22

»Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.» (Ilm. 3: 20–22)

I adventisunnuntai on aivan käsillä mutta vielä on muutama päivä aikaa ennen kuin pääsemme laulamaan Hoosianna-hymniä. Minulle eräs toinen virsi on kuitenkin vielä rakkaampi ja olen omassa seurakunnassani aika tarkka siitä milloin sitä saa laulaa. Kyseessähän on tietenkin virsi numero 2 eli ”Avaja porttis ovesi.” Hoosianna voidaan laulaa kahdesti ja useamminkin ja jopa muutamaa päivää ennen varsinaista adventti-pyhää, mutta virren kaksi laukaisu-aukko on eka-adventtina klo 10.00-10.04, siis virren tulee alkaa ko. aikana. Tietysti tuotakin virttä tulee kuunneltua virsikasetilta montakin kertaa ennen eka-adventtia mutta ehkä se on eri asia, ja varsinkin jos kyseessä on pappi.

Tänään ei puhuta muuta politiikkaa kuin todetaan vain se, että Jeesushan tapettiin ns. uskontopoliittisista syistä ja ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä. Ja eka-adventin evankeliumitekstinä on, aina vuosikerrasta riipuen, kuvaus siitä kun Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin.

Niin, uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis). Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa (Oi pelasta, oi auta.) laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Liturginen väri I adventtisunnuntaina on valkoinen, maanantaista lauantaihin violetti tai sininen. Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista alkaa jouluun valmistautumisen aika, adventtipaasto. Johannes Kastaja valmisti ihmiset ottamaan vastaan Kristuksen. Parannus ja syntien anteeksianto valmistavat meitä ottamaan vastaan joulun Herran.

Toisessa suuressa sisarkirkossamme päivän evankeliumitekstit, sielläkin on kolme vuosikertaa, muistuttavat enemmän meidän kirkkovuoden viimeisten pyhien tekstejä, joissa valvominen ja tuomio ovat keskeisellä sijalla. Meillä on tietysti perusteltua sisällyttää evankeliumiteksteiksi saman tapahtuman kolme eri versiota Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan mukaan, mutta josko seuraavassa evankeliumikirjassa olisi vaihtoehtoisen saarnatekstin paikka? Raamatun lukukappaleiden joukossa Roomalaiskirjeen katkelma (13:11-14) nousee suureen arvoon, mutta siitä ei kovin usein saarnata. Vaikka evankeliumitekstit ovatkin ensimmäi-sen adventin osalta samat katolisen kirkon kanssa niin Roomalaiskirjeessä olemme kuitenkin yhtä.

Vielä on pakko hieman veistellä eräästä adventtivirrestä. Sehän on tietystikin virsi 7 "Valmistu Herran kansa." Meikällä on josku pakkomielle kirjoittaa virsiä hiemantavalla uuteen uskoon, tai ainakin sanoihin. Virren 7toisen säkeistön alku soi päässäni, enkä tiedä mistä syystä, muodossa "Suurelta vieraaltanne nyt leipää kerjätkää." Aluksi tuo muunnos voi tuntua vallan kummalliselta ja kyllähän siitä joku tiukkapipoinen voi oikein tosissaan herpaantuakin. Mutta kun vain viitsiikin ajatella juttua loppuun asti niin näinhän se on. Jeesus on suuri ja poikkeuksellinen vieras. Paljon suurempi ja mahtavampi kuin toinen lahjantuoja, nimittäin joulupukki. Jeesukselta on meidän lupa pyytää elämän leipää, jopa kerjätäkin sitä. Ja nhty huomaan että tästä pienestä lohkaisusta alkaakin kasvamaan jonkinsortin saarna, eli saarnakone pärähti käymään. Ja se saarna joka lähti valmistumaan on vuoden 2008 I adventttisunnuntain saarna. T

Kirkkopolitiikkaa ja urheilupolitiikkaa.

Emali-boxiini oli tänä aamuna tullut postia Kirkkohal-lituksesta. Kyseinen dokumentti oli nimeltään KIRKKOHALLITUKSEN YLEISKIRJE Nro 43/2008 // 24.11.2008. SEURAKUNTAVAALIEN ÄÄNIOIKEUS-IKÄRAJAN LASKEMISTA KOSKEVA KIRKKOLAIN MUUTOS. 

Eli mitä se tarkoittaa. Lyhyesti seuraavaa: 

Seurakuntavaaleissa, eli vaaleissa joissa valtitaan kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto, laskee äänestysikäraja kuuteentoista vuoteen. (Kirkkoherran vaalissa äänestysikä on kuitenkin 18 vuotta.) Vaalikel-poisuusikä on edelleen 18 vuotta seurakuntavaaleissa. Seurakuntaneuvosto vastaa orgaani-luonteeltaan täysin itsenäisen seurakunnan kirkkoneuvostoa, seurakunta-yhtymään kuuluvilla seurakunnilla ei näet taannoisen lakimuutoksen jälkeen enää ole itsenäistä taloutta, vaan määrärahat seurakunnan toiintaan päätetään yhteisessä kirkkovaltuustossa yhteisen kirkkoneuvoston esityksestä.

Että tulikos nyt selkeeksi. No hyvä että tuli… Tilanne tuon äänestysikärajan laskemisen suhteen on hieman koominen. Tovottavasti vaaleissa on tulevai-suudessa sitten paljon alle kaksikymppisiä ehdokkaita. Ehkä tätä ei voida verrata viralliseen viinakauppatouhuun. Siellä kun mietoja voi ostaa 18-vuotias mutta väkevien ostoon tarvitaan 20-vuoden ikäraja. Kirkkoherran vaali on siis vakavampaa harkintaa vaativa juttu kuin kirkkovaltuuston vaali. Uskokoon ken haluaa ja miteen uskokoon… Mielenkiintoista, mielenkiintoista….

Urheilupolitiikkaa:

Stefan Wallin törisi tänään Turun Sanomien kakkossivun yläosassa huippu-urheilun tukemisesta ja urheilusta yleensäkin. Nyt minullekin valkeni tuosta yllättävän asiallisesta, mutta kuitenkin vähän puolivillaisesta jutusta, se että huippu-urheiluun syydettävä raha on vain alle 10% kaikesta liikunnan ja urheilun tukemiseen käytetystä rahasta. Wallin ei kuitenkaan puhunut juuri mitään siitä miten urheilumme huipputuotetta eli olympia-urheilua tulisi tukea. Pääpainon tulisi nimittäin olla Olympia-lajeissa koska noita kisoja seurataan ja niiden kautta saavat menstyvät lajit näkyvyyttä, mikä taas lisää lajin harrastuspohjaa.

Jo tällä hetkellä tiedämme ne urheilijat jotka tulevat olemaan seuraavien isojen kisojen edustusjoukkueissa. Jos huippu-urheilun tukemiseen käytettävää raha-summaa korotettaisiin vaikkapa neljännekselä ja tuki käytettäsiin huippuihin ja tuleviin huippuihin niin kyllä Lontoossa vuonna 2012 mitalikoppa ropisisi oikein kunnolla. Me emme tarvitse ketään Roger Talermoa vaan kunnollisen kansallisen olympiakomitean valmennuspäällikön kaliiberia Kalevi Tuominen. Jos tässä jahkaillaan vielä puoli vuotta niin projekti alkaa jo happanemaan…

Nyt olisi tehtävä kunnon satsinkin ja satsauksen kohteena tulisi olla seuraava (Puhun nyt vain Lontoon vuoden 2012 joukkueesta):

A-tason valmennettavat (Mitalitoivot): 30 urheilijaa. Kriteerinä se, että Lontoos-sa on mahdollisuudet sijoittua kahdentoista parhaan joukkoon. Näistä löytyy sitten 8-10 mitalistia. Mahdollisuus osa-päiväiseen treenaukseen ja kahtena viimeisenä vuotena täysi urheilijanpalkka. Jos meillä on kerran varaa ylläpitää toistakymmentä sinfoniaorkkaa niin kyllä tähänkin pitäisi olla varoja… Näille urheilijoille pitäisi pystyä antamaan mahdollisuus treenata lämpimissä olosuhteissa loka-maaliskuussa. Periskeles!!!

B-tason valmennettavat eli nuoremmat kyvyt jotka voivat nousta olympiajoukkueseen. 30 urheilijaa. Kriteerinä nouseminen olympiajoukkueeseen. Käytännössä mahdollisuus osa-aikaiseen urheiluun…

Lisäksi: Miesten lentopallomaajoukkue, miesten jalkapallomaajoukkue ja naisten jalkapallomaajoukkue. Näille projekteille kunnon panostus ja näkyvyys.

Porinaa presidentistä Mauno Koiviston täyttäessä 85 vuotta.

On jo vallan julmetun pitkä aika siitä kun Mauno Koivistosta tuli Suomen tasavaltakunnan presidentti. Oltiin eletty pitkään Urho Kekkosen aikaa ja muistan sen päivän kun Kekkonen luopui virastaan kuin eilisen. Sitä kun oli niin henkeen ja vereen SMP:n kannattaja ja nuori.

Sen verran tässä on vielä roomalaista henkeä minussakin, että elävästä miehestä ei saisi tehdä kohtuuttoman suurta sankaria. En kuulunut niihin jotka varauksettomasti Kovistoa ihailivat ja olenkin jossain määrin muuttanut käsityksiäni Urho Kekkosesta vuosien mittaan. Ja loppujen lopuksi; mitä pahaa Kekkosessa sitten loppujen lopuksi oli? Hyvinhän hän homman lopulta hoisi. Tai onko kannantarkastuksessa perimmältään kyse jostain muusta kuin itse Kekkosesta. Ehkäpä näin onkin…

Kysynkin nyt onko siis kyse presidendiumimme pienoisessa alennustilassa liiallinen pyrkimys olla niin EU-mallioppilas. Sivukysymyksenä voi heittää myös vallan ison huomion: onko Suomen mallioppilaisuus yhdenlaista “finlandisierungia” kaikki tyynni? Onhan asia varmasti näin; on kiusallista ja typertävääkin tämä suomalaisten tuplaedustus EU-kekkereissä, siis se että presidentti ja pääministeri edustavat Suomea yhdessä! Mutta onkos se sitten lopulta presidentin vika ollenkaan. Hänhän vain hoitaa työtään hänkin kutsumuksenaan tehdä se mitä presidentille lain ja tehtävien mukaan kuuluu.

Kekkosen ja Kovisiton aikana elimme vahvojen presidenttien aikakauta eikä JKP myöskään ollut mikään vellihousu, muista vanhemmista presidenteistä nyt puhumattakaan. Vahva presidentti jopa elää meidän henkisessä perinnössämme, vai pitäisikö sanoa jopa perimässämme. Kaivoin todella vanhoista tiedostoistani seuraavan pätkän:

"Suomalaisia voisikin pitää eräänlaisena samaanikansana. Usko suureen johtajaan, joka hallitsee tuonpuoleisen ei ole vieras. Shamaanin arvoasema perustui siihen, että hänen uskottiin hankkivan tietoa tuonpuoleisesta maailmasta. Edesmennyt presidentti Kekkonen on vanhojen vielä elossa olevien suomalaisten mielissä tällainen suuri johtaja. UKK:n hautajaispuheessa (Arkkipiispa John Vikström) on nähty ikivanha suomalainen myytti samaanin kuolemasta. UKK omasi tiedon toimia ennakoimattoman Neuvosto-Venäjän kanssa, joka tätä mallia vasten esiintyy eräänlaisena suurena tuonpuoleisena. Tietäjä oli omistanut itselleen tiedon asioiden maagisesta alkuperästä ja keinot torjua kaikki yliluonnolliset vaarat, jotka ihmistä erinlaisissa kriisitilanteissa uhmasivat."

Edellinen teksti oli kirjoitettu syyskuussa 1994! Myönnän itse että olen muuttanut viimeisen vuoden aikana käsityksiäni tasavallan presidentin asemasta ja oikeuksista. Nykyään kannatan koserv-tiivisemaa käsitystä Suomen tasavallan presidentin asemasta. Sitä se EU-AIVOPESU on teettänyt. Ihmettelen Kockmus-puolueen touhuja kun he ajavat alas vahvan presidentin asemaa. Ja juuri nyt kun Yhdysvalloissa todella katseet kohdistuvat presidenttiin ja siihen miten hänen pitäisi pelastaa maa…

Tuo Vikströmin pitämä Kekkosen hautauspuhe jäi kaihertamaan hieman mieltä, pitäisikö se jostain hankkia ja vähän tutustua syvemminkin siihen. Ja aivan varmasti porisemme lisää Suomen tasavallan presidenttiin liittyvistä asioista jahka kerkeämme…

Porinaa lamasta ja kasvusta...

Uusi TIME-lehti tuli tänään postista ja siinä oli kannessa vallan veikeä kuva. Ihan on mennyt Barrack Obama Franklin Delete Rosenfeldin nahkoihin. Siinä hän poseeraa ihan mumisluuppi suussa, ja ilmekin on varsin Rosenfeldmäinen. Jos joku ihmettelee mistä tämä Rosenfeld-väännös niin sen verran paljastan että on tullut luettua Kurt Vonnegutin kirja nimeltään “Äiti yö.”

Obamalta odotetaan samaa kuin Rosenfeldiltä. Hän FDR, toteutti merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, josita käytettiin nimeä New Deal. FDR ajatteli laman johtuvan siitä, että ihmiset ja yritykset olivat tulleet pelokkaiksi eivätkä uskaltaneet kuluttaa. Virkaanastujaispuheessaan hän lausui kuuluisiksi tulleet sanansa, että "ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on pelko itse." Kautensa alussa hän hyväksytti kongressilla lakeja, joiden oli tarkoitus palauttaa kansalaisten luottamus pankkitoimintaan.

Aika hyvin sanottu ja kyllähän jenkkilässä on paljon parannettavaa. Ehkä he ovat jonkinsortin sotsiaalidemokraattejakin. Jenkkilässä on siis paljon uudistettavaa ja paljon rakennettavaa, eri asia onkin sitten se kuka lystin maksaa.

1930-luvulla yksi lamanratkaisija oli myös TIME-lehdenkin vuoden mieheksi 1938 valitsema Adolf Hitler. Valinta kertoo maailman sinisilmäisyydestä ja siitä kuinka vähän tunnettu kirja Hitlerin Mein Kampf oli. Neukkulan ulkoministeri ja jonkinsortin kielimies Maksim Litvinov oli lukenut ko. kirjan jo 1920-luvulla, ja pääsemästä päästyään hän oli yrittänyt valistaa eurooppalaisia kollegoitaan ja muita diplomaatteja Hitelerin todellisista tavoitteista saamatta lainkaan vastakaikua. Eikä häntä välttämättä Kremlissäkään niin hirveän vakavasti otettu! 

Aatu selätti laman ja rakensi sellaisen sosiaalivaltion että siinä saa itse Jeesuskin pinnistellä kun hänen toinen tulemisensa kerran koittaa. No, ehkä taidamme puhua vähän, ja itse asiassa, aikatavalla eri asiasta… Joka tapauksessa vielä vuoden 1944 lopussa saksalaisella teollisuustyöntekijällä oli korkeampi elintaso kuin vaikakpa Jenkkilän duunareilla. Aatu ja kumppanit nostivat verotuksen ja erityisesti pääomaverotuksen pilviin. Sellaisia veroprogressioita ei ole nähty tässä maailmassa, eikä varmaan nähdä vähään aikaankaan. Saksan rikkain mies, joka taisi olla Kruppin teräskonsernin pääomistaja, joutui maksamaan noin 98 prosenttia veroja. Ja ne hän mukisematta maksoikin. Ja eli varmaan ylellistä elämää. Mietitäänpäs mekin vähän kohtuutta; jos 10 miljoonaa euroa vuodessa tienaaava suomalainen maksaisi edes 85% veroa niin hänelle jäisi käteen vielä 1,5 miljoonaa euroa. Kyllä minä ainakin sillä pärjäisin ja väitän että säästöön jäisi pienten investointien ja hankintojenkin jälkeen tommoiset 1,3 miljoonaa euroa. 

Mutta Aatuhan oli, sen lisäksi että hän syyllistyi käsittämättömiin tekoihin, myös vertaansa vailla oleva taloustunari. Kun syyskuun eka vuonna 1939 koitti oli Saksan itse asiassa aivan pakko hyökätäkkin Puolaan; maan talous olisi romahtanut parissa päivässä.

Yksi merkittävä kysymys onkin sitten se, million tämä ihmiskunta haluaa lähteä vaatimattomamman eli yksinkertaisemman elämäntavan tielle. Ehkä se tulee puheenaiheeksi vasta seuravaavan taantuman/laman aikana… Ja nyt kun Virhereät kaavailevat johtajakseen kaikkien bobojen äitiä eli Anni Sinnemäkeä niin kerrottakoon jotain hänen syvimmästä olemuksestaan. Valaiskoon seuraavaa teksti tätä asiaa. Kyse on jälleen ns. tekstinkierrätyksestä:

Nykyään monet yrittävät todellakin olla ekologisia ja vihreitä. Boboismia harjoittaa varsin moni tietämättä. Kyse on ns. "bohemian bourgeois-ilmiöstä." Tyypillinen bobo on kaupungissa asuva sinkku, joka on väljästi mieltänyt ekologiset arvot maailmankuvaansa, ei kuitenkaan kovin useasti maailman-käsitykseensä. Hän voi tuntea aitoakin vastuuta luonnosta ja tulevaisuudesta. Hän syö ns. luomuruokaa mutta on varsin mukavuudenhaluinen. City-maas-turinkin voi omistaa, ja sitä voi käyttääkin kunhan vain hieman venyttää oma-tuntoaan. Boboille on ominaista tietyn tyyppinen jesuiittamoraali; jos tarkoitus ei pyhitä keinoa niin keinot mahdollistavat päämäärän. Onko boboismi sitten syntiä? Ei varmasti siinä mielessä missä punaniskaisuuskaan! Joka on tässäkin asiassa synnitön niin heittäköön sen ensimmäisen kiven. 

Entäpäs sitten suuri profeettamme Pentti Linkola? Linkola on täysin kanoni-soitu, ja hän on jopa tietynlaisen kulttuuriheeroksen statuksen omaava henkilö, jopa puolijumalan asemaan nostettu. Kukaan ajatteleva, tai jopa vähemmänkin ajatteleva, henkilö ei kiistä Linkolan oppeja. Ainakin hän on poikkeuksellisen viisaan ja hyvänkin ihmisen maineessa. Häntä ihaillaan mutta hänen opetuk-siinsa ei kosketa sitten millään ilveellä. Hänestä on tehty täysin vaaraton. Linkolan asema on sama kuin Jeesuksen. Häntäkin pidetään poikkeuksellisen hyvänä ihmisenä. Kun bobo vetää kiduksiin luomupastaa ei siinä pahemmin Pentin puolukkasurvosta ja akanaruisleipää muistella! Ja päälle lumeeksi eko-logisesti viljeltyä viiniä, joka sekin on mitä suurinta huijausta. Saman hyödyn saisi bobo syödessään aivan tavallista täysjyväpastaa. Pitäisi varmaan säätää oma ns. "bobo-vero." Se olisi jotain vastaavaa kuin vanhanajan ns. vanhapoikavero...

Rajat murtuvat. Mitä muutokset tuovat tullessaan?

Päivän iso uutinen on ollut suurkunnan muodostu-minen Pohjois-Kymenlaaksoon. Kirkollisessa mielessä on varsin mielenkiintoista uusi seurakunta tai seurakuntayhtymä jossa noin 75 000 jäsentä. 

Tulee muuten isopalkkaisia kappalaisia melkoinen liuta kun moni kirkkoherra jä lakkautuspalkalle... Vaikea kuvitella että esim. Valkeala olisi kappeliseurakunta!

Asiaa onkin tarkasteltava nyt hieman apokryyffis-aforistisesti. Liitokset ovat aina monipiip-puisia juttuja, ja aina ei tiedä miehin suuntaan piiput osoittava loppupeleissä ja mistä piipusta se painoarvoisin jööti lähdetetään. Aikoinaan kun Saksa ja Itävalta yhdistyivät, eli siis kuuman kesän armon vuonna 1938 jolloin Suomen kuusirajan pohjoisimmat kuuset käpyjä tekijät Inarinmaan eteläreunalla, sanottiin että nyt Hitler saa 20 uutta divisioonaa (Tarkoitti käytännössä sitä että noin 350 000 parhaassa sotilasiässä olevaa miestä voitiin wehrmachtisoida eli kutsua palvelukseen Hitlerin tulevia sotia varten. Jänteviä ja vantteria jalkaväkisotureita ja tykkimiehiä, siirappisäärisiä vuoristokiipeilijöitä, oivallisia alppijääkäriaihioita kaikki tyynni. 

Onpa muuten tämä wehrmactisierung ehkä käyttökelpoinen uudissana, ja vaikka itse sen sanonkin niin jopa vallan mainio. Saksalaiset kun keksivät aikoinaan sanan finlandisierung eli suomettuminen jolla tarkoitettiin poliittisen liturgian harjoittamista ja sopivaa käyttäytymistä suuren ja mahtavan edessä.). Niin! Sanottiin todella että Aatu sai 20 uutta divisioonaa. Jotkut kriittiset äänet sanoivat kuitenkin että "Nyt Itävalta saa 100 uutta divisioonaa kun Saksa liittyy Itävaltaan!

Tiedän että monet kirkkoherrat haluaisivat pitää kiinni omasta virastaan vimeiseen saakka, kuntaliitos voi olla katkera juttu. Silloin kannattaa muistaa se, että saarna- ja opetusvirat ovat lainatavaraa, ja ne on annettu seurakuntaan sen rakennukseksi, ei kenenkään henkilökohtaiseksi kunniaksi ja korostukseksi.

Ajat olivat vaikeita, niin vaikeita ettei sanoa  saata. Ihme että ollaan itsenäisinä selvitty. Nytkin käytäisiin kuntaliitosneuvottelujen ohella seurakunnan yhdistämispalavereja ja kaikki oltaisiin suuren ja tuntemattoman edessä. 

Marraskuun toinen puolisko alkaa...

Valtakuntamme energiapoliittiset linjaukset kiinnos-tavat kovin mutta se olisi aika pitkän porinan laita. Nyt vain näyttää siltä että Vihreät tulevat tälle maalle ja varsinkin pienille ihmisille kalliiksi. 

Ja juuri tuossa onkin joillekin hyvä propaganda-ase seuraaviin vaaleihin. Tuulivoiman sun muun joutuvat maksamaan loppujen lopuksi kotitaloudet teollisuuden ottaessa itselleen voitot. Se että hoidamme omiatuntojamme hiilijälki-hurskasteluilla on vertaansa vailla olevaa kusetusta kun samaan aikaan 99.8 prosenttia kansasta ei tiedä mitä maailmalla tapahtuu. Nimittäin hieman vajaakehittyneimmille maille kuin Suomi on luvattu että he saavat pyrkiä samaan elintasoon mitä kehittyneillä mailla oli vuoden 1980 tietämillä. Ja tuohon tasoon pääsemiseksi heiltä ei juuri päästöjen rajoittamista tulla edellyttämään. Se siitä ja meidän ekohurskasteluistamme… Säästä yksi muovipussi niin kiinalainen käyttää samaan aikaan kaksi…

MMM-kirja, siis uusi Kansalaisen vuosikirja Mitä Missä Milloin 2009, on tullut painosta ja tilasin itselleni sellaisen uuden kirjakerton kautta. Tosin tuota pakettia ei sitten ennen jouluaattoa missään tapauksessa avata. Meikällähän on tuo koko sarja kokonaisuudessaa vuodesta 1951 alkaen ja jopa duplikaatteja 1950-luvulta (1953, 1954, 1956, 1958,1959). Kirjaa ei siis passaa avata ennen joulua, mutta tänään tein sellaisen kriminaalin että erehdyin tuijoittamaan ko. kirjan kantta muutaman sekunnin liian kauan Raision myllyn Suomalaisessa kirjakaupassa. Tuli todella paha morkkis, aivan kuin olisi vienyt karkin lapsen kädestä… No, eiköhän pieni katumusharjoitus illalla auta…

Vähän huvittavaa kun ruotsalaiset motkottavat rypäleaseista ja siitä kun Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää ne. Iltasella on kiva kuunnella Radio Suomen “Päivä tunnissa ohjelmaa” jossa on ns. selkokieli-uutiset. Niissähän tankattiin asiaa hieman tähän tapaan. “Suomi ei liity sopimukseen joka kieltää rypälepommit. Ruotsi aikoo hyväksyä rypälepommit kieltvän sopimuksen. Myöskään Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat eivät aio liittyä sopimukseen. Suomi katsoo tarvitsevansa rypälepommeja maansa puolustamiseen. Ryälepommeista kaikki eivät räjähdä heti ja osa niistä aiheuttaa vammautumisia ja kuolemia. Ruotsi ei ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen. Ruotsi ei ole sotaakäyvä maa. Ruotsi ei aio käydä sotia myöskään tulevaisuudessa. Ruotsi ei siis tarvitse rypälepommeja maansa puolustamiseen.”

No jos totta puhutaan niin edellisen kappaleen muutama viimeinen lause oli kyllä allekirjoittaneen kynästä. Tarkoitus ei ollut irvailla selkouutimia ja niiden tarvetta; Ruotsi tässä joutuu hieman kyseenalaiseen valoon. Maa ei todellakaan ole käynyt sotia kahteensataan vuoteen ja se katsoo olevansa asiantuntija sellaisissakin asioissa kuin rypäspommit.