Porinaa maaliskuun alkaessa.

Palkallinen virkavapauteni päättyi keskiyöllä ja olen nyt teknisesti vuosilomalla. Palkallista virkavapautta (legendum. Sairauslomasta johtuvaa) kesti 101 päivää. 

Talvisota kesti aikoinaan 105 päivää joten jonkinlaisen perspektiivin elämään tässä kyllä on saanut. En olisi moista itse hoksannut mutta hyvä ystäväni muistutti. Jos haluaisi olla strukturalisti niin tämä voisi olla elämän keskipiste ja edessä olisi vielä vajaat 45 vuotta toimeliasta aikaa. Herran haltuun vaikka toisaalta “Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää…” Otetaanpas vielä joitakin säkeitä Danten jumalaisen näytelmän alusta:  

“Elommme vaelluksen keskitiessä/ ma harhaelin synkkää metsämaata/ polulta oikealta eksyneenä// Ah raskasta on sanoa kuink’ oli/ tuo salo kolkko, autio ja sankka! Sit’ aatellessa vielä muisti säikkyy."

Mutta sitten yksityisestä suurempiikn kuvioihin. Tänä vuonna on pääsiäinen siis aikaisempana ajankohtana kuin koskaan itsenäisyytemme aikana. Samoin on ensikertaa myös helatorstai ja vappupäivä samana ajankohtana. Seurakunnissa tilanne tuo uusia kuvioita. Lomapäivien kanssa kun on ennen voinut kikkailla ihan huolettomasti jättämällä vanhoja lomapäiviä huhtikuun loppuun ja aloittamalla uudet lomapäivät toukokuun toisena. Ja vappu on sitten oltu töissä! Tätä on kutusuttu niin sanotuksi piilovapaaksi.  

Onhan siinä vallan sanomaa vappupäiväksi kun on Helatorstai eli Kristuksen taivoonmenopäivä. Meillä meidän seurakunnassa järjestetäänkin vappuaattona toisenlaiset iltamat yhteistyökumppanimme kanssa. Vaan mitenhän on vuodentulo Walpurina? Talvea ei ole ollut nimeksikään, mutta ei se sitä tarkoita etteikös tässä vielä kurjaa olisi. Mutta lämpimämpään ollaan menossa. Aurinko on samoilla korkeuksilla kuin lokakuun yhdestoista päivä, noin approksimately. Huomenna olisi siis käänteinen Aleksis Kiven päivä. Huomaankin että olen ainakin mina varustautunut alitajuisesti asiaan ostamalla pari paikkakuntalaista pyllinpätkää. Sinappiakin on… Ei mitään virallista pylli-atriaa, mutta jonkin sortin sellainen kuitenkin.

Venäjällä valitaan uusi presidentti. Ja nimkin jo tiedetään. Se on hyvin Venäjää noin kansatieteelliseti kuvaava; Medvedjev eli Karhunen. Ei tässä vain jaksa kovin paljoa muuta kuin ihmetellä muun mailman reaktioita. Olkoon vaikka kuinka Kremlin ehdokas jne. Se mikä sopii muualle ei todellakaan sovi Venäjälle. Ja souwat jos siellä pääminsterin painoarvoa nostetaan ja presidentistä tulee enemmän tyypillinen presidentti ja jos Putinista tulee uusi pääministeri. Nerokkaat venäläiset haluavat vain varmistaa sen että paras mies on hallinnoimassa isoa maata, sen isoja ongelmia mutta ah, niin suuria mahdollisuuksia.

Kohtahan voivat venäläiset kritisoida US:n porukkaa siitä, että heillä ei ole toimivaa demokratiaa pääministereineen, ja että jheikäläisttyylinen presidentti on on suoranainen diktaattori. Kaikki on aina kiinni näkökulmasta, ei mistään muusta.

Viime yönnä pölytti Montreal vieraissa Buffalon maalein 6-2. Pitkästä aikaa Montreal johtaa omaa “koillis-divisioonaansa” ja ensi yönä ratkaistaan sitten koko itä-liigan kärkisija kun New Jersey Devils saapuu räsiskälekaupunkiin.

Mutta on hiljalleen aika laskeutua myös tutkimaan jälleen kerran vanhoja saarnakokoelmia ja muutakin pääsiäisen jumalanpalveluksiin liittyvää. PAX VOBISCUM.

Hartauskirjoitus karkauspäivänä

Karkauspäivästä olisi paljon porinoitavaa mutta jääköön tällä kertaa, onpahan sitten neljän vuoden päästä vielä enämpi. On myös paaston aika ja koska kierrätys on muotia niin tässä taas hieman kierrätetty hartauskirjoitus. Aluksitten kuitenkin paraneesia toisesta Pietarin kirjeestä.

2. Piet 1:3-10.

3 Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. 4 Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, 6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa, 7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta. 8 Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. 9 Se taas, jolta kaikki tämä puuttuu, on likinäköinen, suorastaan sokea. Hän on unohtanut, että hänet on kerran puhdistettu aikaisemmista synneistään.
10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, 11 ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.

Pelätkää Jumalaa!

Jumalan pelkääminen käsitteenä ei enää aukene niin helposti nuoremmille sukupolville. Toisaalta herää kysymys onko asia koskaan ollutkaan mitenkään selvä. Käsitteen tekee kummalliseksi myös se, että Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalaa ei tarvitse pelätä. Taivaallinen Isä on armelias armahtaja.  

Jumalanpelko onkin enemmän vanhatestamentillinen käsite joka kaipaa hieman uutta näkökulmaa. Pääsääntöisesti tuo termi on käytössä viisauskirjallisuudessa, ja nyt otamme tähän mukaan myös apokryfisen Jeesus Siirakin kirjan. Sananlaskujen kirjan alku saa pitkän laajennuksen Jeesus Siirakin kirjassa. Herran pelko on siinä aivan sama asia kuin viisas elämäntapa ja viisaus itsessään. Ja viisaus on käytännössä sama asia kuin toora eli Mooseksen laki eli viisi ensimmäistä Mooseksen kirjaa, jos asia näin lyhyesti oikaistaan. ”Herran pelko on viisaus ja kuri, ja usko ja sävyisyys ovat hänelle mieleen.”

Mutta millaisia ihmisiä ovat jumalaa pelkäävät ihmiset? Ehkä termiä ei enää ole mahdollista tuoda järkevässä yhteydessä käyttöön nykyajan uskonnollisessa kielenkäytössä, se jää teologien, jos heitäkään asia enää kiinnostaa, keskinäiseen kielenkäyttöön kun he miettivät mielekkäitä tapoja ja sanoja puhua Jumalasta.  
Jeesuksen aikaan tultaessa juutalaisuus oli levittäytynyt ympäri koko Välimeren alueen ja synagoogia oli yli 250 Palestiinan ulkopuolella. Monet kääntyivät juutalaisuuteen. Noiden seurakuntien liepeillä oli ryhmä henkilöitä joista käytettiin nimeä ”Jumalaa pelkäävät.” He olivat kiinteästi seurakunnan yhteydessä, kuuntelivat synagoogien opetusta ja antoivat omaisuuttansakin juutalaisten käyttöön. Tämän ryhmän joukosta Paavali sai paljon käännynäisiä tehdessään lähetystyötään. 

Moni jumalaa pelkäävistä olisi kääntynytkin juutalaisuuteen, mutta ympärileikkaus pelotti. Nykyään jumalanpelko voisi olla käytössä sellaisessa yhteydessä jossa puhutaan kristinuskoon myönteisesti suhtautuvista henkilöistä, mutta jotka kuitenkin asettuvat asian kanssa jonkinlaiseen vastahankaan. Paraatiesimerkki tällaisesta henkilöstä on kieltämättä sosiologian emeritus-professori Antti Eskola. Toisaalta hän on kastettu ja kirkon jäseneksi palannut henkilö eli täysiverinen kristitty. Tällaisen ajatuksenjuoksun jatkamisesta varmasti ärähdetään aika helposti. Mutta hyvä että edes Jumalasta puhutaan ja ollaan kiinnostuneita. Mitenhän asia sitten meneenkään: Jumala – Jumalan pelko; Jeesus – Jeesuksen rakastaminen; Pyhä Henki - ?. 
  

Viattomien lasten päivä 2008

 

Tänään oli tietenkin jumalanpalvelus ja saarnakekin tuli pidettyä. Tylsä juttu mutta onneksi marginaali-lisäykset sitä hieman pelastivat. Pitkästä aikaa laite-taankin tähän tämän päivän evankeliumi: 

Matt. 2: 13-21 

Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä. Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani." Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus: - Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet." Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.

Päivän teksti antaa mahdollisuuden puhua kirkossa myös pakolaisuudesta ja sitähän Jeesuskin oli. Lainaan tähän varsinaisesta saarnakäsikirjotuksesta yhden kohdan.

“Jeesus on siis pakotettu epävarmaan myös vaeltajanelämään - aivan oikeaksi pakolaiseksi. Valitettavasti pakolaisuus on tuttua liian monelle myös tänä päivänä. Liian monet ihmiset ympäri maailmaa tarvitsevat erityistä suojelua joko kotimaassaan tai sen ulkopuolella. Herää sitten kysymys: Minkälaista on tämän päivän pakolaisuus? Kuka oikein on pakolainen? Kansainvälisten sopimusten perusteella pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua syytä pelätä joutuvansa vainotuksi omassa kotimaassaan. Vaino voi perustua ihmisen rotuun tai kansalaisuuteen, uskontoon, yhteiskuntaryhmään tai poliittiseen mielipiteeseen. Keskeinen ajatus pakolaisuudessa on suojelun tarve. Ja mitä se suojelun tarve sitten on? Jos mietimme tätä pakolaisuuden keskeistä ajatusta, nousee mieleen yksi ihmisryhmä. Ryhmä joka erityisesti tarvitsee suojelua, myös tämän päivän Suomessa; nimittäin lapset. Jos emme suojele lapsia, on vaarana se, että he joutuvat elämään eräänlaisina pakolaisina omassa maassaan - turvattomina, kokien ulkopuolisuutta ja vierautta.”

I marginaalilisäys:

Niin! Jeesuksen varhaisvaiheissa näemme suorastaan enteen hänen tulevasta elämästään. Jeesus ei ollut pakolainen ainoastaan lapsuudessaan vaan hän vietti vaeltajan elämää koko julkisen toimintansa ajan. Häntä vainotaan mine tahansa hän meneekin. Saamme lukea kuinka hänen kotikaupunkinsa hylkää hänet ja on systät hänet alas kalliolta kotisynagoogan luona. Kaikkialla kansanjohtajat suunnittelevat hänen päänmenoaan siinä lopulta onnistuenkin. Jeesus sanoo julkisen toimintansa aikaa että “Linnuilla on pesänsä ja ketuilla kolonsa mutta Ihimsen Pojalla ei ole paikkaa johon päänsä kallistaisi.”

Tuossa pienessä maanpakoon joutuvassa Jeesus lapsessa käy toteen myös erään myöhempiene aikojen sananlaskunikkarin sanat: “Tuleva ja mahdollinen suurmies on sellainen joka saa aikaan valtav an hämmingin käytännössä tekemättä mitään.”

II marginaalisäys

Yksi todellisen suojelun tarvitsija ovat lapset. Uusi lastensuojelulaki antaa ulkopuolisellekin paremmat mahdollisuudet vaikuttaa asioiden kulkuun. Mutta sekään ei muuta yhtä asiaa. Lasten keskuudessa vallitsee nimittäin valtava epätasa-arvo. Kukaan ei juuri nosta ääntään poikien puolesta. Nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä. Mutta vielä meidänkin maassamme tulee käyttöön uusi pedagogiikka, tai paremminkin pedagoginen sekajärjestelmä jossa opettaja pitää pitää yhtä aikaa kahta erilaista oppituntia, toista tytöille ja toista pojille. Pojat opivat kaikista parhaiten kilpailun ja kisailun avulla. Asiasta noussee meillä melkoinen poru kun suomalaisen päähän mahtuu edelleenkin pääsääntöisesti vai yksi ajatus…

Porinaa vaihtokaupoista ja elämästä.

Eilispäivä oli enhooel-fanille tiukka ja jännityksen-täyteinen päivä. Oli pelaajakauppojen viimeinen mahdollinen päivä. Siirsin tietokoneen kellon jo aamulla näyttämään Montrealin aikaa ja siinä päivä meni vilkuilessa nettiä aina muutaman minuutin välein. En ole ollut raksalla töissä enkä muutenkaan niin raskaassa työssä että tietäsin mitä se kitutunti oikein on kun kelloa katsellaan aina minuutin välein mutta jotain tässä oli sellaista. No, olihan ALKOSSA aina viimeinen tunti jonkinsortin kitutunti…

Treidejä tuli mutta millaisia. Montreal oli kovasti Atlantan Marian Hossan perässä mutta kauppaa ei syntynyt. Hinta olisi ollut liian kova pelaajasta joka ei ole vielä tehnyt uutta sopimusta ja on kesällä rajoittamaton vapaa agentti. Siis kaveri voi valita seuransa itse kun joukkueen oikeudet häneen loppuvat. Hinta oli kaksi kokoonpanossa pelaavaa hyökkääjää, viime kesän eka kierroksen varaus ja yksi eka kierroksen varausoikeus joskus lähivuosina. Jotkut näyttivät ottavan asian raskaasti Montrealin fanien keskustelupalastalla, jota minäkin olen seurannut jo noin 15 vuotta, eli koko nettihistoriani ajan.


Mitä enemmän tunteja kuluu siirtoajan umpeutumisesta niin sitä paremmalta tuntuu. Hinta olisi ollut liian kova. Ja sama kaveri voi tehdä kyllä sopimuksen vaikka sitten kesällä Montrealin kanssa. Sanotaan hänen olleen hieman pettyneen oloinen kun hän kuuli siirrosta; hänhän ei voinut vaikuttaa itse osaansa.  

Homman nimi on kuitenkin se, että Montreal on onnistunut niin hyvin pelaajavarauksissaan viimeisen viiden vuoden aikan, että he voisivat pistää jäälle kaksi joukkuetta parin vuoden päästä. Silloin riittää kaupattavaa, ja nytkin joukkueessa on todella paljon syvyyttä vaikkei heillä ole vielä yhtään kolmen tähden supertähteä. Yksi kauppa toki syntyi kun Montreal kauppasi maalivahtinsa Christobal Huetin Washingtoniin saaden takaisin heidän toisen kierroksen varausoikeuden. Ja jos vielä ollaan realisteja niin ajatellen ensi yön ottelua Montreal-Atlanta niin hyvinhän siinä on pullat uunissa kun Atlanta menetti toisen tähtipelaajansa…  

Työelämässäkin tapahtuu joskus kauppoja. Suomen armeijan upseerit ovat joutuneet ainakin ennen vanhaan vaihtamaan joukko-osastoa aina säännöllisin väliajoin. Eivät toki kaikki mutta kehityskelpoisimmat ainakin. Toinen työpaikka jossa treidi saattoi tulla lupaa kysymättä oli entinen työnantajani ALKO. En tiedä mikä on homman nimi ko. firmassa nykyään, mutta todistin aikoinaan montakin treidiä erinäisistä syistä. Yhteen otteeseen olin itsekin treidin kohteena ja sitähän oli valmisteltu kulisseissa pitkäänkin. Ja kohde oli se mitä halusinkin.

Vaihtokauppa on kaikkinensa varsin mielenkiintoinen asia. Jääkiekossa sihen sisältyy riskejä ja vasta pitkän ajna päästä nähdään varsinainen tase. Montreal oli todennäköisesti voittaja tämän päivän kaupoissa tekemättä mitään!

Vaan kuinkas on ihmiselämässä ja uskonasioissa. Lyhyesti sanottuna meillä on mahdollisuus päästä osallisiksi kaikkien aikojen suurimmasta pelaajakaupasta uskon avulla. Uskon kautta pääsemme osallisiksi onnellisesta vaihtokaupasta, ominaisuuksien vaihdosta. Syntinen ihminen saa Kristuksen hyvät ominaisuudet ja Kristuksen mielen tässä kaikkien aikojen suurimmassa vaihtokaupassa. Enhooellässä kenestäkään ei voida maksaa enempää kuin neljä ensimmäisen kierroksen varausoikeutta. Kristinuskon sovitus-vaihtokaupassa yksi mies on toisessa vaakakupissa ja toisessa koko muu ihmiskunta… Eikös olekin hurja näköala… Kaiken lisäksi vaakakupit ovat tasoissa…

Joutopuheita paaston toisen viikon perjantaina.

Mittailin tuossa tulevan kävelylenkin pituutta autolla. Sain sen pituudeksi 4100 metriä. Jotenkin vain nämä SI-systeemit alkavat tuntua niin ranskalaisen ikävältä. Sitä vain on asiassa enemmän hohtoa jos tuonkin matkan ilmaisee maileina, siis 2 ja puoli mailia. 

Tässä pitää päästä hieman sporttisempaan kuntoon kun ilmat käyvät suotuisammiksi myös jousiammunnan aloittamiseen ulkoilmassa. Kävely ja pyöräily ovat luontevia keinoja saada tuota sporttisuutta lisää. Jousiammunta on siitä veikeä laji, että jousen voima ja mitat, kuten nuolienkin mitat ilmaistaa paunoissa ja tuumissa. Ampumamatkojen suhteen jenkkiläläiset ovat toki joutuneet ransakalaisperäisen metrijärjestelmän uhriksi. Mutta kun paunojen ja tuumien kanssa askartelee niin on sporttisuutta kohentavat jalka-, ja pyörälenkitkin hyvä ajatella maileissa ja jaardeissa. Muuten menee logiikka sekaisin…

Ampuivat amerikkalaiset sitten sateliitinkin alas. Kiinalaiset nostivat pienen ähinänpoikasen, mutta eiköhän asian unohtune varsin pian. Saapas nähdä millaiset kisat Beijingissä sitten lopulta pidetään. Odottaisi tässä kisojen päättymistä ja sitä että tärkeämmät Kiina-asiat nostettaisiin esille. Puhuin viime elokuulla ekologisissa porinoissa siitä mitten Nurmijärvi-ilmiöön ei oikein olisi varaa. Siis siihen että muutetaan maalle isoon talon joka syö energiaa ja että pihalla on nurmikko ja kaksi autoa. 

Uusimman TIME-lehden kannessa on veikeä kuva avainnippua heiluttelevista, hyvinpukeutuvista ja tietenkin iloisella virneellä varustetuista kitaneista; ompi vaihtunut punainen kirja autonavaimeen ja Mao-puku piärkartiiniin. Voi kauhiata… Nyt ovat nimittäin Kiinan hyväosaiset muuttamassa sellaisiin lukaaleihin kaupungeista maaseudulle, että oksat pois. Ja pihalla on tietenkin nurmikko ja tallissa vähintään kaksi autoa… Kaikkinensa se on meidän Nurmijärvi-ilmiö ainakin tuhatkertaisesti!  

Amerikan pressanvaalit ovat mielenkiintoisemmassa vaiheessa. Hillary alkaa olla todella pahassa raossa ja hänen ainoa toivonsa on voittaa vielä Ohio ja Texas, nuo valitsijamieslukumäärältään rikkaat osalvaltiot. Muuten jää Billy-poikakin vaille Valkoisen talon takka-, ja pokeri-iltoja. Mutta jos se on tosiasia niin kaipa se on hyväksyttävä näin.

Helmikuu on todellakin ottanut siivet allensa. Taannoin porisin matikoista ja niitä näinkin Turun-reissulla mm. Stockmannin kalatiskillä. Siinähän niitä oli jalomuotoisia pohjavesiemme mahamädättäjiä. Ostin kuitenkin norjalaista lohta kun se kerran oli niinkin hyvässä tarjouksessa. Kalatiskillä oli myös arvokkaasti vanhentunut turkulaisrouva. Katselin häntä ystävällisesti silmiin ja totesin, että se vain jaksaa olla vuodesta toiseen yhtä viehättävän luojanluoman näköinen. Rouva ei oikein heti hiffaanut ja niinpä jatkoin: “tuo matikka meinaan, mutta kyllä siitä hyvän sopan saapi.” Pieni jutustelunpoikanenkin saatiin viriteltyä ja erosimme ihan ystävällisissä merkeissä. 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Paasto syvenee. Oikea parantaja.

Näin ekumeenisena aikana kun antikristuksetkin pitäisi pystyä löytämään muualta kuin Vatikaanista niin paavien arvostelu ei ole oikein muodikasta, ja tätäkin voi lukea joku katolilainen. 

Mutta asiaan! Kun isommassa sisarkirkossamme joitain ihmisiä kanoni-soidaan niin kriteerejä on myös oltava. Tarvitaan näyttöä ihmeestä, peräti parantumis-ihmeestä. Siispä esim. edellisen paavin, suuren paavin Johannes Paavali toisen suhteen odotetaan näyttää siitä, että jotkut olisivat parantuneet rukoilemalla tavallaan ”hänen kauttaan.” Pyhimyksillä kun on katolisessa opissa tärkeä tehtävä. Asia on luterilaiselle kuitenkin kovin vieras; meille on vain yksi välimies. Ehkä joskus ymmärrämme lukuisia veljiä ja sisariamme paljon paremminkin.

Tosiasia on kuitenkin se, että parantajaa ja auttajaa tarvitsemme. Eri asia on sitten se mihin sitä tarvitsemme. Fyysistenkin vaivojen kanssa oppii elämään ja pieni vaivanalaisuus on peräti raamatullista. Minulle ei ole tullut mieleenkään rukoilla urheiluperäisten vammojeni kuntouttamista. Voimia kiusaajaa vastaan meidän sen sijaan tulee rukoilla. Hän on nimittäin ovela, ja konstikas. Tähän sopiikin arabialainen tarina kun kerran ekumeniikkaan ryhtydyttiin!  

”Paha henki tuli kuolinvuoteella makaavan miehen luo, joka vielä olisi tahtonut elää.
-Yhdellä ehdolla saat vielä elää, sanoi paholainen.
-Mikä on ehtosi? kysyi kuoleva.
-Sinun tulee joko lyödä sisartasi tai surmata isäsi tai juoda hehkuvaa viiniä.
-Lyödäkö pientä sisartani, - ei koskaan! Surmata isäni, - mikä julma ajatus! Minun täytyy uhmata koraanin kieltoa ja juoda viiniä.

Hän joi viiniä. Mutta humalluttuaan hän myöskin löi pientä sisartaan ja surmasi vanhan isänsä. Taistelu kiusaajaa vastaan jatkuu joka päivä. Jos olemme yhden taistelun voittaneet, on uusi taistelu jo menossa. Elämä on jatkuvaa taistelua. Kun lankeamme kiusaajan ansoihin, olemme joutuneet tappiolle. Mutta nopeasti pystyyn vaan! Emme saa jättäytyä hänen valtaansa. Saamme joka päivä aloittaa alusta; aloittaa uuden taistelun Jeesuksen armon tähden. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. (1 Piet. 5: 8-9)

Vähän jääkiekosta, kalliista harrastuksesta ja omenapuista. Puutarhaporinoita.

 

Viime yönnä tapahtui kummia enhooellässä. Heräsin viiden pintaan ja katsoin pikanetistä eli puhelimesta että Montreal oli kotona häviöllä 4-5. 

Äkkiä isokone auki ja nettiradiosta Montrealin CJAD ja kuuntelulle. Ja eiköhän Kovalev taoittanut pelin viiteenviiteen. Jatkoaika maaleitta ja sitten läpiajoratkaisussa (Tästä käytetään myös nimeä rangaistuslaukauskilpailu.) Saku Koivu pisti ohi Henrik Lundqvistista heti toisella Montrealin kierroksella, ja kun Christobal Huet torjui Jaromir Jagrin kolmannen läpiajon niin pinnat jäivät Montrealiin, ja Canadiens on itä-liigan kärjessä Ottavan kanssa, tosin Ottawa sijoitetaan vielä ensimmäiseksi kun sillä on ottelu vähemmän, enemmän voittoja ja maalierokin karvasen verran parempi.

Ei siinä sen kummempaa mutta kun Montreal oli tappiolla 0-5 kun peliä oli pelattu 25.03! Tulla ja voitaa viiden maalin tappioasemasta, siihen on pystytty vain 8 kertaa aiemmin koko liigan historiassa. Ja tällainen uroteko oli Montrealille lajissaan ensimmäinen. Nuori maalivahti Carey Price, pelattuaan kolme unelmapelia alle, kärsi kovin ensimmäisessä erässä. Oppirahoja on maksettava ennen kuin ykköspaikka on lunastettu… Brendan Shanahan, tuo mainio irlantilaisjuurinen pelaaja, teki Rangerssille kaksi maalia ja on näin tehnyt yhdeksällätoista peräkkäisellä kaudella vähintään 20 maalia!

Ei sitä aina huomaa mihin sitä rahansa laittaa. Viime päivinä meikälle on valjennut kuinka kallis harrastus kompostointi onkaan. Kustannukset on helppo laskea. Vähennä kuukautisesta ruokalaskustasi nesteet pois ja käytä kerrotinta 0,12 x summa niin saat selville sen paljonko kompostointi maksaa! Näin se on. Pelkästään vihannesten kuorista ja naateista kertyy hyvin helposti lähes puolet summasta. Sitten ruokaa heitetään pois ja aika ajoin leipäkaapissakin on kuivannutta känttyrää; ei enää tehdä leipäressua. Jos ruokaostosten hinta liikkuu summassa noin 500 euroa kuussa niin kompostointi maksaa silloin 60 euroa kuussa! Vuodessa siis 720 euroa. Sillä summalla saa jo rahteineen noin 27 kuutiota ensiluokkaista ruokamultaa! Mihin siis pitäisi enää uskoa ja mikä on järkevää. MIKÄ ON TOTUUS!


Toisaalta osa juomakustannuksista saadaan takaisin jos käyt vuoden mittaan lorottelemassa jälkikompostointi-aumaan… Kyllähän vesiklosetin käyttö harmittaa vietävästi. Kiinalaiset ovat näihin päiviin saakka käyttäneet ihmislannakin lannotteiksi ja kuuliaisesti suhhuutelleet aumoihinsa. Näin se on ja moralistien on tähän turha sanoa yhtikäs mittään… TÄMÄ ON TOTUUS!

Keväällä 2005 istutetut omenapuut ovat nyt siinä iässä ja mitassa että on ryhdyttävä niiden muokkaamiseen. Tänäisessä blogi-kuvassakin oleva Harlamovskikin on venähtänyt jo kunnon koripalloilijan mittoihin eli seitsemään jalkaan. Saapi kasvaa vielä kolme jalkaa lisää mutta nyt on ryhdyttävä suunnittelmaan oksien leikkaamista. Siis sitä mitkä oksat jätetään kasvamaan ja vahvistumaan. Jos vielä viime vuonna puuta saatoi kurittaa ja leikata reilummin on nyt oltava tarkka ja maltillinen, vain kolme oksaa pois. Ensimmäinen oksa tehdään non kolmen ja puolen jalan korkeudelle ja seuraava siitä puoli jalkaa mutta eri puolelle. Hyvin ovat kasvanet ja hyvältä näyttää. Omppuja tullee ensi kerran kuitenkin vasta aikaisintaan vuonna 2010 jos sittenkään. Mutta sellaisia herkkujaa kannattakin odottaa kuin ovat Orlovim, Harlamovskij, Borgovskoje ja Rekord Mitshurina, aitoja venäläisiä kakkki tyynni. 

Paasto etenee.

Niin etenee ja tänään on aika kierrättää jälleen yksi vanha hartauskirjoitus ettei kukaan pääse syyttämään hengellisyyden puutteesta. Jos matikanpoljentaan tänään menette niin älkää kaikista isoimpia nuijiko, jääpi tulevillekin polville kunnon matikkakantaa…

2 Kor 6:1-10.
1 Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! 2 Hänhän sanoo:-- Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 3 Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi. 4 Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, 5 ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. 6 Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, 7 totuuden sana ja Jumalan voima. Aseinamme ovat vanhurskauden miekka ja kilpi. 8 Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan, meitä panetellaan ja kiitellään. Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta. 9 Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, 10 murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.



Kerran sain kuulla muutaman mutkan kautta joitain sanoja, jotka olin lausunut kesällä 1992. Nuo sanat eivät kyllä olisi tulleet ensimmäisenä mieleeni. Olin silloin opiskelujeni aikana pitämässä ylämailla vaellusrippikoulua vanhan tutun kirkkoherran kanssa. Olimme jossain lähellä männyn kasvurajaa. Eräänä vaelluspäivänä tuona juhannuksenalusviikkona tunturissa iski raivokas raekuuro kesken auringonpaisteen. Olin kuulemma sanonut tuossa tilanteessa: ”Ajatelkaapa miltä noista hyttysistä tuntuu!” Tuo oli kuulemma jäänyt erään rippikoululaisen mieleen. Eikö sitten muuta! Pitäisikö nyt kuitenkin olla tyytyväinen onnistuneesta ”sanakylvöstä”, ja hekumoiden lukea, ei enempää ja vähempää kuin Jesajan kirjan luvusta 55 jakeet 9-11. Olla tyyten ja todeta: ”Osaan se minäkin sentään jotain!”

Joskus kaikki avautuu lopun näkökulmasta. Joku voi sanoa ettei kuolemasta puhuminen koske häntä. Olen vielä nuoro, terve ja voimakas. Ehkä tällainen ihminen saakin vielä monta elinvuotta. Mutta koskaan ei tiedä milloin aloittaa vimeisen päivänsä, tai millaisessa kunnossa on 10 vuoden kuluttua. Me emme sitä tiedä.

Seisoessamme jonkun arkun äärellä tajuamme elämän mitättömyyden. Vasta silloin pysähdymme hetkeksi tekemään tilistystä itsemme kanssa. Mitä tuomittavaa olemme tehneet, mitä hyvää olemme jättäneet tekemättä? “Herra, opeta meille miten lyhyt on elinaikamme, jotta saisimme viisaan sydämen.” Tätä pyyntöä meidän ei koskaan tulisi unohtaa - ei hetkeksikään ,jotta teoissamme pystyisimme soveltamaan niitä sanoja jotka kehottavat meitä tekemään toisille sen mitä itsellemme haluaisimme tehtävän. Paras uskonto on se, että voisimme elää niinkuin Kristus eli. Heikkoudessamme voimme siihen pyrkiä – koskaan sitä saavuttamatta. On helppoa sanoa olevansa totuuden etsijä. Se on aina vain puoleksi totta, sillä useasti unohdetaan, että totuuden etsijän on oltava nöyrä, vaatimaton ja aina tietoinen katoavaisuudestaan. Ehkä silloin, joskus harvoin palaavat kerran sanomasi sanat takaisin luoksesi.

Ja joskus ei edes tarvitse puhua. Aivan varmasti mikä tahansa sisäistynyt elämänasenne, ystävällisyys tai myrkynkylvö, näkyy ulospäin helposti. Hyvä kylväjä tuo ilmoille varastostaan hyvää, paha pahempaa. Mestari sanoo: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Elämästä ja jääkiekosta

Helmikuu alkaa olemaan puolivälissä ja NHL etenee kohti pelaajakauppojen viimeistä mahdollista ajankohtaa joka on 26 päivä kuluvaa. Teemu on nyt sitten pelannut viisi ottelua ja saldona on 1+2! 

Se ei liene tärkeintä vaan se, että Anaheim on ollut voittamaton sitten Teemun paluun maalierolla 14-5. Jokainen tietää, että tuollaista joukkuetta on mahdotonta voittaa. Sen sai tuta viime yönnä Colorado ja ennen sitä Detroit. Totisesti on Anaheim vahvempi kuin vuosi sitten, ja mitten vielä vahvistuukaan ennen helmikuun loppua.

Elämä on täynnä mielenkiintoisia asioita, niin mielenkiintoisia ettei välillä ole uskoa silmiään ja korviaankaan. Enhooellässä on havaittu mielenkiintoinen ilmiö ja varmaan se kohta rantautuu kotimaiseen liigaankin. Nimittäin kun ruma kahvakiekko ja ronkkiminen on nyt saatu juurittua pois uuden peliajatuksen kyllästämästä liigasta niin luulisi puhtaan pelin nousevan arvoon hyvään ja korvaamattomaan. Nimittäin puhtaaseen jääkiekkoon kuuluu kova peli, jääkiekko on todellakin fyysinen laji. Siihen ei kuulu polvitaklaukset, ei kyynärpään käyttö eikä mikään muukaan sääntöjen vastainen. Hyvään jääkiekkoon kuulluu kuitenkin puhdas ja joskus kovakin taklauspeli. Puhdas vartalotaklaus tai vielä harvinaisempi lonkka - eli persettä eteen taklaus sytyttää yleisönkin seuraamaan peliä entistä suuremmalla innolla. Näin kyllä tapahtuukin mutta…

Ai mitä mutta… Sellaista vaan että tällä kaudella puhtaan taklauksen jälkipelinä on hyvin usein ollut tappelunnujakka. Ja tämä on asia joka ei todellakaan kuulu jääkiekkoon. Sen saattoi takavuosikymeneniä ymmärtää että tähtipelaajia suojeltiin sikamaisuuksilta. Esim. herra Gretzkyä ei saanut edes kunnolla taklata. Näin oli ammattilaisliigassa mutta olympiakaukalossa 1998 tilanne oli aivan toinen. Kun Kanada hävisi pronssipelin Suomelle niin Gretzky uikutti tuon tuostakin tuomarille kun meidän Janne Niinimaa aivan puhtain ottein rokotti Wäinöä. Uransa loppupuolella Gretzky näet pelasi sellaisia kavereita vastaan jotka olivat häntä paljon nuorempia. Sellaisia kavereita joiden huoneen seinällä oli pikkupoikavuosina ollut hänen kuvansa. No, tällaisen asetelman kyllä ymmärtää oikein hyvin.

Mutta sitä ei oikein voi ymmärtää miksi puhtaan taklauksen jälkeen palaa pinna, ei sitten millään. Tällaiseen pitäisi puuttua kovalla kädellä ja takalausesta purnaajalle ja tappelun aloittajalle pitäisi viheltää ilman muuta 2+2. Nykyenhooellässä ylivoimapelillä nimittäin ratkaistaan niin paljon että uskoisipa tuollaisen menettelyn lopettavan tämän uuden taudin alkuunsa. Sääntöäuudistukset eli se, että tuomarit todellakin viheltävät sääntökirjan mukaan muuttivat pelin luonnetta työtaistelukiistan vuoksi peruutetun kauden jälkeen. Nyt olisi pienen tarkistuksen paikka jälleen…

Mutta löydämmekö sitten tästä koherenssia työelämään ja elämään yleensäkin? Varmasti löydämme. Nimittäin saman ilmiön näemme monella työpaikalla. Nykyään on niin paljon huonoa alaisuutta. Kyllähän tässä on monta vuotta jauhettu huonoista ja hyvistä pomoista. Tämän asian suhteen seurakunnat ovat hyvä tutkimuspaikka. Monessa seurakunnassa on näet se ongelma että hyvä alaisena olemisen kulttuuri puuttuu kokonaan. Esimies eli kirkkoherra ei saisi puuttua töiden tekemiseen eikä varsinkaan antaa niitä “muita esimiehen antamia tehtäviä.” Ollaanpa heti langat kuumina työsuojelupiireihin. Monesti ns. viestintä- ja kommunikaatio-ongelmat jotuvatkin siitä, että kuuntelu ei yksinkertaisesti toimi alaisen puolelta.

Tiedän sellaisenkin tapauksen takavuosilta jossa kirkkoherra yritti aivan oikeutettua kurinpalautusta erään hyvin omavaltaisen papin suhteen. Mitäs tuosta olikaan sitten seurauksena? Jopa oltiinkin sitten seuraavassa kirkkovaltuuston kokouksessa puhumassa työilmapiiri-ongelmista ja taisipa jollakin olla jo hyvä konsulttikin valmiina. Ja tässähän ei ole todellakaan kyse mistään muusta ilmiöstä kuin siitä mistä puhuttiin aivan porinamme ensimmäisen puoliskon aikana…  

Jos meillä vain olisi paremmat välineet evaluoida seurakuntien toimintaa voisimme havaita jotain seuraavanlaista…  

I Missä on hyvä työilmapiiri niin siellä on enemmän ns. kansankirkollinen seurakuntakäsitys.

II Missä on työilmapiiri-ongelmia niin siellä ei ole yhtenäistä käsitystä seurakunnan hengellisestä perustehtävästä

III Seurakunta on kuollut jos kohdat I ja II eivät ole ajankohtaisia…


Että eikun kova ja puhdas peli kunniaan niin jääkiekossa kuin elämässäkin!

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Lentävä lähtö paastoon ja vähän muuta pientä.

Miten paaston voi sitten muka aloittaa lentävällä lähdöllä? Miten voi laihtua kahden ensimmäisen paastovuorokauden aikana jopa 7 paunaa eli noin kolme ja puoli kiloa? 

Vastaus on maailmanhistorian yleisimmässä kuolinsyyssä, joka ainakin länsimaissa on saatu varsin hyvin kuriin. Arabi sanoisi jalla-jalla, ja jos on oikein pahakin niin jalla-jalla emsin! Oikea vastaus on siis vatsatauti ja vielä hekemmin sanottuna RIPULI. 

Okei, paaston tarkotuksena ei toki ole laihtuminen vaan hengellinen kilvoittelu. Tietysti myös tämä paaston "muotoperiaate" on hyvä jos se vain helposti toteutuu. Siis olkoon paastossa sisältö,- ja muotoperiaate kuten on uskonpuhdistuksessakin. Niin, paastostakin voi siis käyttää nimeä ihmisenpuhdistus tai ihmisreformaatio. Kehittelemme asiaa eteenpäin kunhan nämä 40 päivää kuluvat edelleen...

USA:n presidentinvaali lähestyy vääjäämättä ja varmasti. Supertiistai ei sitten tuonut demokraattien esivaalikilpaan mitään ratkaisua. Hillary voitti tärkeä ja väestörikkaat osavaltiot eli Kalifornian ja New Yorkin. Tiukka tekee. Uusin TIME-lehti sisälsi artikkelin jossa tuodittiin Hillary Clintonin vaalikampanjaa. 

Bill on kuulemmas tehnyt vähän tuhoja. Hänellä on näet hyvin näkyvä rooli vainonsa kampanjassa. Aikoinaan itse Bill rakensi hyvät välit valkoisten ja mustien välille demokraattisessa puolueessa. No mihinkään rasismiin Bill ei ole syyllistynyt mutta kuitenkin varsin julkeaan Barack Obaman mustamaalaamiseen kuitenkin. Saapas sitten nähdä… Isot osavaltiot ratkaisevat pelin ja hyvin mobilisoituvat naiset… Ehkä ensi vuonna todellakin Clintonien kerhotalolla tapahtuu…

Montreal voitti Ottawan toissa yönä ja on enää pisteen päässä itä-liigan kärjestä. Ottawa tuli kyllä vaarallisesti kolmannessa erässä ja sai kavennettua Montrealin kolmen maalin johdon tilanteeseen 3-4. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Ensi yönä onkin sitten klassikoiden klassikko eli Montreal – Toronto. Vaikka Toronto otti toissayönä kuonoonsa 0-8 Floridalta kotonaan niin ei pidä luulla että homman nimi on sama ensi yönä Montrealissa. Ammattimiehet ovat ammattimiehiä ja kun asetelma on paremminkin Quebeck-Ontario niin mikä tahansa on mahdollista. Sanotaan nyt kuitenkin että peli päättynee selkeään Montrealin voittoon. Epätoivoinen Ottawa häviää kotonaan Floridalle Montreal onkin sitten itä-liigan kärjessä. Näin se on nähtävä.

Uusimmassa kotimaaassa oli juttu siitä kuinka raamatturäppi tulee kouluihin. Ison kirjan sisältöä ja historiaa opitaan leikkimällä, räppäämällä sekä liikkeiden ja draaman avulla. Vanhan testamentin sisällön voisi siis käydä läpi neljässä tunnissa ja räpätä kahdessa minuutissa. Kuullostaa hurjalta. Mikään ei kuitenkaan voi korvata raamatun määrätitoista lukemista. Olisin itse hieman erilaisen räpin kannalla. 

Uudemmat seitsemän sinettiä. II Sinetti. Planeeetan väkiluku.

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Planeetan väkiluku. II Sinetti

Tällä hetkellä palleroisellamme taapertaa noin 6.6 miljardia inehmoa. Herää kysymys: kuinkas tässä on näin päässyt käymään? On arvioitu että maapallon väkiluku oli noin 250 miljoonaa ajanlaskumme alussa, ja että se pysyi samana seuraavat tuhat vuotta. Ensimmäinen miljardi saavutettiin 1800-luvun alku-puolella. Ensimmäinen vuosituhat yleistä ajanlaskuamme oli sotien ja tau-tien aikaa. Väestönkasvu on ollut mahdollista siksi, että taudit on käytännössä voitettu ja ruuantuotanto on saanut yhä intensiivisempiä muotoja. Paljon on kiittäminen  ja vihreää vallankumousta. Jos planeetan väkilukua halutaan vähentää on keinoja kovin vähän. Ensimmäisenä tulee mieleen pakkokeinot tai vapaaehtoiset toimenpiteet. Tässä yhteydessä on nostettava esiin enemmän kuin kuriositeettinä Pentti Linkolan kommentti ensimmäisen Persianlahden sodan aattona vuonna 1991: ”Toivottavasti tuolla alueella tapahtuu merkittävää tappamista.” Linkolan ohjelma ei ole kovin suotava... Jossain päin maailmaa, lähinnä Intiassa, on kokeiltu vapaaehtoisia sterilisaatio-ohjelmia. Menestys ei ole kovin vakuuttavaa.

Jotkut jaksavat vielä luottaa Malthusin oppeihin. Hänen tärkein oivalluksensahan on siinä että väestö voi kasvaa kontrolloimattomasti ns. geometrisessä sarjassa (2,4,6,8,16 jne...) kun ruuan tuotanto kasvaa aritmeettisessa sarjassa (1,2,3,4 jne...) Näyttää kuitenkin siltä, että ihminen on onnistunut tekemään Malthusin hypoteesin tyhjäksi; se pätisi enää eläinkuntaan. Nimittäin planeettamme voisi nykyään ylläpitää ainakin 10 miljardin ihmisen populaatiota pelkästään ruuantuotanon näkökulmasta. Eikö tästä ongelmasta ole mitään ulos-pääsyä. Ehkäpä on, mutta palaamme siihen vasta lopussa. 

Tosiasia on kuiten-kin se, että suuren intensiteetin ruuantuotanto rasittaa planeettamme oloja koh-talokkaalla tavalla. Kun samaan aikaan havitellaan yhä korkeampaa elintasoa ja kulutusta muutenkin niin ollaankin sitten todella kestämättömissä mittasuhteissa.

Mutta mikä olisi ihanteellinen väkiluku vaikka Suomen kokoiseen maahan. Jos ollaan rehellisiä niin ihmisen tulisi asua lähinnä Välimeren ilmastotyypin alueella. Ruuan tuotanto Suomen oloissa on käsittämättömän työlästä ja kallista. Mutta jos täällä halutaan asua niin lähdetään liikkeelle siitä kuinka paljon ener-giastamme voidaan tuottaa vesivoimalla. Vesivoiman osuus on noin 20%. Puh-taasti tästä näkökulmasta ajatellen maamme alueella voisi asua noin miljoona ihmistä. Jos katsomme asiaa puhtaasti ruuantuotannon näkökulmasta on ihanne-väestö noin 400 000. Tätä samaa kriteeriä käyttäen onkin sitten helppo laskea koko planeetan ihannneväkiluku. Se on kymmenesosa nykyisestä; 650 miljoonaa.

Suomessa väestö ei juuri enää kasva. Toisaalta tänne ollaan haalimassa siirto-laisia tekemään tulevaisuudessa tärkeitä perustöitä. Suomalaisen ovat vasta muutaman viimeisen sukupolven sukupolven vaihtaneet lisääntymisstrate-giaansa. Nykyisin on useimmissa perheissä vain kaksi lasta kun vielä 1800-luvulla lapsi-luku oli paljon suurempi. Toisaalta suuret lapsiluvut ovat pettäviä. Kun katsoo tarkemmin 1800-luvulla eläneiden avioparien lapsilistoja tekee aika karmean havainnon. Kahdentoista lapsen pesueesta selvisi usein täysi-ikäiseksi vain rei-lusti alle puolet ja perheen muonavahvuuksinen lapsiluku oli keskimää-rin neljä tai viisi. Mutta noissa oloissa oli pakko satsata määrään. Nykyään kaksi-lapsisissa perheissä lapsiin voidaan satsata lähes rajattomasti oli kyse laatu-ajasta per lapsi tai sitten harrastusvälineistä tms.

Mutta jos planeetan väkilukua ei saada aisoihin em. keinoilla niin mikäs onkaan ratkaisu? Eurooppalaiset ovat ainakin tehneet asiassa parannuksen. Maapallon väkiluku noussee reilulla kahdella miljardilla vuoteen 2050 mennessä. Väkiluku nousee kaikkialla muualla paitsi Euroopassa, jonka väestö tulee laskemaan 728 miljoonasta 668 miljoonaan. Mikä selittää asian? Selitys on varsin yksinkertainen: kyse on naisemansipaatiosta. Siis siitä, että naiset ovat tulleet työelämään ja he ovat vähintään yhtä hyvin koulutettuja kuin miehet. Ensimmäinen lapsi hankitaan vasta yli 28 vuoden iässä, seikka mikä johtaa useimmiten kaksilapsisiin perheisiin.. Tässä on ainoa järkevä ja inhimillinen keino pudottaa planeetan väkiluku edes siedettävään viiteen miljardiin. Ehkä siihen päästään noin vuonna 2150. Ja mitä mahtaakaan raamatumme sanoa tähän asiaa, ja sanooko se mitään? Sanoohan tuo: 

“Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” Ko. lausehan löytyy aivan raamatun ensilehdeltä (1. Moos 1:27). Länsimainen elämäntapa levitessään muuallekin maailmaan tuo naiset mukaan yhteiskuntaan täysivaltaisina toimijoina. Mutta voiko asia olla noin yksinkertainen. Asiaa ei välttämättä voida tuon yksinkertaisemmin selittää. Ja yksinkertaisin selityshän on aina todennäköisesti oikea…

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahka-tornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tässä rauhoittavaa musiikkia: Worldes blis ne last no throwe

Helmikuisia joutopuheita

Maailmassa on todellakin monta ihmellistä aasia jotka hämmentävät ja kummastuttavat pientä neukkua. Yksi niistä on vuodenkierto. 

Otetaanpas sitte nyt sellainen faktuumi tarkasteltavaksi kuin vaikkapa päivän pituus ja vuodenaika. Aurinko on yhtä korkealla nyt kuin se on lokakuun kuudestoista päivä. Lokakuun kuudestoista voi olla vallan helteistä mutta helmikuun viidestoista on yleensä kylmää ja viimaista. 

Helmikuu näytää pitävän pintansa eikä se ole mitenkään huono aasia alkuunkaan. Nyt voi tehdä vaikka joitakin kanadalaisia asioita. Ja tosiasiahan on että räiskäleetkin maistuvat parhailta juuri helmikuussa.

Kovasti kiinnostaa mediaa sotsiaalidemokraattien tuleva puheenjohtajakilpailu. Ikäänkuin meissä kaikissa asuisi pieni demari. Elämme yhtieskunnassa jossa presidenttinä on ollut sosiaalidemokraatti jo kahdenkymmenen kuuden vuoden ajan. Paljon parjattu Kekkonenkaan ei istunut pressantuolilla noin kauaa. Urkkihan sai plakkariin vain 25 vuotta. Ja onhan sanottava, ja tämä sanotaan ilman mitäöän jäsenkirjarasitteita, että yhden maalailiittolaisen Kekkosen kauden ylittämiseen tarvittiin peräti kolme eri demaria. 

Mutta voimmeko kuvitella: tässä maassa on iso joukko kolmeakymmentä lähenteleviä kansalaisia jotka eivät tiedä mistään muusta kuin demaripresidentistä. Ehkä juuri tällä perusteella voitaisiin väittää että meissä kaikissa asuu sittenkin ihan pieni demari...

Tuomioja kai kuvittelee saavuttavansa hyvän ponnistuslaudan seuraaviin pressanvaaleihin pääsemällä demareiden puheenjohtajaksi. Noh… Pieni koominen ooppera piristää aina valtiollista elämäämme ja päivänpolitiikkaakin. Seuraava presidentti ei nimittäin ole demari… Joka haluaa lukea kuinka Kemppinen pöllytti varsin hienovaraisesti Erkki Tuomiojaa käyköön hänen blogillansa. Otsikko on “Tuomiojan pläjäys,” ja kirjoituspäivä eilen 14 februaariusta.
Hakusanaksi vain "KEMPPINEN."

Koska helmikuu näyttää jatkuvan vanhojen hyvien aikojen malliin niin kyllä sitä voisi valmistaa kalasoppaakin. Matikka, tuo pohjavesiemme mahamädättäjä, on varteenotettava soppa-aines. Ehkä tänä vuonna on kuitenkin syytä valmistaa välimerellisempi keitto vaikka talvisateiden ilmasto ei vielä rantautunutkaan meille. Maailma on täynnä keittokirjoja ja netistä löytyy lisää.

Matikka on todella veikeä otus. Petokalaksi sitä on vaikea uskoa, kiitos sen vastenmielisen ja lötkön ulkomuodon. Rosvokala ja raadonsyöjä se sitävastoin on. Toisten kutuja se imeskelee ja kalanraatoja mädättää. Matikalla on nimittäin tapana mennä kalanraadon päälle mahallaan makaamaan. Siinä kalanraato vähä vähällä pehmenee ja matikka imee aina välillä pehmenneet hyhmät kiduksiinsa. Tästä juuri nimi pohjavesiemme mahamädättäjä. Mutta mitäs tuosta… Talvimatikka on oikein maukas kala ja mäti varsinkin herkkua.

Kasvusta - epämääräinen hartauskirjoitus

 

Riossa on varmasti täysi jytke menossa kun täällä Suomessa kello on vasta vähän yli aamuyhdeksän. Siellähän eletään vasta puoli kuuden tietämissä. Montreal nukkuu tyytyväisenä kun Canadiens voitti Islandersin. 

Nyt kaupungin ylpeys on vain kolmen pisteen päässä itä-liigan kärjestä kun Toronto pesi Ottawan kuten ounastelinkin. Ja tänään on toinen peli joka ekvalisoi Montrealin ja Ottawan pelimäärän. Voitoo tänään Rangersseista niin sitten ollaan pinnan päässä persuksilla ja ensi viikolla kaksi peliä juuri Ottawaa vastaan, niin ja tietysti vielä torstaina Toronto. Kasvua on Sakun joukkueessa tapahtunut, vaan kuka sen on antanut ja kukapa kastellut…

Ylen ykköselle on luvassa palvos kello kymmeneltä. Jyväskylän kirkko ja Vaajakosken seurakunta. Virsilistalla on päivän virtenä virsi 55, tosin hieman typistettynä neljään säkeistöön. Siinä virressä on kaikki kohdallaan: sanat, koraali, tunne ja sisältö. Siinä virressä todellakin on sanottu ihmiselämän kivut ja ongelmat. Sekin että etsitään omaa hyötyä ja rienneetän asioiden edelle. Omalla tavallaan sekin puhuu kasvusta, tai pikemminkin siitä ettei suostuta kasvatettavaksi.

Neljännen säkeistön sanat “Vain sille joka suostuu uuteen, hän lupaa tosi elämän…” Mutta mitä on uusi. Se ei välttämättä ole sellaista mitä emme vielä tunne. Se on pikemminkin jotain joka on aivan vastakohtaista sille mitä olemme ja miten juuri nyt elämme. Loppujen lopuksi kun ei ole mitään niin uutta, tämänhän kaikki tietävät. Olisi siis parasta puhua vain muutoksesta.

Mutta mitä se muutos on ja onko se mahdollisesti kasvua? Varmasti se sitä on. Muutos ei aina ole äkillinen eikä ihmisten käsissä. Otamme esimerkkejä vaikkapa jääkiekosta, mistäs muusta. Isossa NHL-liigassa moni organisaatio on yrittänyt rakentaa joukkuetta nopeasti ja isolla rahalla, ainkin silloin kun se vielä oli mahdollista, siis aikakautena ennen nykyistä palkkakattoa. Haalittiin siis kasaan iso tähtisikermä ja odotettiin nopeata ihmettä, siis pikaista kasvua. Joskus sellainen jotenkuten saattoi onnistuakin, mutta sillä tavalla ei Stanley Cuppia ole ikinä voitettu. Joskus joku joukkue on voittanut mestaruuden vähän heikoimmin eväin kun on näyttänyt siltä ettei SC näytä kenellekään kelpaavan. Mutta tällaiseenkin on pitänyt kasvaa.

Ihminen ei aina edes huomaa kuinka hän kasvaa… Jonain päivänä hän on vain valmiimpi. Voimme käsittää paljon kun ajattelemme Jumalanpalvelusta. Se on tarkoitettu kasvun evääksi, ja uskokaamme tai älkäämme kaikki siinä on tarkoitettu tukemaan kasvuamme kristityinä paremmiksi ihmisiksi. Ihmisen vain tulisi päästä kasvatettavaksi.  

Kasvusta puhuu myös paljon päivän epistolateksti, ja se ei olekaan sen vähempää eikä enempää kuin 1 Kor 13 eli Paavalin sanat rakkaudesta. Mitäpä muuta on kuin kasvua se puhe että, kun ollaan lapsia niin puhutaan kuin lapsi, mutta kun tullaan miehksi niin jätetään se mikä lapsen on. Tässä kuitenkin panee hieman vastaan… Entäs se lapsen kaltaisuus. Otetaanpas nuo sanat sanatarkasti vielä uudelleen, ja hieman laajemmaltikin kuin yhden lauseen verran.

Siis 1 Kor 13:11-12

11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.

Moni on mennyt tässä lankaan, niin minäkin nuorempana, kun on lähtenyt 

rinnastamaan jakeen 1 Kor. 13:11 sanoja ns. “Lasten evankeliumiiin.” Paavalilla on tässäkin kasvun näkökulma. Hän puhuu lähinnä ja vain Jumalan tuntemisesta, ja siitä kuinka siihen kasvetaan hitaasti ja kärsivällisesti ja aina ihhimilliset rajoitukset tiedostaen.

Ja mikä sai Montrealin jääkiekkojoukueessa aikaan kasvun? Sen sai aikaan määrätietoinen työ pitkällä tähtäimellä ja se mitä tuo joukkue on vielä olevan, siitä nykyinen tila antaa vasta odotuksia. Oikeat henkilöstövaihtokset johto, manageri-, ja valmentajaportaassa, oikeansuuntainen ja linjakas pelaajanvarauspolitiikka ja ennenkaikkea kärsivällisyys… Näyttää ettei mitään ole tapahtunut mutta pelaajat ovat vain muuttuneet, pystyneet ottamaan askeleen seuraavalle tasolle. Ei ole tapahtunut isoja pelaajakauppoja eikä mitään niin dramaatista, ja yhtäkkiä vain kaikki hämmästelevät mitä on tapahtunut. Se ei ole sattumaa vaan kasvua…

Suomalaiset papit ovat tänään tänäpyhäisen saarnansa pitäneet. Brasilian katoliset papit valmistautuvat messuun, vaan mitäpä mielessä. Karnevaalien kauhuista ja siveettömyydestäkö saarnataan vai kasvusta. Rukoilemme heille kasvua...

Laskiaissunnuntai on oiva päivä paistaa munkkeja ja valmistaa "laakeriteetä," stadin herkkua jonka harva enää muistaa. En minäkään muuten muistaisi mutta Arvo Turtiainen muistelmissaan näin kertoi...

Sambakarnevaalista seurakunnan olemukseen

Eilinen talvituisku on vaihtunut vesisateeksi ja lumilinnakin on sortumaan päin. Ilmassa kolme plussaa, huomenna ESTO MIHI eli laskiaissunnuntai. Brasilian Riossa on alkanut sambakarnevaali jonka teemana on turvaseksi. 

Vatikaanin poppoo on enemmän kuin suivaantunut Brasilian hallitukselle joka on jakanut kansalaisilleen 20 miljoonaa kappaletta presatiiveja… Hyvä juttu. Tuossa tropiikin jättiläisessä ei aina kaikki ole niin kohdallaan, mutta nyt tuntuu siltä että he ottavat, ainakin tässä aspektissa, huomioon lippunsa johtolauseen “ORDEM ET PROGRESSO.” Meu coração
 Faz chica chica boom chic, 
Com emoção
 Chica chica boom chic…

Tänään on aika paistaa munkkeja ja valmistaa laakeriteetä. Illalla symbolinen räiskäle-ateria sillä canal digital näyttää suorana ottelun Montreal Canadines - New York Islanders klo 21.15. Huomenna ei peliä canal digital välitä mutta Sakun joukkueen ohjelmassa on silloiin peli toista New yorkin joukkuetta eli Rangersia vastaan. Jos molemmista jää pinnat kotiin ja ensi yönä Toronto voittaa Ottawan niin itä-liigan kärki on: Ottawa 68, Montreal 67 (Tosin järjettömän divisioonasäännön vuoksi Montreal on vielä itäliigassa neljäs.).  

Mutta nyt onkin aika pohtia seurakunnan olemusta. Niinpä kannibalisoin tässä hieman vuoden 2006 katekismussaarnaani. Otan siitä tähän ns. kolmannen tarkastelun:

III Tarkastelu

Mutta kuinka niin ihmeellinen laitos kuin seurakunta sitten toimii ja mikä onkaan sen olemus? Järjestäytyneessä maassa, lakien ja säädösten alaisena seurakunta voi olla hyvinkin virallinen laitos jota voi aiheestakin arvostella. Mutta kun puhutaan seurakunnan hengellisestä olemuksesta olemme maaperällä jota ei oikeastaan ole. Olemme maaperällä jossa inhimillinen lainsäädäntö ei enää toimi. 

Eräs kirja, kristinuskoa ja sen erästä toimintaa kuvaava kirja, on aloitettu kuvauksella jossa kerrotaan meren rannikosta jossa oli kerran hengenpelastus-asemien ketju. Meni aikaa jokunen vuosikymmen tai sukupolvi. Joku tarkasteli tilannetta uudelleen. Ja tilannehan oli muuttunut paljonkin. Ei enää ollutkaan hengenpelastusase-mia vaan pelkkiä jatsiklubeja. Jatsiklubeilla tarkoitettiin tuossa kuvauksessa keskinäisen viihtymisen paikkoja. Varmasti tuossa tilanteessa oli uudistuksen paikka ja perinteeseen palaaminen. 

Uudistus on tuolle toimenpiteelle aina täysin väärä sana sillä siinä on perimmiltään aina kyse vanhaan palaamista; kaiken radikaalin, kaiken ihmisperäisen ajatussyövän poiskitkemisestä. Mutta mistä siis löydämme vertailupohjaa? Sen löydämme itse Jeesuksesta Kristuksesta. 

Otammepa esimerkiksi vaikka Jeesuksen julkisen toiminnan, ja Jeesuksen toiminnan ennen julkista toimintaa. Eli siis mitä tiedämme Jeesuksesta ja mitä emme tiedä? Tiedämme hyvin vähän hänen persoonaansa suoranaisesti liittyvää. Emme tiedä mikä hänen mieliruokansa oli, ellei se sitten ollut leipä ja viini? Muut mieltymykset, niitä emme tiedä. Emme tiedä mihin aikaan hän meni nukkumaan ja niin edespäin... 

Sen sijaan tiedämme paljonkin mitä hän sanoi ja mitä hän ajatteli. Hän oli köyhä matkasaarnaaja, jolla oli aikaa ihmisille, aikaa vaikeuksissa oleville, aikaa lohdutusta etsiville ihmisille. Ja kaukana oli turhantärkeys. Vasta hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen hänen lähimmät oppilaatkin vasta tajusivat hänen sanojensa merkityksen. Kaiken huippuna oli suuri loukkaus; se että hän nosti lapsen kaikista tärkeimpään asemaan, hän piti lapsen kaltaiseksi tulemista ehtona Jumalan tuntemiselle. ”Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.”

Kukapa lähtisi kiistämään em. väitteitä? Sen sijan voi olla vaikeaa luopua omista jatsiklubeista ja antaa vaikkapa lapsille sitä arvoa joka heille kuuluu. Otetaanpa vaikkapa sellainen turhantärkeys kuin Itsenäisyyspäivän vastaanotto. On hyvä että itsenäisyyttämme muistetaan mutta ei itsenäisyyspäivän vastaanotolla näy muita kuin turhantärkeitä aikuisia. Ja piispatkin paikalla prenikoineen kuin mitkäkin Tengströmit. Kyllä Linnan Väpi teki aikoinaan hyvän tempun kun otti tyttärensä mukaan Linnan juhliin. Mutta vasta kun tyttö taisi olla hyvän matkaa jo rippikoulun käynyt. Mutta hyvä yritys eniwei!

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.