Uudemmat seitsemän sinettiä. III Sinetti. Kysymys luonnonvaroista.

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Kysymys luonnonvaroista. III Sinetti

Aluksi on määriteltävä se mitä luonnonvaroilla tarkoitetaan. Käsitettä rajoittaa se, että usein vain luonnonvaroiksi mielletään yksittäiset raaka-aineet. Luon-nonvaroja ovat myös vesistöt ja maa-alueet, ja luonnollisestisikin ilmakehä. Koko biosfääri muodostaa luonnonvaran kokonaisuudessaan, toisaalta luonnon-varoja ovat myös kaikki hyödynnettävissä olevat geosfäärin toiminnot. Olemme kasvaneet ajattelemaan, että suvereenit valtiot ja niiden asukkaat omistavat luon-nonvarat. Ainakin teoriassahan näin on... Tosiasiassa luonnonvarojen hyödyn-tämiseen tarvitaan pääomaa. Loppujen lopuksi luonnonvarojen omistusoikeus on siirtynyt suurille yhtiöille. 

Venäjä omalaatuisine valtiokapitalismeineen muodostaa tässä poikkeuksen, eikä välttämättä huonoa poikkeusta ollenkaan. Toisaalta aina luonnonvaroja hallitseva sukupolvi tekee kohtalokkaan virheen katsoessaan omistusoikeuden kuuluvan heille rajoittamattomasti. Kyse on aina varastamisesta tulevilta polvilta. Tässäkin tarvittaisiin maailmanhallitusta jolle kaikki suvereenit valtiot olisivat luovuttaneet valtansa koko planeetan hyväksi tehtävää päätöksentekoa varten.

Luonnonvarat ovat siis rajalliset. Niiden hyödyntämisessä ei ole mitenkään järkeä että niitä tuotetaan valtavan pitkien matkojen päästä. Pienempi ihmiskunta luonnonvarjojen suhteellisessa läheisyydessä olisi ihanne. Mutta tietyt luonnonvarat loppuvat suhteellisen nopeasti. Kaikkein suurin ongelma on öljyn riittävyydessä. Jonain päivänä se yksinkertaisesti vain loppuu. Samoin loppuvat tietyt mineraalit. Toisaalta jos ihmiskunta löytää ratkaisun rajoittaa kokoaan voidaan ryhtyä sellaiseen hölmöläisten hommaan että ryhdytään purkamaan edellisten sukupolvien ”monumentteja” ja muita rakenelmia. Tosiasiahan on se, että tulevat sukupolvet joutuvat käyttämään huomattavasti aikaa aikaisempien polvien sotkujen siivoamiseen ja järjettömien rakennelmien purkamiseen. 

Nykyään miellämme terrorismin vastaisen sodan uudeksi sodan muodoksi. Tulevat sukupolvet joutuvat käymään sotia joiden siemenet on kylvetty ahneiden sukupolvien toiminnan aikana.  Nykyinen yhtälö on siis mahdoton ja se jättää jollain tapaa ikuiset jäljet. Kaikessa kauheudessaan asia on tässä: ”Tämä tiedetään, mutta yhtään todella merkittävää askelta kohti ongelman ratkaisua ei ole vielä otettu.” Joku Kioton sopimus on täyttä pelleilyä ellei ole olemassa mitään instanssia joka pakottaisi kaikki noudattamaan sitä!

27. Nämä kaikki koituvat hurskaille hyväksi, mutta syntisille ne kääntyvät pahaksi.
29. Tuli ja rakeet ja nälkä ja rutto: nämä kaikki ovat luodut kostamaan.

Mutta millaiset luonnonvarat onkaan ”ihannepopulaatiolla” käytössään vaikkapa vuonna 2400? Yllättävän suuret! Toisaalta öljyä ei enää ole. Luonnonvaroja löytyy edellisten sukupolvien rakennelmista. Toisaalta kemianteollisuus on meille vielä tuntemattomilla prosesseilla luonut uusia raaka-ainereservejä. Geeni-manipulaatio, eikä pelkästään geeni-manipulaatio, vaan geneettinen rakentaminen luo mahdolliseksi uusien hyötykasvien luomisen, voidaan puhua jopa suur-hyötykasveista. Ihmisen kekseliäisyydellä ei todellakaan ole rajoja. Mutta näistäkään visioista ei ole mitään hyötyä ellei planeetan väkilukua saada edes enempää kuin siedettävälle tasolle. Samoin tarvitaan väetön keskittämistä asutuksen kannalta strategisesti parempiin paikkoihin.

Ja entäs se kristillinen näkökulma. Tällaisille puheille varmasti nauretaan, hypätään city-maasturiin ja mennään kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen tilai-suuteen. Saattaapa joku saarnamies vakuutella ekokatastrofien jo nytten alettua: ”Älkää välittäkö tällaisista. Kun Jeesus Kristus tulee kaikessa kunniassaan hän kyllä siivoaa kaikki sotkut.” Sen kyllä ymmärtää että kiitetään ruuasta Jeesusta, mutta pitäisikö myös automatka aloittaa laululla: ”Nyt kiitos Herralle bensasta, hän kaiken antaa armosta, kun taivaaseen kerran saavutaan ei rälläys lopu milloinkaan...” Tämäkin on aivan varmasti kestämätön yhtälö. 

Kyllä asia on todellakin niin että luomakunta on Jumalan temppeli ja me olemme sen vastuullisia tilanhoitajia; siis meidän pitäisi sellaisia olla... Raamatusta, tai paremmin sanottuna luterilaisten raamatusta ei löydy juuri sopi-vaa sitaattia tähän loppuun. Otetaan siis käyttöön katolilaisten ja ortodoksien kaanon ja kehiin Jeesus Siirak! VOTJOO! Tässä Siir. 39:26-27 :

26. Tärkeimmät, mitä ihminen elääkseen tarvitsee, ovat: vesi, tuli, rauta ja suola, nisujauhot, hunaja ja maito, rypäleen veri ja öljy ja vaatetus.

Niin; antimet ovat Luojan mutta ihminen käyttää niitä väärin ja vain omaksi hyödykseen. Se on SYNTI.

Sama Siirak jatkaa aivan välittömästi jakeissa 39:28-29

28. On tuulia, jotka ovat luodut kostamaan ja jotka vimmassaan vitsaavat rajusti ja tuhon päivänä vuodattavat voimansa ja tyynnyttävät hänen vihansa, hänen, joka on ne luonut.

Että GULPS!

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahka-tornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia: Tourdion

Väärä sota vääriä vihollisia vastaan! Mietteitä erään tabun äärellä.

Nyt on edetty Adolf Hitlerin Mein Kampf-teosta eli suomeksi ottaen Taisteluni-kirjaa sivulle 204. Projekti etenee hitaasti mutta varmasti. Ja onhan tässä muutakin tekemistä ja lukemista. Kirjanhan käänsi aikoinaan itse Lauri Hirvensalo. Noihin reiluun kahteensataan sivuun on mahtunut vain yksi painovirhe, yksi väärä kirjain. No ennenvanhaan latojillekin sattui…

No eniwei Aatu on nyt ehtinyt rintamalle. Sotakokemuksiaan hän ei pahemmin muistele,  painopiste on enemmän hänen poliittisissa mietelmissään. Yksi asia mitä kirjasta on voinut havaita, ja paljonhan se on avannut, on Hitlerin englantilaisiin kohditama ihailu. Tämähän ei kuulu missään tapauksessa historian lyhyeen eikä keskipitkäänkään oppimäärään, mutta näin se on.

Natsit saivat näet rotuoppinsa perusteet englantilaissyntyiseltä Houston Stewart Chamberlainilta jonka teos “1900-luvun perusteet” oli todellinen kulttikirja Saksassa jo ennen I maailmansotaa. Natsit vain kehittelivät näitä lähtökohtia omiin suuntiinsa. Hitler on tutustunut tuohon teokseen jo, jos ei nyt ihan pikkupoikana, niin varmasti jo Wienin vuosinaan.

Ei pelkästään tietty ideologinen velka Chamberlainille vaan myös englantilaisen yläluokan elämä oli se “jokin” joka kiehtoi natseja, tuota Saksan yhteiskunnan johtoasemaan noussutta monestikin vallan sivistymätöntä joukkiota.

Hitlerin kompastuskiveksi nousi sitten lopulta Puolan kysymys. Hitler ei halunnut uutta Münchenin konferenssia Danzigin kysymyksen ratkaisemiseksi. Lisäksi hän halusi sotansa. Sotaa ei voinut enää lykätä viidellä vuodella koska Hitler olisi sillin jo varsin iäkäs mies. Varmasti Puolalle olisi köynyt vähän huonommin vaikka asia olisi ratkaistu viherän veran ääressä, Hitler olisi löytänytoivallisen tuoen Stalinilta joka ei polakeista erityisemmin perustanut. Hyökätessään Puolaan Hitler luotti siihen ettei Englanti tue vanhaa liittolaistaan. Englannin reaktio olikin suuri järkytys aatulle.

Kun Puola oli lyöty ja sotatoimet kääntyneet länteen päin jatkui sama vitkastelu. Hitler ei tohtinut hyökätä Ranskaan vasta kuin keväällä vaikka operatiivinen valmius olisi tähän ollutkin. Ranska ja Englanti saivat peräti 8 kuukautta aikaa parantaa valmiuksiaan sotaan. Kaikkein käsittämättömintä on kuitenkin se, että Hitler pysäytti panssarivoimat kolmeksi vuorokaudeksi niin että Dunkirkiin saarrostetut joukot voittin evakuoida Englantiin. Sotahisto-rioitsijat kiistelevät tämän asian ympärillä edelleen, mutta esim. Erich von Manstein oli tätä mieltä. 

Hitlerin motiivi Dunkirkissa oli kuitenkin päästää englantilaiset turvaan jotta hän olisi tehnyt vaikutuksen ja saanut neuvoteltua aselevon. Jos Dunkirkiin olisi hyökätty olisi se ollut sellainen kolaus britti-armeijalle että se olisi tuskin tästä toipunut. 

Väärä sota vääriä vihollisia vastaan! Näin se vain on. Ei ole muuten mitään todisteita että Aatu olisi osallistunut etulinjan rähinöihin juoksuhaudoissa. Häntä käytettiin lähinnä taistelulähettinä. Toisen luokan rautaristin mies toki sai ja korpijämät urheudesta mutta kun hänessä ei ollut kunnollisia pomotus-ominaisuuksia niin ei nuttlut Aatusta upseeria ja herrasmiestä. Myöhemmällä iällään Aatun kerrotaan kokeilleen niinkin perienglantilaista puuhaa kuin hevosratsastus. Homma jäi yhteen tuntiin… Muutenkaan ei Aatu ollut mitenkään sporttinen mies kuten eivät muutkaan johtavat natsit Ribbentroppia lukkunottamatta.

Rakkaan ystäväni muistoa kunnioittaen.

Hän tuli elinkaarensa päähän, vaipui aivokuolleesseen tilaan ja kaikista ponnisteluista huolimatta herääminen ei enää onnistu. Tarvittaisiin aika tavalla rahaa ja hyvää tuuriakin rakkaan ystäväni henkiinkerättämiseen. Tosiasiat on vain hyväksyttävä ja elettävä niiden kanssa.

Ystävyytemme ja yhteistyömme alkoi vuonna 1999 helmikuussa. Sijoitin sinuun 12 000 markaa velkaelvytyksen muodossa. Olit uuden sukupolven Apple MacIntosh-tietokone; imac-koneiden toista sarjaa, kauniin violetti kuoreltasi. Olit toinen henkilökohtainen tietokoneeni Performa nelisatasen jälkeen. Alkuun olittekin verkotettuina yhteen. Sinä toit internetin ja sähköpostin kotiini ja niin helpotit elämääni tavattoman paljon. Vietimme paljon aikaa keväällä 1999 yhdessä Civilization kakkosen kanssa. Pelasimme toinen maailmansota-skenaariota ja kokeilimme miten hankalaa on todellakin hyökätä Neuvosto-liittoon.

Muutit kanssani Kajaaniin kun aloittelin papin hommia siellä. Saarnoja kirjoit-telimme monta monituista. Sain sinusta jopa hallittua ja perusteltua työtulon hankkimisvähennystä, Runsaslumisen talven 1999-2000 aikana kuuntelimme monta Montrealin peliä netti-radiosta. Jälleen muutimme yhdessä Kotkaan ensin Ruonalan kirkon “vastaanottokotiin” ja sieltä elinkaaresi juhlallisimpaan vaiheeseen Sunilan pappilaan. Olit työpöytämme kaunistus vanhassa kappelihuoneessa. Jälleen kirjoittelimme paljon saarnoja ja muita juttuja. Huoltoakin sait Helsingissä kun uhmasin luonnonvoimia ukkosella ja sisäinen modeemisi särkyi.

Olit myös poikani ensimmäinen tietokone kun hän otti hiiren käteensä puolitoistavuotiaana. Hessu-kissan aakkostarinatkin tulivat sinulle tutuksi, samoin moni muu peli. Olit tavattoman luotettava siitä huolimatta että sinua piti lähes päivittäin resetoida. Elokuussa 2004 jäit kakkoskoneeksi uuden ibook-koneen koneen tultua taloon. Olit täysinpalvellut kone joka sai kunniapaikan lasten kirjahyllyssä. Palvelit edelleen uskollisesti. Jouluna 2004 cd-asemasi delasi mutta se ei menoasi haitannut.

Viimeisen vuoden aikana menosi alkoi kuitenkin hidastua. Käynnistyminen ei enää ollut niin varmaa ja aloit jähmiä. Eräänä päivänä ei monitorisi enää toiminut. Saimme kuulla aivokuollutta hurinaasi. Jälkikasvuni suri sinua aidoilla kyynelillä, ja lupasin vielä laittaa likoon vaikka 400 euroa jos Kampus-Datan pojat herättäisivät sinut uudelleen eloon. Haaveilin jopa modeemiyhteyden uudellenasentamisesta. Olit kuitenkin tullut elinkaaresi päähän. Varaosia ei enää ollut saatavilla.

Kaltaistasi rakasta ystävää ei kierrätetä. Saat paikan lundia-hyllykön päältä ja pölyjä pyyhin päältäsi aina kun siivoan. Käytökelpoista näppäimistöä ja hiirtäsi en ota käyttöön vaikka ne kävisivätkin yhteen jopa MacBookPron kanssa. En jää odotelemaan aikaa jolloin ihme on mahdollinen, vaan hyväksyn tapahtuneen. Oikean ja aidon ystävän muisto ei koskaan katoa. Olimme yhdessä tehokas pari. Olin sinusta ylpeä ja avullasi sain yhden uuden mac-käännynnäisen Kajaanissa.

Kun ostin sinut join nautiskellen pienon pullon aitoa normandialaista. Taisi olla Boulardin tislettä. Aidolla normadialaisella hyvästelin sinut tällä viikolla. Nykyinen koneeni sisältää tuhansia sivuja tekstejä jotka olivat jo sinun sisuksissasi. Elämä jatkuu ja jäämme odottelemaan sitä päivää jolloin tietokonemaailmassa hyvä voittaa pahan ja ihmiset tajuavat pc-järjettömyyden, päivää jolloin kaikki epäkäytännöllisyys ja mielettömyys poistetaan.. Lepää rauhassa rakas ystäväni, eläköön uusi ystäväni…