Reunalisäyksiä saarnakäsikirjoitukseen 9 Shel/MMVII ja erään verbin irrationaalinen merkitys.

Yhdeksännen shellin päivän virtenä on virsi 484 eli Totuuden henki, tuo monille jo kansakoulusta tuttu virsi. Pitkään ihmettelin miksi sen sävelkulku on niin tuttu kunnes hoksasin, että se muistuttaa Ylen radion vanhaa taukoääntä. Sehän menee jokseenkin monotonisesti: ”Pimpeeli-pom-pom, pimpeli-pom-pom.” Siinä olivat muinoin kanteleen-soittajan sormet lujilla kun ylen lakko kesti kuukausitolkulla joskus 1970-luvun alkupuolella. Asia josta Kari Suomalainenkin piirsi mainion pilakuvan Hesariin...

Aina saarnakäsikirjoitus ei ylitä julkaisukynnystä. Tänään kävi näin. Liian paljon vanhaa ja lainattua. Mutta kun saarna tuli pidettyä kaksi kertaa niin käsikirjoitukseen oli ilmaantunut montakin sivuhuomautusta eli lisäystä. Niistä ei aivan täyttä saarnaa saa mutta ehkä muutama niistä on julkaisemisen arvoinen. Kyse on siis yhdeksännestä shellistä jonka otsikkona on ”Totuus ja harha” ja evankeliumitekstinä Matteus 7:15-23.

“Väärennös ja jäljennös.”

Kyse ”väärennöksestä ja jäljennöksestä” onkin sitten varsin mielenkiintoinen. Sanotaan, että isojen taidemuseoiden kokoelmissa olevista kuuluisimmista maalauksista on olemassa useita kopioita, ja vain taitava asiantuntija osaa erottaa kopion alkuperäisestä. Monesti kopion sanotaan olevan jopa alkuperäistä paremman, ja siinä että näytillä onkin kopio ei nähdä suoranaisesti mitään pahaa. Ja joskus alkuperäinen onkin voinut jopa tuhoutua... Eikös olekin merkillistä! Mihin siis pitäisi uskoa...

“Väärä profeetta – profeetan puute ylipäänsä.”

Puhe vääristä profeetoista onkin sitten mielenkiintoinen asia. Jospa ongelmamme tässä kirkossamme ei olekaan väärät profeetat, vaan se että profeettoja, siis opettajia ei ole ollenkaan. Siis että ei enää ole aitoa ja puhuttelevaa opetusta. Eikös tämä ole aika vakava asia jos se todella pitää paikkansa?

“Orjantappurat ja ohdakkeet.”

Orjantappuraa ei meillä täällä Suomessa kasva, monia ohdakkeita sentään kasvaa. Joka jättää niityn leikkaamatta saa nähdä mitä siellä oikein kasvaakaan. Ovathan ohdakkeetkin varsin kauniita, mutta ei niistä ole ihmiselle syödä. Niitä ei ihmisen vatsa pysty sulattamaan. Toisaalta vähäpätöisempien kasvien, kuten monien talventörröttimien siemeniä ovat vanhat suomalaiset muinoin jytystelleet ruoanpuut-teessa ja joissain puutostiloissa. Ja niissähän on jopa vallan terveellisiä aineita kohtuullisesti nautittuna, kuten hevonhierakan siemenissä kumariinia.

“Toimittajat erheet.” 

Totuuden ja harhan kanssa olemme tekemisissä päivittäin kun luemme sanomalehtiä. Lehtijutut ovat monesti vain likiarvoja. Toimittajat tekevät niitä pintapuolisen perehtymisen menetelmällä ja aina saa olla varuillaan ja korjaamassa väärin käsitettyjä lausumia. Siinäpä onkin sitten tekeminen kun lähdet korjaamaan kaikenmaailman asiantuntijoiden lausuntoja. Ikävä tosiasia on nimittäin se, että joka pääsee ensimmäisenä sanomaaan ns. totuuden on vahvoilla. Ja siinä ei paljon huomiota enää saa jos olisi vaikka 1000 sivua painavaa asiaa todisteeksi että asian laita todella on noin. Taannoin suuri suomalainen älykkö Matti Wuori herätti todella paljon närää kun hän rohkeni väittää että on tarpeen lukea ulkomaisia lehtiä jotta todella pääsisi perille mitä Suomessa oikein tapahtuu! Tässä tapauksessa en epäile Matin juttuja vaikka kaikessa en hänen ajatteluunsa voinut yhtyäkään. Rauha Matin sielulle...

Lopuksi jotain irrationaalia vielä erään verbin merkityksistä. Kaikkihan me ehtoollisella käyneet ymmärrämme mitä tarkoittaa sana ”vuodatettu.” Sitähän käytetään jaettaessa ehtoollisviiniä. Kyse on sellaisesta merkityksestä että on todella vuodatettu jotain nestettä jostain. Tässä tapauksessa on kyse viinistä joka mieleltään Jeesuksen vereksi.  Ehtoollista jakaessa on pidettävä pää kylmänä ja ilme lempeän näkkärisenä. Vähän kuin jousiammuntaradalla hyvän osuman ja onnistuneen suorituksen jälkeen. Tunteet on pidettävä kurissa vaikka pahin vihamies, selkäänpuukottaja ja pahojen puheiden ja juorujen levittäjä tulisi ehtoolliselle. Silloin ei todellakaan auta muuta kuin pyytää Jeesuksen mieltä ja sanoa sanat ”Herra armahda.” Ei siinä myös sovi miettiä kaikkia niitä juttuja joita on tullut viljelleeksi vaikkapa hyvän teologi-kaverin kanssa edellisiltana. 

Mutta joskus tulee mieleen verbin vuodattaa erityismerkitys. Nimittäin vuodatta-minen voi myös olla viinin säilyttämistä nahkaleilissä. Tässä merkityskentässä se voi myös olla sitä, että viiniä säilytetään nahkasäkissä jotta siihen saataisiin todellakin nahan makua. Joka on juonut elinkaarensa loppuun tullut tai jo yli-ikäistä kuollutta viiniä, vaikkapa englantilaisten suosimia laadukkaita mutta todellakin kuolleita riojalaisia viinejä ymmärtää kyllä mistä on kyse!

Asiahan on niin, että vuodattamisesta puhui itse Jeesuskin sanoessaan että uusi viini laitetaan uusiin leileihin... Ja huomattava osa Jeesuksen ajan Palestiinassa nautitusta viinistä todellakin oli vuodatettua. Siis vuodatettua jo ennen kuin se varsinaisesti vuodatettiin. Mutta tämä sanaleikittely tällä merkityksellä voi toimia vain Suomen kielessä, ja ehkä näin onkin peräti parempi.

Laillisen ruumiin ongelma? Mietteitä Jasminin illassa.

Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita jotka todella hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa, jos kohta isompaakin tallustelijaa. Luen nykyään uutimet etupäässä tekstiteeveestä. Aamulla selaan toki nykyään maakunnan ykköslehden. Eilen sieltä sattui silmääni varsin erikoinen juttu joka jäi pyörimään mieleen vähän enemmän kanssa. Päivän mittaan valkeni se, että asian tiimoilta on tullut arimoitua aikaisemminkin, ja joskus isommallakin porukalla. Kyse on ns. ”laillisen ruumiin ongelmasta.” Elikkä siis siitä miten olisi viisainta hoitaa ihmisen biologinen jäämistö.

Eräs ruotsalainen on nimittäin patentoinut maailmanlaajuisesti uuden hautaus-menetelmän jossa ruumis pakastekuivataan. Kaiken lisäksi menetelmä kuuluu olevan ekologinen. Mutta onko se sittenkään. Varsin jännä juttu nyt kun tuhkaus saavuttaa yhä suurempaa suosiota. Kuumakäsit-telystä kylmäkäsittelyyn siis. Joskus tunfin hyvin suurta mielenkiintoa krematorioihin ja pohdin sitä miten ruumis voidaan tuhkata pienimmällä energiamäärällä. Ollessani töissä alkuseurakunnassa (Ensimmäinen työpaikkani pappisvirassa eli Kajaanin seurakunta.) pääsin auttamaan ko. seurakunnan silloista ylipuutarhuria kiperässä tilanteessa kun Paltaniemen hautuumaan Valon kappelin krematorio oli poissa käytöstä uunin rikkoutumisen vuoksi. Eräs ruumis oli ns. huonosti esikäsitelty. Oli sattunut kova posahdus kun patologi oli unohtanut poistaa sydämentahdistimen tuosta biologisesta jäämistöstä. 

Krematorion uuni oli ruotsalaista valmistetta joten varaosatkin oli tilattu sieltä. Mutta lähetystä ei vain kuulunut. Meikää pyydettiin avuksi eli soittamaan laitteita valmistavaan firmaan. Tein työtä pyydettyä ja tässä maailmassahan saa melkein mitä tahansa kun vain tarpeeksi nätisti pyytää. Sain hoputettua tilausta kun kuulivat miten paljon oli tuhkauksia jonossa. Suorastaan sanoi naisääni riikinruotsiksi että ”Härregud!” Ja tuota pikaa oli varaosat "redan på väg." Ylipuutarhurin ongelmat olivat väistyneet ja elämä (Vaiko tässä tapauksessa kuolema) palaili pikku hiljaan normaaleihin uomiinsa nälkämaan pääkaupungissa. Elettiin tammikuun loppua vuonna 2000 jolloin kaikkialla oli valtava hautausruuhka. Psykologisesti varsin jännä juttu että tuo kaikkien aikojen hautauspiikki normaalioloissamme sattui tuohon väärään vuosituhannen vaihteeseen. Vuosituhathan vaihtui oikeasti vasta vuotta myöhemmin! Krematorion uunin posahdus ylitti uutiskynnyksen mutta opetuksesta ei kylläkään viisastuttu. Sama ilmiö näet toistui ainakin pariin ottee-seen muuallakin Suomessa!

Mutta tuohon uuteen keksintöön... Ruumis siis laitetaan arkkuun ja tässä vaiheessa se jäähdytetään miinus kahdeksaantoista. Sitten ruumis arkkuineen upotetaan nestemäiseen typpeen jossa päästään lukemaan -196 celssiusta. Lopulta vettä menettänyt syväjäädyke täryytyetään. Jäljelle jää orgaanista pölyä josta voidaan vielä poistaa metallit sun muut lisäaineet. Jäljelle jäänyt pakastekuivattu pöly, noin 25-30 kg, laitetan maissi- ja perunatärkkelyksestä valmistettuun arkkuun joka haudataan alle puolen metrin syvyyteen, jolloin se maatuu noin vuodessa. Väitänpä kuitenkin että tällaisesta käsittelystä tulee varsin suuri ekologinen jalanjälki itsessään... Kuinka suuri? Suurempi kuin tuhkauksessa aivan varmasti. Krematorio-tekniikassakin olisi vielä kehittämisen ja keskittämisen varaa. Mutta laite olisi vallan mielenkintoinen. Käsittääkseni se olisi noin 20 metriä pitkä, ehkä vähän sellaisen pitkän rekkakontin muotoinen ja näköinen. Siinä olisi esijäähdytin, pakastekuivaus-allas, tärytin, metallinerotin ja pakkauskone. Laitetta varten tarvittaisiin pieni halli jossa luonnollisesti olisi myös ohjauspöytä tietokoneineen ja tietysti sosiaalitilat työntekijöille. Siis varsi-nainen kylmäkrematorio.

Miksei samalla mietitä vieläkin hurjempia hautausmenetelmiä. Mielestäni Susanne Wiigh Mäsakin ajatus lähentelee jonkin sortin pakkomiellettä. Annetaanpa ajatuksen juosta kunnolla. Miten olisi vaikkapa hautaustapa jossa kaikki hävitetään atomeiksi kertaheitolla?! Toki siihen vaaditaan energiaa, mutta ihminenhän on luonnostaan varsin järjetön olento. Rakennetaan vaikkapa geoenergialla ja stratosfääri-kiihdyttimellä toimiva korkeapainepumppu, jolla biologisia jäämistöjä ammutaan ammuksen kaltaisen teräslieriön sisällä lähiavaruuteen maata kiertävälle radalle. Sieltä ne sitten tulisivat tähdenlentoina läpi ilmakehän yläkerrosten palaen tosiaan atomeiksi. Siitä saisi vallan hyvin vajaan minuutin kestävän tähdenlennon ja omaiset voisivat katsella kirjaimellisesti ottaen tuota viimeistä matkaa. 

Tuollaisen hautauksen ongelmana on vain se, että se ei oikein onnistu kesäkuu-kausina valoisan taivaan vuoksi. Yhtä kaikki! Pääsisi siinä mainion Kaija Koon taannoisen hitin ”Kuka keksi rakkauden” sanat ”Tähdenlentona luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain...” uuteen uskoon. Voisipa laulaa sanat vaikkapa seuraavasti: ”Tähdenlentona luotamme lähdit ja kauniimman teit meidän maailmastamme...”

Korkeapainepumppuhan oli yksi natsien salaisista aseista, tosin käyttökelvoton putkien huonon toleranssin vuoksi. Kyse oli pitkän kantaman tykistä joka oli saksalaiselta nimeltään ”Hochdruckspumpe”. Korkeapainepumppu koostui 40 osasta ja siinä oli 28 ruutikammiota pääputken haarakkeissa. Tarkoituksena oli, että ammuksen kulkiessa putkessa nämä panokset laukaistaisiin kukin vuorollaan, niin että  ne antaisivat kranaatille lähtönopeudeksi 1371,6 metriä sekunnissa! Laitetta kokeiltiin jopa aivan oikeasti. Aatun tarkoituksena oli moisella aseella, joka tunnettiin myös nimellä V-3, käräytellä lontoolaisten kollageenejä. Jöötin paino olisi ollut tommoiset 150 kiloa. Siis vallan hirmuisen painevaikutuksen aikaansaava korttelipommi jo kerrassaan.

Ajatus geoenergialla toimivasta korkeapainepumpusta ei ole uusi. On nimittäin vakavasti suunniteltu sellaisia vielä rakennettavankin. Niillä ammuttaisiin maatakiertävälle radalle avaruusasemien rakennustarvikkeita hyvinkin huokein kustannuksin, ja ennen kaikkea ekologisesti. Melu vaan olisi kuulemma infernaalinen. Stratosfääri-kiihdytin kuulunee ainakin vielä samaan kategoriaan kuin teleportaatio! Kyse olisi lähinnä kait sitten antimaterialla toimivasta partikkelinsyrjäyttimestä. Siis kyse olisi kalliista, pienikokoisesta, mutta toisaalta ekologisesta rakettimoottorin korvaavasta laitteesta. Kokoluokka lienee sama kuin ensimmäisillä sydämentahdistimilla.

 ”Laillinen ruumis” terminä on taas varastettu 1970-luvulla valmistuneesta tv-teatterin mainiosta näytelmästä ”Orvar Kleinin laillinen ruumis.” Ei siis mitään uutta auringon alla! Ei, ei sitten vaikka kuinka jotain omaperäistä yrittäisi! 

Saapas nähdä miten hurjan jutun saamme huomenpänä lehdestä lukea. Sanotaan, että kaikkia asioita on tarkasteltava ja punnittava tarkasti. Hengelli-siäkin on koeteltava. Niihinkin on nykyään vain tuotava ekologinen näkökulma, ennen kaikkea se. Mitäpä tässä muuta voisi sanoa kuin krocodiili Jenaa mukaillen: ”Maailmassa monta on ihmeellistä aasia, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä neukkua." Ja jääpä siinä tsuhnillekin omat osansa! Itse asiassa neukkula tuotti valtavan paljon pedagogisesti kestäviä lastenelokuvia sun muuta.

Uudemmat seitsemän sinettiä. V Sinetti. Tekniikan mahdollisuuksista. V Sinetti.

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Tekniikan mahdollisuuksista. V Sinetti.

Tässä tarkastelussa tekniikan mahdollisuudet ovat aika tavalla kaksipiippuinen juttu, suorastaan paradoksaalinen sellainen. Maapallon nykyinen tila johtuu paljolti siitä, että tekniikan avulla luonnonvarojen tehokas riistäminen on tullut mahdolliseksi. Toisaalta se on kaikkinensa ihmiskunnan suuri mahdollisuus kunhan olennainen ymmärrettäisiin paremmin. Onkin tehtävä selväksi se, että tiede ja tekniikka ovat aivan kaksi eri asiaa. Tekniikan kehittäminen on kylläkin ihmiselle myötäsyntyinen ominaisuus. Toisessa päässä on hienonhieno piikivi-työkalu, toisessa ääripäässä vaikkapa hieno kannettava tietokone. Tiede on pohjimmiltaan kaiken selittämistä eikä se koskaan ole mitään konkreettista. Tekniikkahan on insinööritaitoa. Tieteessä ei sinänsä ole mitään synnillistä ja väärää, mutta jos se palvelee pyyteettömästi vain tekniikkaa niin silloin ollaan kestämättömillä jäljillä.

Kuinka paljon tekniikan avulla voidaan sitten pitkittää ihmiskunnan järjetöntä tuhojuoksua? Ehkäpä muutaman sata vuotta. Ruuantuotantoa voidaan vielä lisätä, tai tiettyjen kasvien satomäärät voidaan pitää  samoina. Kaiken kauheus on vain siinä, että ravinto-, ja öljykasveja ja sokeriruokoa tisleerataan auton polttoaineeksi ihmeellisen biopolttoainehuuman riehuessa ympäri maailmaa. Ja kyllä asia vain niin on, että jos vastakkain on 800 miljoonaa autoa ja kaksi miljardia köyhää niin, ihmisen taipumukset tuntien, on helppo arvata miten tässä käypi...  Satomäärät voivat Suomessa kasvaa lämpimien kesien ja hyvän vedekin seurauksena. Sama ilmiö tuskin toteutunee muualla. Vaikka täällä riittäisi biopolttoaineen tuotantoon kymmenen prosenttia peloistamme niin ei käy muualla.  Biotekniikka tuo vain lyhytkestoisen avun.

Mutta onko olemassa mitään tekniikan käytännön siunauksia? Onhan niitä paljonkin, ja ne ovat yksinkertaisia. Intiassa on tuotettu paljon halpoja käytän-nön sovellutuksia. On sähköttömiin talouksiin soveltuvia aurinkoenergialla päi-väsaikaan ladattavia ”lyhtyjä,” tehokkaita minivedenpuhdistimia ja köyhien ihmisten lapsille tarkoitettuja halpatietokoneita. Jos ihmiskunta joskus omaksuu yksinkertaisemmat elämäntavat niin sen ei tarvitse merkitä mitään tekniikka-kielteisyyttä, meidän ei tarvitse palata esiteolliseen aikakauteen ja tehdä  Sen aikakauden ihmiskunnan koko kapasiteetti on käytössä ja heillä ei ehkä ole samaa ihonväriä eikä samaa uskontoakaan, mutta ehkä yhteinen peruskieli ja internetistähän ihmiskunta ei enää koskaan pääse eroon.

Tässä yhteydessä on sanottava muutama sana lääketiede-nimisestä tekniikasta. Lääketieteen ansiosta ihmiset elävät pidempään ja terveemmin kuin aikai-semmin. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään kuolematonta, vaikka joskus Kymin seurakunnan nuortenilloissa kehittämämme idea ns. ”telomeeri-terapiasta” onnis-tuisikin. Tekniikan avulla ihminen voi ehkä saavuttaa ainakin kahdensadan vuoden iän, ehkä pidemmänkin. Kun ottaa huomioon kehityksen kehityksen nopeuden niin ollee mahdollista, että maailmaan on jo syntynyt sellaisia ihmisiä jotka tulevat elämään nuo kaksisataa vuotta. Eri asia sitten kenen polla moista kestääpi... Tietystihän tuollainen antaisi mahdollisuuden harrastaa ja kehittää itseään, mutta tässäkin yhteydessä tulee muistaa se kuinka paljon tuol-lainen maksaa? Hintalappu lienee sama kuin tämän päivän avaruusturismilla. Ajatus on veikeä! Muutama miljoona nanorobottia vain suoneen ja eikun putsaamaan  ja jahtaamaan vapaita radikaaleja. Lääketiede siis voi tehdä ihmiskunnasta terveemmän ja pitkäikäisemmän mutta kuolematonta se ei kenestäkään tee. Elämähän on loppujen lopuksi varsin demokraattinen asia... Eipäs tässä muuta enää voi tehdä kuin siteerata saarnaajan kirjaa 6:10-12:

10 Kaikelle, mikä on olemassa, on annettu nimi jo kauan sitten, ja edeltäkäsin on säädetty, mitä ihmisestä tulee. Ei hän voi käräjöidä vahvempaansa vastaan. 11 Mitä enemmän on sanoja, sitä enemmän turhuutta. Mitä hyötyä siitä on ihmiselle? 12 Kuka tietää, mikä on ihmiselle hyväksi hänen vähinä ja turhina elinpäivinään, jotka hän viettää varjon tavoin? Entä kuka pystyy kertomaan ihmiselle, mitä seuraa hänen jälkeensä auringon alla?

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahka-tornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia: Tourdion - quand je bois du vin clairet.