Porinaa vedonlyönnistä ja tasapeleistä aivan erityisesti.

 

Tuntuu jo että siitä on ikuisuus kun paikallinen veikkaus-monopolimme otti ohjelmaansa vedonlyönnin. Vuotta en muista tarkalleen mutta kyllä Lillehammarin kisojen aikaan vuonna 1994 näin oli kun voittojakin kerran tuli. 

Pitkävedosta on tullut suomalaisten suuri suosikki ja onhan sitä joskus tullut itsekin pelattua. Tuon pelin viehätys onkin siinä, että sitä voi pelata niin monella tavalla ja kun kohdemäärä on niin suuri niin jokaiselle löytyy jotain, jopa Pohjois-Amerikan johtavan jääkiekkoliiga NHL:n ystävälle.

Harva muistaa enää sellaista veikaus-peliä kuin TASAPELI. Kohteita oli aina 40 ja rasteja sai laittaa kahdeksan tai järjestelmässä jopa enemmän. Monesti kävi niinkin että kolmella osumalla sai palkinnon. Tasapeli pelinä oli kuninkuuslaji. Ja eihän tänäänkään ole juuri vaikeampaa peliä kuin etsiä tasapelejä. Juuri enhooellässä on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen paljon tasureita, siis pelin päättymisiä varsinaisella peliajalla tasan. Joka pelaa niin tietää että tasapeleissä on aina suurin vedonlyöntikerron.

Jotkut joukkueet pelaavat tietysti tasapelialttiimmasti kuin toiset, sarjataulukon tehdyt/päästetyt on tämän suhteen alkeellisin indikaattori. Mutta se ei läheskään aina pidä paikkaansa. Nimittäin joukkueiden keskinäiset pelit pitkällä aikavälillä merkkaavat hyvin paljon. Tietysti vielä enemmän jos etsitään voittoja. Puhtaasti tilastollisesti katsottuna kahden joukkueen tulevan pelin voittaa se joka on voittanut eniten pelejä viimeisestä kymmenestä keskinäisestä pelistä. Mutta tämän lisäksi on muitakin asioita jotka täytyy ottaa huomioon; joukkueen nykykunto, loukkaantumiset, maalivahtipeli ja mitä pitemmälle kausi edistyy niin myös ns. playoff-race. Ja juuri tällä kaudella kamppailu pudotuspelipaikoista, varsinkin itä-liigassa, alkoi heti kauden alettua.


Niinpäs onkin ensi yönnä veikkauksen listoilla seuraavat pelit NY Islanders-Los Angeles, Philadelphia-NY Rangers, Washington-Montreal, Carolina-Toronto, Ottawa-Boston, Tampa Bay-Vancouver, Nashville-Columbus. Kokonaista seitsemän peliä. Koko kierroksella pelattavista seitsemästä ottelusta kaikki ovat mukana Veikkauksen listalla.  Los Angeles on toivottomassa tilanteessa ja Islandersilla on mahdollisuus saada tärkeät pisteet; ei tasapeliä.  

Philadelphia on kovassa iskussa mutta Rangers on pelannut alakanttiin, keskinäisissä peleissä tällä kaudella tilanne on Rangerseille 2-1. Philadelhia on tällä hetkellä itä-liigan paras ylivoimapelijoukkue, kun taas Rangers on toiseksi heikoin. Kuitenkin potentiaalinen tasapeli.  

Washington-Montreal haiskahtaa tasapeliltä vaikka toissayönnä Montreal voitti kotonaan 4-0. Tällä kaudella pelit ovat Montrealin eduksi 2-1. Ja Montrealin yli-, ja alivoimapeli on selvästi parempaa kuin Washingtonin. Kuitenkin mahdollista, ja hyvin todennäköistä että varsinainen päättyy tasan.  Toronto pelaa veitsi kurkulla mutta ei Carolinallakaan hyvin mene. Kauden pelit Carolinalle 2-1, mutta kotijukkue on ylivoimapelin suhteen etulyöntiasemassa. Silti hyvin arvaamton peli ja mahdollinen tasuri.  

Ottawa-Boston onkin mielenkiintoinen peli. Pelit tällä kaudella Ottawalle 3-0, kuitenkin kaikki pelit vähämaalisia ja niukimmalla mahdollisella tavalla voitettuja. Bostonin maalivahtipeli toimii ja joukkue on suivantunut 2-8 murskatappiostaan Montrealille muutama kierros sitten. Ottawan huonosti motivoitunut puolustuspeli ja se, että ollaan liiaksi ykkösketjun varassa ei hyvä… Boston vahvoilla mutta tasuri mahdollinen.  Tampalla on nyt näytön paikka ja veitsi kurkulla. Kuitenkin haisee tasurille.  Nashville on vienyt Columbusta tällä kaudella 4-1 joten olisi aika tasoittaa lukemia. Arvaamaton peli ja tasurikin mahdollinen.

Viisas pelaisi neljää tasapelia: WAS-MON, CAR-TOR, OTT-BOS ja NAS-COL. Kvartetilla irtoaisi todennäköisesti jotain. Kertoimet ovat tippuneet Veikkauksen peleissä lukemista 4,35-4,45 tällä kaudella neljän pintaan. Loppujen lopuksi on paljon hauskempaa spekuloida kuin varsinaisesti ottaa kantaa, eli lyödä vetoa, mutta olkoon tällä kertaa.


Tasapelistä puheen ollen kerronkin nyt pienen irrationaalisen jutun takavuosilta. Oli elokuun ensimmäinen päivä vuonna 2004 ja pidin viimeisen jumalanpalvelukseni vanhassa seurakunnassani Kymissä. Olin suhtautunut hyvin kielteisesti kaienlaisiin läksiäisiin, läksiäislahjoja kyllä saimme, mutta päätin hieman irroitella. Taannoin oli nuori kollegani vaihtaessaan seurakuntaa HYYTYMÖN (Leg. seurakuntayhyymä) sisällä laulaa lurauttanut virren 289 eka säkeistön. “Vain sinä tunnet minut Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin.” Mikäs sillä iänellä oli laaleskella… Meikä asteli kuorin kynnykselle palvoksen päätyttyä ja tuumasi: “Se on nyt leikin loppu kymiläiset, meikäläiset muuttaavat (Ei ole painovirhe, kyseessä on todella pitkä vokaali.) huomenna Varsinais-Suomeen. En ole halunut mitää läksiäisiä enkä ole pitänyt läksiäissaarnoja. Minun mielestäni ei ole olemassa kenenkään läksiäis, - eikä myöskään tulosaarnoja, on vain saarnoja evankeliumista ja Jeesuksesta Kristuksesta. Mutta koska täällä joku on peräti saarnastuolista laulaa luikerrellut niin herkeänpä minäkin sanomaan: “Vain sinä tunnet minut Vapahtaja, ja tiedät vaivat kaikkiin lääkkeisiin, jos perille en pääse voittajana, saan tuoda tasapelin kuitenkin.” 


Voitte kuvitella millaisia ilmeitä oli rakkailla itsekouluttamillani isosilla. He olivat hiukan, oikeastaan paljonkin, pettyneitä opettajaansa kun taisin unohtaa jotain. En tiedä menikö minulla jänö housuun vai mitten sen unohdin, mutta tarkoitus oli vielä sanoa loppuun: “Niin, taitopelaajan näkökulma on aina erilainen…” Tasuri mikä tasuri, ei siitä yli eikä ympäri pääse!

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Tänäisen Hesari-jutun johdosta.

Ja aivan aluksi täytyy todeta että sen pohjalta on tulossa oikaisu huomiseen lehteen. Jutussa väitettiin, että Paimion seurakunnan kirkkovaltuustossa istuisi entinen kirkkoherra. Näinhän asia ei tottavie ole. 

Kun toimittaja soitti minulle eilen niin luonnollisesti vaihdoimme paljon informaatiota josta artikkeliin tuli vain pieni osa. Tavoistani poiketen en lukenut juttua ennalta, siis omaa osuuttani, ja niinhän sinne tuli se lipsahdus. Ehkä puhuimme jostain muustakin seurakunnasta, ja kun minulla on taipumus viljellä puheessani paljon erilaisia sivulauseita, niin silloin tällaisia virheitä voi syntyä useinkin. Harmi juttu mutta onneksi asia korjaantuu... Tiedän kyllä hyvin kuka on entinen Paimion kirkkoherra ja mitä hän nykyään tekee; on Turun Mikaelin kirkkoherra...

Mutta sitten siihen lehtijutun varsinaiseen essensiaan. On siis tehty aloite pohjoisen hiippakunnan hiippakuntavaltuustolle jonka pitäsi viedä asiaa mahdollisesti eteenpäin kirkolliskokoukseen. Kyse on siitä, että papit eivät voisi enää toimia seurakuntien luottamushenkilöinä, ts. he eivät olisi vaalikelpoisia. Ottamatta kantaa sinänsä minkään seurakunnan tilanteeseen kannatan, ja olen aina kannattanut tätä ajatusta.  

Siteeraan tähän nyt lehtijutusta oman osuuden josta on jätetty nyt pois lause jossa viitatan oman seurakuntani ja Paimion tilanteeseen. “Pappi istuu silloin kahdella tuolilla ja tuo papillisen arvovaltansa väärään paikkaan. Tämä sotii vastaan sitä luterilaista lähtökohtaa, jossa valta on jaettu kahtia: maallikkojen edustamaan demokraattiseen valtaan ja papilliseen valtaan, Äärelä sanoo."

Meillä luterilaisuudessa on ollut aina luontevaa tehdä erottelu kahteen kategoriaan. Kaikki lähtee hengellisestä ja maallisesta regimentistä. Oma argumentaatioini lähti liikkeelle tästä perusjaosta. Seurakunnassa on näet olemassa tietty erottelu: kaikki ovat hengellisessä mielessä pappeja mutta seurakuntiin on asetettu myös hengellinen erityisvirka johon papit kuuluvat. Kun puhutaan pappien vaalikelposuudesta seurakuntavaaleissa niin käsittääkseni tätä ajatusta ei ole lainkaan pohdittu. Tilanne jossa pappi toimii maallikko-kategorian joukossa on täysin luonnoton ja se syö koko järjestelmän uskottavuutta. Siis sen paljon puhutun demokratian. Teologilla on yleensä sellainen arvovalta että hän saa sen myötä vaikutusvaltaa liian paljon. Tässä menettää merkityksensä myös vanhan ajan papiston säätyetiikka, jos sellaista koskaan olikaan.

Ennen vanhaan papeilla ja erityisesti vanhoilla oli kunnia-asianaan olla puuttumatta vanhan seurakuntansa asioihin. Aina, ja myös käytännön sanelemista syistä, kirkoherra myös muutti pois paikkakunnaltaan. Silloin toki jäätiin eläkkeellekin paljon vanhempama kuin nyt, eikä ollut harvinaista virassaan kuolla. Siitäpä sitten koituikin uudelle papille melkoisia rasitteita kun pappilassa saattoikin asua vanhan kirkoherran vaimo. Ei ollut myös epätavanomaista etteikö uusi nuori kirkkoherra nainut vanhan kirkoherran vaimoa, siis näin aviolittoteknisessä mielessä.

En usko asian päätyvän kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Papit pitävät edelleenkin valtaa hallussaan tässä kirkossa juuri arvovallallaan, eikä muutaman seurakunnan ennakkotapaukset voi muuttaa tilannetta. Ei korppi korpin silmää noki, näin asia valitettavasti vain on. Ainoa seikka mitten tämä kaikki voidaan kyseenalaistaa on moraalinen kritiikki ja vanhan sääty-etiikan, tai jos sellaista ei ole koskaan ollutkaan niin sitten uuden, voimakas esiintuominen. Sanalla DEMOKRATIA voisi tässä kohden olla painoarvoa, ja erityisesti sillä jos asia todella perusteltaisiin niistä luterilaisita lähtökohdistaan. Toisaalta; väitän tietyn säädykoodin olevan edelleen kirjoitettuna lähes kaikkien pappien mieleen ja perustuksiin…

Pitäisi vielä puhua siitäkin kuinka väärin on, että eläkepappeja tungetaan piispanvaaleissa maallikkovalitsijoiden joukkoon. Tämäkin on suuri vääryys. Siitäkin pitäisi puhua että onko oikein että virassa olevat papit politikoivat eli harastavat vaikkapa kunnallisipolitiikkaa. Tämäkin on todella suuri vääryys.  

Loppujen lopuksi ihmiselle on annettu aika paljon valinnananvaraa. Ja asia on myöskin näin että ihminen tekee aina ja lopulta omat ratkaisunsa.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Intohimoinen Teemu Selänne, ja intohimosta muutenkin.

Nyt se on sitten saletti! Teemu Selänne palaa Anaheimin ankkojen joukkueen vahvuuteen loppukaudeksi ja ehtinee pleata runkosarjaa vielä peräti 29 peliä. Joukkue on nyt paperilla vahvempi kuin vuosi sitten. 

Joukkue on hankkinut riveihinsä viime kauden jälkeen Matthieu Schneiderin, Todd Bertuzzin ja viimeisenä Dough Weightin. Ja nyt kun sekä Scott Niedermayer että Teemu Selänne ovat palanneet molemmat vahvuuteen en yhtään ihmettele että Detroitissa on löysät housuissa. Teemu oli viimeinen takuupala Anaheimin miehsitöön joka on nyt todella hyvä sekoitus nuorta ja vanhaa ja erilaisia roolipelaajia… 

Juuri Teemu on se mies jota tarvitaan ylivoimaan ja myös jäähyntappamiseen. Detroit on kyllä melkoisella karkumatkalla mitä tulee länsi-liigan (Korostan edelleen, että paras tapa kääntää “conference” on puhua liigasta.) sarjataulukkoon mutta on sitä mahdottomampiakin temppuja tehty… Teemu sanoo, että hän on jälleen löytänyt intohimon jääkiekkoon… Näin asia varmasti on ja ei hommista tule kyllä missään asiassa yhtikäs mitiä jos ei tuota passiota todella ole. Otetaanpa esimerkiksi kysymys papista ja saarnaamisesta. Ei tule mittään jos et hommaa rakasta ja vaivaa näe, rukoile itke ja kärsi ja muutenkin ole seurakunnan esirukouksen varassa ja sitä alati pyydä.

Mutta mikä saa aikaan intohimon? Mistä se tulee ja missä lymyää kun sitä joskus kaipaisi? Veikko Huvoisen luomaa Konsta Pylkkästä mukaellen on hyvä sanoa että se on perin outo eläjä. Onhan tosi että on monenlaista yrittäjää jotka yrittävät todella tehdä monenlaista asiaa monin motiivein ja monin tuloksin. Onko intohimo virtuositeettia? Ei välttämättä, sillä virtuositeetti on vielä kummallisempi eläjä kuin intohimo. Ja virtuositeetti ei edellytä kovaa työtä vaikkakin kova työ voi jalostaa virtuositeetin. Ja Teemunkin tapauksessa asia on näin, ja tietysti kaikkien muidenkin. Nimittäin Teemu on käsittääksemme löytänyt uudelleen intohimonsa jääkiekkoon tekemällä kovastikin töitä asian suhteen.  

Voin kuvitella että Teemu on joskus tuntenut inhoa jääkiekkoilua kohtaan, mutta pohjimmiltaan aina intohimoa jääkiekkoa kohtaan. Nimittäin NHL-jääkiekkoilu on puuduttavaa touhua matkustelun ja sen vaatiman elämäntyylin suhteen. Olla nyt sellainen määrä lentokoneessa vuodessa. Peheen kanssa ei yhteisiä viikonloppuja juuri heru loka-toukokuun aikana kuin korkeintaan kaksi tai kolme jne. Mutta ammattilainen, tai sanotaanko paremminkin amatööri (Sanan kantamuotonahan on ranskalainen sana joka viittaa lajin ja tekemisen rakastamiseen) ottaa jokaisen ottelun tosissaan, jokaisen erän tosissaan, jokaisen vaihdon tosissaan, aivan kuten papinkin pitäisi ottaa jokainen sunnuntai tosissaan, ottaa elämä tosissaan, itkeä syntejään, miettiä aamulla noustessaan omaa loppuansa ja kuolemaansa ja vain sanoa “Herra Armahda ja auta minut iltaan ja uuteen uneen jonka sinä nöyrälle palvelijallesi annat!”

Intohimo, tuo outo eläjä, syntyy siis kovan työn tuloksena ja joskus sen alkuvoimana voi olla jopa pakkomielle, mutta mistä se pakkomiellekin josku tulee niin se voi olla ihmismielen tavoittamattomissa oleva asia aivan kuten virtuositeettikin. Montakohan intohimon valtaamaa nuorta ihmistä on masennettu niillä kuuluisilla sanoilla: “Räkänokastakin mies tulee, mutta ei tyhjänpuhujasta eikä tyhjännaurajasta.”

Jaajakuinkamontamaalia se sitten tekee niissä yhdeksänkolmatta pelissään. Sorrun nyt hieman pakanuuden puolelle ja ryhdyn ennustelemaan, en tähdistä, en pääskysen lennosta, en silakan sisuksista vaan kompostin lämpömittarista…

Ennustukseni on siis kolmeneljättä maalia yhdeksänkolmatta ottelussa. Utuinen on ylläoleva kuva eikä myöskään ole varmaa että Anaheim Staley Cupin voittaa, suuri riski tällaisissa ennusteluissa on, vaikeaa tulevaisuutta nähdä. Voitonko kuitenkin Sakun Monteal vie, kaksi suomalaista toista vastaan asettuu, lopulta molemmilla yksi sormus.
elämänselitys,jääkiekko  ja  nhl,

ulkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Karmea havainto…

                                 

Nimittäin tämän päivän järkyttävät tapahtumat Kauhajoelle hiljentävät. Herää niin monta kysymystä. Kaikki hirmutöiden tekijät ovat nimittäin joskus olleet pieniä lapsia. Masssamurhaaja on kerran ollut päivänsäde ja isän kultapoika, ainakin omien vanhempien mielestä. Kerran hän on ollut avuton pieni ihmis-vauva äitinsä rinnoilla.. Kaikista heistä on hellyttäväiä kuvia jälkimaailmalle näyttää… Sellainen oli kerran Adolf Hitlerkin ja sellainen oli tämänkin päivän hirmutyön tekijä.

Kysymykseen “miksi” voimme etsiä vastausta sitä löytämättä. Sanat “’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole” valottavat meitä asian suhteen yhdeltä kantilta. Aivan varmastihan tässä on kyse lähimmäisen rakkauden puutteesta. Ampujakin on tässä samalla tavalla uhri, ja hän on jäänyt vaille jotain. Suomessa on niin paljon henkistä pahoinvointia että voidaan puhua yhteiskunnallisen vanhurskauden puutteesta. Jos joku joutuu kulkemaan lääkäriltä toiselle kuukausitolkulla saamatta kuin pienen hymähtelyn valittaessaan masennusta niin ei tässä ole kyse mistään muusta kuin yhteiskunnallisen lähimmäisenrakkauden puutteesta.

Sitä älkäämme tehkö että osoittelisimme sormella tällaisten hirmutöiden tekijöiden lapsuudenkoteihin, vanhempiin ja muihin sukulaisiin. Tällainen surmaaja on aina hyvin erikoinen yksilö. Jos johonkin pitää kiinnittää huomio niin sitten olkoon se tässä: “Montako samanlaista tekoa hautovaa nuorta on tällä hetkellä keskuudessamme?! Ja mitenpä on sitten laita yhteiskunnallisen kurin? Lähipäivinä, jo varmaan huomenna, nousee keskustelu ampuma-aseiden hallussapidosta. Pistoolit kuuluvat ampumaradalle, eivät jokamiehen taskuun. Kun tällainen juttu sattuu uudelleen jo vuoden sisään niin jossain on todella jotain pahasti pielessä.

Tänään ovat myös valtakunnanselittäjät liikkeellä kertomassa sun minkälaista teoriaa kansakuntaamme kohdanneesta hirmuteosta ja ennen kaikkea sen syistä. Onpa vaadittu valtakunnan hallitustakin vastuuseen asiasta. Oli miten oli niin tätä jupakkaa puidaan pitkään, taajaan ja syvällisesti. Joten eiköhän tässäkin sukelleta kauas ja syvälle, jos ei ihan upanisadeihin asti niin ainakin vajaan 40 vuoden taakse tasavaltakuntamme eduskuntaan.

Kun aikoinaan pidettiin puheita eduskunnassa koskien peruskoulu-uudistusta ja monia siihen liittyviä asioita nousi pönttöön myös ryhdikäs mies Pohjanmaalta. Tuo kokoomuksen mustaan tusinaan kuulunut mies oli Pentti Mäki-Hakola. Ryhdikkään miehestä tekee myös se, että hän äänesti poikkeuslakia joka salli eduskunnan valita kekkosen ylimääräiselle kaudelle tasavallan presidentiksi. Mäki-Hakola aloitti puheensa näin: “Herra puhemies! Jo muinaiset roomalaiset sanoivat, että siinä vaiheessa kun aikuiset alkavat nöyristellä alaikäisten ja keskenkasvuisten edessä on otettu ensimmäinen askel kohti laittomuutta ja anarkiaa… Mäki-Hakola oli aivan oikeassa. Se että nyt puhutaan aukrotiteetit-tomasta yhteiskunnasta ei ole mitään uutta. Että peruskoulu-uudistus meni läpi sellaisenaan oli merkki siitä yhteiskunnan epäjärjestyksestä jo silloin. 1960-luvulla ongelmasta joka nyt tiedostetaan auktoriteetittomuutena puhuttiin kyllä vaikkakaan ei näillä sanoilla. 

Suomen kirkon piirissä julkaistiin tuolloin mm. yksi kirja suositussa Avain-sarjassa ja sen nimi oli jotakuinkin, siteeraan nyt muistista tuon omistamani kirjan nimeä, “Isätön maailma.” Tuo auktoriteetittomuus puettiin tuossa kirjassa isättömyyden hahmoon. Se kirja toteaa saksalaisen kirjoittajansa suulla paljolti samaa mistä nytkin käydään keskustelua. Tietysti voimme miettiä sitä mitä oli tapahtunut. 1960-luvun henki sai monia ilmenemismuotoja. Suuri sodanvastainen kapina kyti maailmalla ja Yhdysvalloissa. Uudet opit levisivät, yhtenä niiden joukossa ns. vapaa kasvatuskin. Koulumaailmassa elettiin myös uusien oppien aikaa. 

Nyt ihmisten paha olo, isättömyys ja auktoriteettien puute, on huutava. Se pukeutuu silmittömän väkivallan muotoon. Mutta ei mitään uutta auringon alla. On pakko herättää myös seuraava kysymys: “Onko väkivallan määrä ihmisten yhteiskunnissa aina vakio?” Jos joskus ihmisten yhteiskunnissa oli auktoriteettia ja järjestystäkin niin miten se saatiin aikaan. Vastaus tähän piilee väkivallan vakiossa. Viimeistään 1970-luvun alussa opettajilta vietiin mahdollisuus ruumiillissen kuritukseen, ei enää karttakeppiä sormille eikä hivutusta varastohuoneessa. No, kukapa tällaista kaipaisi. Jos tämä pieni väite väkivallasta vakiona on totta niin silloin tärkeä tehtävä on lähteä poistamaan väkivallan syitä. Mutta miten on… Synti ja vietit täytyy jokaisen sukupolven kohdata…

Mietteitä enhooellän laskeutuessa tähdistö-pelin viikonloppuvapaalle.

Elämme pitenevän päivän myötäaurinkoista aikaa. Keisaripingviineillä on heinäkuun loppu ja meillä luuraa arska samalla korkeudella kuin marraskuun 16 päivä. Tulee seesteinen päivä ja on myös päiväsaunan aika. 

Luku-urakat ovat, ei nyt pahasti, mutta kesken kuitenkin. Täytynee siis mennä synnin puolella; taas tullut on aika lätkä-porinan. Lätkäporina on muuten saannostelu-, eli kääntökielellä “potkalärinä.” Enpäs ole aiemmin huomannut. Tiedä vaikkapa moinen potkalärinä olisi vaikka jonkinsortin perinneruokaa jossain päin maata. En ole kyllä kuullut moisesta.

Viime yönä pelattiin siis viimeinen kierros tosipelejä. Seuraavat pelit ovat sitten vasta tistai-iltana Amerikan aikaa. Kokonaista neljä päivää vaapaata. Tosin joidenkin joukkueiden pelaajille jopa seitsemän, riippuu vähän peli-ohjelmasta. Starat joutuvat tietenkin pelaamaan joutopelin ja osalistumaan taitokilpailuihin joissa mitataan mm. luistelunopeutta, kovinta laukausta jne…  

Laskeskelin eilen kuinka paljon itäisessä liigassa (Sana Conference on aika vaikea kääntää muuten luontevasti.) Tarvitaan tänä vuonna pointseja loppupeleihin pääsemiseksi. Päädyin arviossani lukemaan 96. Kolmena edellisenä vuonna nuo maagiset lukemat ovat olleet 91, 92 ja 91. Tänä vuonna itä-liigassa ei ole sellaisia pisteautomaatteja kuin viime vuosina on ollut. Siis harvempi joukkue saa kasaan yli 100 pistettä. No eniwei maaginen luku on välillä 92-96, kuitenkin lähempänä korkeampaa. Tietysti loppukausi on aina oma lukunsa. 


Jos vaikka Toronto, jonka pitäsi pelata lähes täydellistä kiekkoa että se saisi 96 pistettä kasaan, päättääkin uuden managerin johdolla putsata pöydän niin loppukaudeksi itä-liigaan saadaankin pisteautomaatti. Siis jos Toronto kauppaa Sundinin ja muutaman muun vanhan parran muualle ja jää odottamaan alhaista varausnumeroa. Niin hyvää kiekkoa pitäisi näet Toronton pelata että se saisi lopuista peleistä 46 pinnaa kun niitä on ylipäänsä heille enää jaossa 62! Ei muuten onnistu…

Montrealilla on tuohon maagiseen ysikutoseen matkaa viime yön Devils-voiton jälkeen enää 36 ja pinnoja on heille jaossa peräti 66. Katselin taas jostain linnunradan taka toissailtana edellisyön pelin jossa Montreal runnoi Bostonin maan rakoon 8-2. Saku sai tuossa pelissä kasaan vain yhden syötön. Mutta Sakun roloi onkin nyt erilainen ja hän pelaan hieman vähemmän kuin taka-vuosina. Joukkueessa on nyt paljon syvyyttä ja talenttia, pitkäjänteinen draftin kautta rakentaminen on tuottamassa jättipotin. Manageri Gaineyn onkin nyt helpompi suuressa nerokkuudessaan hankkia vielä jokin viime hetken vahvistus joukkueeseen. Ja hän kun ei sano yhtään mitään ennen kuin kauppa sitten tapahtuu. Tuossa tiistai-illan karhujahdissa peräti 17 Montrealin pelaajaa pääsi pisteiden makuun… Joukkue on siis tasainen ja oppimassa yhä enemmän kurinalaisuutta.  


Itäliigan johdossa on Ottawa Senators ja sillä on kaulaa Sakun putiikkiin 6. Viime yönä Ottawa voitti kotonaan Tampa Bayn maalein 8-4. En nähnyt peliä mutta koetetaan analysoida sitä tilastojen ja raporttien perusteella. Daniel Afredssonilla oli uransa paras ilta: 3+4. Seitsemän pistettä yhdessä pelissä on nykyään todella harvinaista. Ottawahan oli hävinnyt edellisestä kuudesta pelistä peräti viisi. Joukkue on paljon ykkösketjun varassa ja kun se saadaan kuriin tai jouku kolmikosta Afredsson, Spezza ja Heatley on lasareetin puolella niin joukkueen peli ei ole uomissaan. Joukkueen ylivoimapelissä on paljon toivomisen varaa ja se asia josta olen kauden mittaan puhunut vie joukkueen tuhoon jo viimeistään toisella playoff-kierroksella.  

8-4 voitto ei, vaikka joku kaveri tekeekin tehot 3+4, ei ole mikään nätti voitto. Joukkueen maalivahdin torjuntaprosentti oli näet tasan 84! Ja vastassa oli koko liigan toiseksi huonoin joukkue Tampa Bay. Valmentaja saoisin toki “Doonjelle” että “Det var gigantiskt” ja taputtaisin olkapäälle, mutta syvällä sisimmässin olisin syvästi kauhuissani ja kävisin perusteellisen palaverin managerin kanssa maalivahti-ongelman ratkaisemiseksi. Sanonpa vain että kyllä kauden lopun lähestyessä Montreal ajaa Ottawan ohi. 

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Mietteitä sakenevassa lumipyryssä.

Ihan hyvä että maa jäähtyy eivätkä kaikki kukkasipulit vielä villiinny. Tulee ainakin muutamaksi päiväksi talvisempi olo ja ilmastomuutosasiat unohtuvat myös… NHL-liigassa vietetään All-Star-viikonloppu. Itse pelihän on kelvotonta katseltavaa mutta taitokilpailussa on sentään sitä jotakin.

Nyt olisi tietysti muodikasta puhua ilmastopaketista. Niinpä niin… Suomalaistenkin tulisi ryhdistäytyä ja muuttaa tapojansa. Paketin joutuvat lopulta maksamaan veronmaksajat kallistuvinen sähkölaskuineen. Norjalaiset sitävastoin aikovat laittaa hiilidioksidipäästönsä nollille lähivuosikymmenien aikana. Mutta heillähän onkin tehty vastuullista yhteiskunta-suunnittelua jo pitkään ja on myös satsattu perustutkimukseen. Siis edelleenkin elätellään unelmaa että tällä niemellä voisi vastuullisesti ylläpitää yli viiden miljoonan ihmisen populaatiota… Tämä yhtälö ei vain yksinkertaisesti toimi. Uskokoon ken tahtoo! 

Eduskuntahan on paljon muutakin kuin 200 kansanedustajaa, se työllistää monia henkilöitä. Se on siis varsin iso työpaikka, ja tietysti sama ilmiömaailma siellä on kuin muuallakin. Nyt sieltä kuuluu sellaista että naistyöntekijät olisivat kokeneet huomattavaa seksuaalistä häirintää. Kansanedustajat ovat tässäkin varsinaisia kansanedustajia sillä he ovat tehdyn tutkimuksen mukaan osallisina neljässä tapauksessa kymmenestä. Toisaalta herää kysymys siitä mikä sitten on sitä seksuaalista häirintää? Ja monestihan asia on myös niin, että tilanteeseen tarvitaan aina kaksi henkilöä. Onpahan myös mahdollista sekin, että jos joku mieshenkilö käyttäytyy todella arvokkaasti kuin paras jedi-ritari niin voihan sekin olla jonkin mielestä häirintää, siis kun ei huomata mitenkään ja vain ollaan tyynesti; ei puhuta pikkusiivottomia eikä pelpytellä peffaa! Niin, liika kuuliuskaan ei ole siis hyvästä.

Mutta kyllä kahdensadan joukkoon voi mahtuia hyvinkin pervoja tyyppejä, sitä ei voi kieltää. Näin on varmasti asia tilastollisestikin. Sopimattomia puheita on harrastettu ja asiattomia sähköpostiviestejä on kuulemma lähetelty. Puheet ovat aina puheita ellei niitä taltioida, mutta sähköpostin onkin sitten vähän ja aika paljon vaarralisempaa. Sähköpostia on nimittäin varsin mahdotonta lähettää anonyymisti jäämättä siitä kiinni, jos meinaan lähettää törkeyksiä tai vaikkpa haluaisi kirjoittaa “klassisen haukkumakirjeen.” Enää ei kukaan edes pysty tekemään vanhanajan kansantuote-temppua eli lähettämällä paketissa haisevaa… Saattaapi pian olla veikeä konstaapeli-setä oven takana potan kanssa: “Polliisista päivää, se on sitten pienen kakka-näytteen aika!” Sitä tämä DNA-aika teettää… Haukkumakirjeenkin lähettäjä saadan aika varmasti kiinni jos vain halutaan. Muistetaanpas että "Unabomber-niminen" pomminlähettelijäkin jäi kiinni "profiilistaan."

Mutta kun tuli puhe klassisesta haukkumakirjeestä niin vielä jokunen sana siitä. Senhän ei tarvitse olla sinänsä sellainen haukkumakirje jossa haukkumalla haukutaan. Aluksi on kyllä mainittava asia ja urakalla päiviteltävä hankkeen vaikeutta ja mahdottomuutta koska kirjeen saaja on todellakin niin käsittämättömän huono ihminen ettei sitä saotuksi saa vaikka kuinka yrittäisi ja seminaarejakin pitäisi. Ja kun pitää mielessä että kehut ovat parhaita haukkuja niin hyvä tulee. Nimittäin perusteettomilla kehuilla vahingoitetaan ihmistä kaikkein eniten, pieni jos isompikin haukku vain vahvistaa luonnetta, ja jos kyseessä on vielä lujan uskon omaava ihminen niin ei tule yhtikäs mittään… Hän voi jopa kuvitella olevansa todella tärkeä ihminen…

Laadin kerran edellisessä elämässäni viime vuosituhannella, mutta toki jo tämän vuonna 1992 alkaneen uuden maailmanajan alettua, hyvin pitkän ja perusteellisen haukkumakirjeen. Se oli noin puolen vuoden ajan yksi tärkeimmistä kirjallisista töistäni. Perehdyin asiaan huolellisesti ja luin kirjojakin. Kävin symposium-tyyppisiä keskusteluja monien ihmisten kanssa. Ja mikä olikaan tulos. Kaveri väitti ettei tunnistanut itseään kirjeestäni ja se oli kuin joltain ufolta lähetetty. Analysoin tyypillä olevan ns. "lahjattoman puolison syndrooman." Väitin hänen olevan niin epäonnistunut ihminen että hän oli epäonnistunut jopa tupakoitsijana… Mutta koitti sekin aika että istuimme yhdessä iltaa ja viikonloppua ja totisesti nauroimme asialle. Ja hän poltti edellen tupangia ja minä piippua...

Tein vain parhaani

Kemppinen kirjoittaa tänään blogissaan ruotsalaisista ja vähän suomalaisistakin. Ei mitään yllättävää mutta jotain kumminkin. Hän äimistelee sitä kuinka paljon ruotsalaisia muutti maailmalle, ja hyvin oivaltavasti seikkoja miksi Ruotsista tuli tieteen ja tekniikan suurvalta, jopa niin että heillä on oikeus antaa vuosittaiset suurimmat tiedepalkinnot eli nobelit. 

Niinhän se sitten myös on, vaikka harvemmin tulee ajateltua; Astrid Lindgren ja Ingmar Bergman olivat inhottavia piikkejä sosiaalidemokraattisen kansankodin lihassa. Kun muut tekivät parhaansa niin he kulkivat omia teitänsä. Ohimennen Kemppinen myös toteaa sen että huonostihan suomalaisille, ja sitä myöten suomalaisuudelle olisi käynyt jos olisimme jääneet 1800-luvun alussa Ruotsin yhteyteen.

Ruotsalaiset ovat kunnostautuneet myös tenniksen saralla. En ole mikään tenniksen suuri ystävä mutta seuraan virkamiesmäisellä kunnioituksella parhaimman tennispelaajamme Jarkko Niemisen otteita erityisesti suurissa turnauksissa. Neljäs tai viides kierros saa meikän kaukovarjostimen ääreen. Tänäkin aamuna kävi näin kun kerran peli tuli Eurosportilta. Olihan miehllä mahdollisuudet viedä ensimmäinen erä mutta kun ei niin ei. Ratkaisevalla hetkellä puuttuu sitten itsevarmuus. Ruotsihan oli tenniksen tekijämaa jo ennen Pörnepuriakin 1970-luvun alussa. Hän ei tehnyt parastaan vaan enemmän. Hän itse toimi esikuvana suurelle joukolle seuraavan sukupolven pelaajia. Anteeksi nyt vain mutta tennis ei ole suomalasiten laji. Tein vain parhaani...

Maassa jossa on tällainen väestöpohja ja missä harrastetaan niin montaa lajia niin yhtälö ei vain toimi. Toisaalta on asia myös niin, että tenniksen parissa eivät välttämättä ole koskaan mitkään superlahjakkaat urheilijatyypit meillä olleetkaan. Kaikissa lajeissa ei voi menestyä. Katsotaanpa vaikka miten derkut menettelivät talvikisojen suhteen. Menestystä tuli kaikissa muissa lajeissa paitsi ei alppihiihdossa.

Tärkeämpää kuin huippu-urheilijoiden tuottaminen olisi kuitenkin koko Kansan liikunta ja monenmoiset urheiluharrastukset. Otetaanpa esimerkiksi vaikka jousella ampuminen. Puhuin asiasta hiemna viime kesänä kun itsekin intoonnuin pienoiseen treeniin kun asian kanssa tuli kerran rippikoululaisten kanssa puuhailtua.

Jouskarointi on nimittäin tuota noin pirun vaikea laji ja vaikeammaksi sen oppimisen tekee suomalaisten tyyli opettaa sitä. Sitä kun ei opita millään “tein vain parhaani-mentaliteetilla.” Homman nimi on näet se, että leuka pystyyn ja hyvä ryhti, anatominen purenta ja asenne “Hi. I’m from America!” Kyllä muuten on sen jälkeen homma vähän iloisempaa ja nuolikin osuu taustaa jo ensimmäisillä laukauksilla. Samaa voi kokeilla monen muunkin jutun kanssa aivan kuten puolustusvoimiemme sulkeisihjesääntökin voi käyttää armeijan ulkupuolella!
Mutta kaikki kunnia Jarkko Niemiselle, vastassa oli toki mailman toiseksi paras pelaaja… 

Pienen kansakunnan urheiluintoilijan on syytä tyytyä siihen vähään mitä saamme. Kaikki on niin pienestä kiinni. Millainen olisikaan ollut jääkiekkolumme historia jos Jarmo Wasama ei olisi ajanut päin sumupilven keskellä olevaa traktoria vain 22-vuotiaana vuonna 1965. Ruotsalaisilla oli kyllä Lennart Svedberg ja tsekeillä Jan Suchy mutta he olisivat toki pärjänneet ilman heitäkin. Wasama sai kasaan 76 maaottelua ja ensimmäisiää omissa jääkiekon MM-kisoissamme hän oli joukkueemme paras pistemies, joka oli ennenkuulu-matonta puolustajalta. Kaksi kertaa pisti mies kiekon Neuvostoliiton verkkoon. 

Hän teki todella enemmän kuin parhaansa. Ja kun paras tekee enemmän niin siitähän yleensä seuraa vallan hyvää. Toisissa omissa kisoissamme vuonna 1974 Wasama oli ollut vasta 31 vuotias. Mutta 31-vuotias oli tuolloin jo vanhus ja ikärasisimi kukoisti 1970-luvulla niin että paljon parjaamamme ruotsalaisetkin muuttivat kruuninperimysjärjestystä kun Silvia oli peräti 34-vuotias ensisynnyttäjä. "Ei me tahdota Silviasta mitään synnystyskonetta" kirkuivat kilvan sosiaalidemokraattiset feministit ja he saivatkin tahtonsa läpi. Toisaalta uusi kruununperimysjärjestys tuli voimaan seuraavana vuonna Carl Phillipin syntymästä. Mutta kuitenkin häly Silvian ensisynnytksen äärellä oli vallan hirveä kun kerran se minunkin kaaliini muistiin jäi... Silvia teki enemmän kuin parhaansa ja nosti Ruotsin kuningashuoneen sen alennustilasta.

Olisipa muuten ollut mielenkiintoista nähdä kuka olisikaan ollut Euroopan Bobby Orr! Toisaalta Wasama ja Svedberg pelasivat jo maajoukkueissaan kun Orr debytoi Enhooellässä vasta 1966-1967! On paljon asioita joihn emme saa koskaan vastausta… Ja spekulointi on aina spekulointia vaikka kuinka tekisi parhaansa...

Uudemmat seitsemän sinettiä. I Sinetti. Voiko tämä jatkua?

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Voiko tämä jatkua? I Sinetti.

Niin että voiko nykyinen maailmanmeno jatkua? Kaikkihan tietävät vastauksen: se ei voi jatkua. Eri mieltä sitten ollaankin siitä, miten tulee hoitaa. Kaiken keskellä on mietittävä sitä, mihin nykyinen elämänmuotomme pohjaa, tai pikemminkin sitä, mikä on sen edellytys?

Vastaus edelliseen kysymykseen on yllättävän yksinkertainen. Lähinnä länsimaisen elämänmuodon edellytys on luonnonvarojen riittävyydessä. Juuri länsimaisessa elämänmuodossa, että siitä on tullut ihanne suuren populaation omaaville kansakunnille kuten Kiinalle ja Intialle. Yhtälö käynee ennen pitkää kestämättömäksi sillä tällä hetkellä noiden maiden yhteenlaskettu väkiluku on noin 2,4 miljardia. Euroopan väkiluku tällä hetkellä on noin 728 miljoonaa. Kristittyä maailmaa ei kyllä voida suuremmalti kiittää lähetystyön onnistumisesta. Kiinassa on tätä nykyä 60 miljoonaa kristittyä joka on maan väkiluvusta noin 4%. Japanissa tilanne on vieläkin vaatimattomampi vaikka lähetystyötä on tehty jo kohta 150 vuotta Nipponin mailla. Olisi mielenkiintoista pohtia miksi vanha sivistyskansa ei ole ottanut kristinuskoa omakseen. Mutta toinen missio onkin sitten vallan onnistunut: kaikkialla maailmassa ihaillaan nykyään kapitalismia ja kulutusta. Vielä 1970-luvulla kansakoulun-opettajatkin väänsivät vitsiä oppilailleen tyyliin: ”Ajate-kaapas jo kaikki kiinalaiset haluaisivat Mao-puseroonsa yhden napin lisää. Montakohan junavaunullista siitä tulisi?” Tänään ei napit riitä. Tarttee saada MP3-soittimia, lenkkitossuja ja lukematon määrä erinäisiä purruuttimia. Kaiken taustalla on valtava energian-, ja öljyntarve! Asian kyllä ymmärtää... Miksi meidän elintasoamme ei saisi muut tavoitella.


Maapallo voisi kyllä periaat-teessa elättää suuremmankin populaation kuin ne reilut 9 miljardia jotka erään väestöennusteen mukaan kansoittavat planeettaamme vuonna 2050. Mutta kysy-mys onkin siinä että millä elintasolla tuo yhtälö olisi mahdollinen. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu" (1 Moos. 1.28). Tuo onkin niitä harvoja juttuja jotka ihminen on Ison Kirjan opetuksista täyttänyt, eikä toimenpiteeseen ole todellakaan tarvinnut olla kristitty tai juutalainen.

Yhtälö on mahdoton monessakin mielessä. Öljy tulee loppumaan ja korvaavien energiamuotojen tuottaminen on hyvin kallis projekti. Lisäksi tulee ongelmia siinäkin kun öljy on arvokas raaka-aine mm. muovi-teollisuudessa ja monessa muussa… Fuusiovoima jäänee vain kalliiksi haaveeksi ja jos yksi voimala onnistutaan rakentamaan sen tehot tuskin ovat enempää kuin 1800 megavattia. Koko palaneetalle tulisi rakentaa moisia laitoksia ainakin 12 000 kappaletta jos sillä haluttaisiin korvata nykyiset energiantuotantolaitokset. Moiseen tehoon, 1800 megaa per voimala, tullaan pääsemään seuraavan sukupolven fissioreaktoreilla. Lisäksi yhden fuusio-voimalan rakennusmateriaalit maksavat ainakin 100 kertaa enemmän kuin vastaavan fissiovoimalan! Ymmärettävistä syistä näitä asioita ei niin mielellään haluta kertoa suurille joukoille “viraliselta taholta.” Yhtä hyvin kansakunnille voitaisiin uskotella että  ongelmamme ratkaisee vallankumok-sellinen, vedenpaineeseen perustuva “hydroturbo-voima.”

Yhtälö ratkeaa vain muuttamalla joitakin sen osia! Planeetan väkilukua voidaan ehkä vähentää, tai energiakulutusta pienentää, mutta auttavatko nämäkään toimenpiteet? Ongelma on vähän sama kuin entisajan miehellä tilanteessa jossa: housut puttoo, hevonen jättää, käsiä palelee ja paskattaa... Mitäpä tuossa tekisi?

Ja kuka määrittelee mitä ihmiskunnan on tehtävä. Entisajan mies ratkaisi varmaan ongelmansa vaikka tekemällä pikaisesti tarpeensa ja ottamalla hevosen kiinni, jos sai... Kuka siis sanoo mitä ihmiskunnan tulee tehdä? Maailmanhallitus olisi hyvä juttu, mutta miten sellaisen saisi aikaan. Ehkäpä maailmanlaajuinen havahtuminen? Mutta miten sen saisi aikaan? Huonostihan tässä käy, ei epäilystäkään. Mutta miten nopeasti...

Ja entäs se uskonnollinen näkökulma? Jospa ongelmamme hoito olisikin vain niin helppoa kuin Johanneksen Ilmestyksen ensimmäinenkolmatta luvussa josta seuraavassa jakeet 22-27!

22 Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. 23 Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. 24 Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. 25 Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. 26 Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. 27 Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahkatornista."

Edellinen kirjoitus on julkaistu tässä linkissä.

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Kuunnellaan vielä tämä. Miri it is while sumer ilast

Ihminen — Mine menet.

Eilen oli Montrealin kapteenin nimipäivä, ainkain Suomessa, ja eiköhän kaveri tuon asian vieraalla maallakin hoksannut. Viime yönnä oli vain yksi peli enhooellässä mutta ensi yönä tapahtuu, ja paljon tapahtuukin.

Montreal pelaa vieraissa Islandersia vastaan, siis New Yorkin pitkäsaarella. Peli televisioidaan kyllä palveluntarjoajan kautta, mutta vasta keskiviikkoiltana klo 20.00! Siis 18 tuntia varsinaisen ottelun alkamisen jälkeen… Ja kun asiat ovat vielä sillä lailla että jos ottelun digittää (Onpas dynaaminen uudissana vaikka itse sen sanonkin, nauhojahan ei enää juuri kannata käyttää.) niin sitä pääsee katsomaan vasta hieman ennen puoltayötä. Silloin ottelun alkamisesta on kulunut jo 22 tuntia.

Onnistuuhan tuo. Ei ole pakko katsella tekstiteeveetä. Laskeskelin tuossa paljonko valo ja radioaallot kulkevat tuossa ajassa. Tulos on noin vajaat 23 miljardia kilometriä. Se on jo tähtienvälistä avaruutta se. Vuonna 1977 matkaa lähetetty Voyager 1 on matkannut tällä hetkellä noin reilut 15 miljardia kilometria! Vallan veikeää… Jos Alfa Centaurissa olisi eksopaneetta, ja siellä elämää, ja jos joku kiinnostuisi jääkiekosta sielläkin niin saisipa katsella tuota ensi yön ottelua noin 80 000 vuoden kuluttua.

Että minne sinä oiken matkaat ihminen ja mikä on päämääräsi. Kun tässä matkan vaiheilla on saanut jonkin verran vaikutteita monestakin paikasta niin joskus on yrittänyt, niin todellakin yrittänyt, lanseerata uusia ajattelu- ja käsitemalleja kanssaihmisille. Otetaanpa nyt vaikkpa sellainen aia kuin kristittyjen “taivas”. Olisi vallan luontevaa korvata se jollakin nykyaikaisemmalla ilmaisulla. Sellaista sanaa on vaikea löytää, siis yhtä sanaa, mutta kiertoilmaisu “maailmankaikkeuden salaiset paikat” on riittävän väljä.

Ja missähän se maailmankaikkeuden salainen paikka sitten olisi, tai paremminkin ne salaiset paikat jos ollan uskollisia Isä Meidän-rukouksen alkukielelle jossa Jeesus väittää Meidän Isän olevan “oi uranoi” nimisessä ulottuvuudessa, siis taivaissa. Välimatkat ovat vain niin hirveitä kuten alun ajatusjuoksukin hyvin hahmottaa… Mutta kai Jumalalle sitten valonnopeus on etananvauhtia. Oletetaanpa että hän pitäisi majaansa vaikka siellä Alfa Centaurissa. Saisi muuten todellakin tietää ensiu yön ottelun tuloksen paljon, paljon myöhemmin kuin minä jos hän olisi meidän hahmottamiemme luonnonlakien alainen.

Siispä valonnopeus ei oikein sovi samaan yhteyteen kuin kaikkitietävyys, ei sitten väkisin eikä millään ilveellä. Yhä enemmän hämmästyttää pientä kulkijaa… Keitä olemma ja minne olemme menossa, ja miten tämän oikein selittää esim. rippikoululaisille. Mummoista nyt niin viis, hehän ovat oman rippikoulun intensiivijaksonsa jo käyneet. Toisaalta; päivitystä se kaipaa heidänkin kovalevynsä.

Mutta onhan se mielenkiintoista sellainenkin aikamatka jossa odotetaan yhden jääkiekkopelin tulosta 22 tuntia ja ne mielelliset 23 miljardia kilometriä.

Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Porinaa talventörröttimistä

 

Kurja on ollut päivä; vettä ja räntää ilmassa ja kaunis lumipeite tipotiessään. Maa ei martana makaa kun ruoho viheriöi. Talvimaisemasta on jotain peruuttamattomasti poissa lumen sulattua. Vaikka niityllä olisikin vaikkapa hevonhierakkaa ei siitä juuri mitään iloa ole koska lumettomassa maisemassa se on todella lohduton näky.  

Nimittäin hevonhierakka on talventörröttäjien ehdoton kunigatar. Tuo mainio kasvi on ollut jopa hyötykäytössä. Sen tuoreista osista saa vallan mainiota salaatti-ainesta ja siemeniä on käytetty aika moneen tarkoitukseen. Lääkinnällisiäkin ominaisuuksia hevonhierakan siemenillä on. Niillä on limakalvoja voimakkaasti supistava vaikutus ja niinpä hevonhierakan siemenet ovatkin olleet erinomainen ripulilääke. Nuhalääkkeenä ja erityisesti kunnon räkätaudin taltuttajinan ne ovat vertaansa vailla nämä hevonhierakan siemenet. Onpa niitä käytetty jopa punataudin hoitoon. Hevonhierakan siementen ravintoarvo on tietysti vähän huonohko mutta niitä voi käyttää leivonnassa siinä missä pellavansiemeniäkin. Kokemuksista tiedän, että hevonhierakan siemenistä ei ole antipieriiniksi, vaikutukset ovat päinvastaiset!

Hevonhierakan siemenissä on myös ihan kohtalainen kumariini-pitoisuus, ei nyt ihan sarvi-apilan luokkaa, mutta sinne päin. Kuuma hevonhierakansiemen-hauduke on ihan hyvä mielialalääke synkkyyteen taipuville ihmislapsille. Väittääppä joku hevonhierakan siementen pureskelun ja kohtuullisen syömisen olevan mitä parasta viagraa. Ei pidä epäillä vanhan Kansan oppeja ja viisauksia. Niitä on nimittäin testattu tuhansien vuosien ajan. Mitä aarteita niityillämme siis kasvaakaan. Kaiken lisäksi hevonhierakat ovat talvella, oikean talven vallitessa, todella kauniit katsella. Ehkä sitten ensi talvena. Täytynee luoda muutamaan paikkaa oikein otolliset olosuhteet hevonhierakan kasvaa ja kukoistaa. Josko pääsisi sitten ensi talvena keräämään siemeniä muutaman unssin verran.

Muitakin mainioita talventörröttimiäkin toki on kuin hevonhierakka mutta ehkä puhumme niistä lisää ensi vuonna. Tarttee myös tutkia voisiko jostain vähän eksoottisemmasta kasvista saada uusia talventörröttäjiä niityille ja peltojen laidoille. Nythän eletään globalisaation ja kansainvälisyyskasvatuksen aikakautta…  

Sellaista elämä on. Heitetäänpäs nyt kehiin kappale vulgäärirunoutta:

Ei ole täällä mitään pysyvää
on poissa lumitalvet
törröttimet monet
nyt yksinäinen hevonhierakka
vain ahonlaitaa reunustaa
muutosta suurta se ennustaa
ja siihen yksin syyllinen on ihminen

Joutopäivän mietteitä Loppiasen jälkeen vuonna 2008.

 

Joutopäivät ovat suuri luonnonvara ja niistä pitää pystyä nauttimaan. Aivan olemattomistakin asioista voi kehittää jotain jopa merkillistä. Aina ei kuitenkaan ylitetä uutiskynnystä.

Ehkä pitäisi ottaa todellakin enemmän oppia Wallinin kuvailemista beduiineista ja todellakin vain olla… Talvi tarjoaa oleskeluun vallan hyvät mahdollisuudet mutta joskus sataa myös lunta. Minulta kesti reilut 40 vuotta huomata se tosiasia että muutaman tuuman lumennoksen jälkeen ei aina ole tarpeen ottaa paineita pihan kolauksesta ja putsauksesta.

Lumityötkin ovat eräänlaista kilpavarustelua lumilinkoineen sun muineen, ja tietysti naapuri-sjkabailuineen. Vaikka pihalla on lunta ne kymmenen senttiä eli neljä tuumaa niin se ei estä mitään todella tärkeää toimintaa; autolla voi ajaa ihan isommassakin kinoksessa ja puhdas lumipinta antaa mahdollisuuksia vaikkapa tilapäistaideteoksille.

Yksi hyvä ajanviete on kolata piha hieman eri tavalla. Jos sinulla on piha joka on kooltaa vähintään noin 10x12 metriä voit tehdä seuraavasti: mene pihan keskelle lumikolan kanssa ja ala kiertää spiraalia. Näin tehdessäsi jätä aina sisäreunaan polanne leveydeltään 4-5 tuumaa ja korkeudeltaan vapaa. Mitä suurempi piha niin sitä suurempi tilapäistaideteos tulee. Lopuksi on muistettava että fraktaaleja ja nurkkia on turha nysvätä.

Arkipäivän irrottelussa on tärkeää että tekee jotkin asiat hieman tai enemmän eri tavalla kuin ne on perinteisesti tehnyt. Se mikä pätee pihan kolaukseen pätee vaikkapa talvihedelmän eli appelsiin tai jonkin muun sitruksen syöntiin. Voi ottaa vaikka ohjelmalliseksi projektiksi kuoria appelsiinin aina eri tavalla. Tietysti mielikuvituksettomalle tosikolle tätä ei voi suositella… Sehän raukka kuolee nälkään!

Uudemmat seitsemän sinettiä. Prologi.

Saarnoja saapasnahkatornista. Ihmislasten kauhea meno jatkuu! Uudemmat seitsemän sinettiä. Prologi.

Prologi

Saarnateksti

Hoos. 4: 1–3

Kuulkaa, israelilaiset, mitä Herra sanoo!

Herra käy oikeutta teidän kanssanne,

sillä tässä maassa ei ole rehellisyyttä eikä uskollisuutta,

kukaan ei tunne Jumalaa.

Väärät valat ja valheet,

murhat, varkaudet ja aviorikokset

rehottavat kaikkialla,

veriteko seuraa veritekoa.

Sen tähden maa muuttuu aavikoksi,

kaikki sen asukkaat nääntyvät.

Villieläimet ja taivaan linnut kuolevat,

meren kalat katoavat.

Aabrahamin perillisillä, muslimeilla, tätä nimitystä ”Aabrahamin perilliset” käytetään juutalaisista, kristityistä ja muslimeista, on oma viikottainen pääjumalan-palveluksensa. Se pidetään heidän lepopäivänään perjantaina. Siitä käytetään useasti nimeä ”perjantaisaarna”. Muslimiseurakunnan hengellinen johtaja, imaami, pitää sen. Tuon saarna nimi on ”hutba.” Hutba on varsin kehottava ja yksityiskohtaisiakin ohjeita sisältävä saarna. Imaami todellakin neuvoo seurakuntalaisiaan, antaa risuja ja joskus ruusujakin, ja joskus arvostellaan kristittyjä... Joskus 1990-luvun loppupuolella tehtiin meillä tutkimus saarnoistamme. Mitä jäätiin suuren yleisön edessä kaipaamaan oli todellakin se, että kuulijat haluaisivat selkeää sanan tulkintaa ja jopa ohjeita, ei pelkkiä virikkeitä arkipäivän elämään. Hutba tekisi hyvää kristityillekin, etteikö sanoisi ”Eetvarttia.”

Yksi synnin ilmenemismuoto on viime vuosina ollut suorastaan kouriintuntuva, Itsekkään ihmisen toiminta on tuonut tuon Hoosean virittämän tuhonkuvan lähelle. ”Sen tähden maa muuttuu aavikoksi, kaikki sen asukkaat nääntyvät. Villieläimet ja taivaan linnut kuolevat, meren kalat katoavat.” Varottavia ääniä on kuultu kuitenkin jo pitkään. On sanottu, että kristityt ovat liiaksi painottaneet toisen opinkappaleen, Pojan ja lunastajan asemaa ja merkitystä. Moni vakavasti otettava kirkonmies ja Raamatun pohjalta oppiansa ja julistustaan kehittävä kristitty on voinut pukea huolensa vaikkapa niin sanotun yhdennentoista käskyn muotoon:

§ XI TOIMI NIIN ETTÄ MAAILMA SÄILYY ELINKELPOISENA TULEVILLE POLVILLE.

Hoosean tekstin alkuosan voisi lukea tänään vaikkapa näin:

Kuulkaa kristityt, mitä Herra sanoo!

Herra vaatii teitä tilille,

sillä ei ole enää kohtuuden etsijää, ei neuvokkaita,

kukaan ei ylistä Luojaa

itsekkäät rukoukset ja pyynnöt,

väärä pelastusvarmuus ja ahne elämäntapa

kaikissa kristittyjen kokouksissa,

luonnonkatastrofi seuraa toistaan...

Kuinka siis on; onko kristillisen julistus ja opetus jotenkin kasvanut kieroon, yksilökeskeistä pelastusta korostavaksi?! Hedelmistäänhän puu tunnetaan! Ja täytyy sanoa; kyllä kristityt sivilisaatiot eivät ole parhaita esimerkkejä ”viljelevistä ja varjelevista kristityistä.” Kristillisessä opissa vallitsee tietty epätasapaino silliin jos I opinkappale, puhe Luoja-Jumalasta jää toisarvoiseksi.

Vastuuton meno jatkuu niin kauan kuin sivilisaatiomme ei omaksu yksinkertaisem-paa elämäntapaa Minkäs tee; polttomoottori ja kaikenlainen huviajelu on näemmä jokaisen kristityn etuoikeus, yhtenä esimerkkinä vain mainittuna. Luomakunta asetettiin ihmisen käyttöön, ei kohtuuttomasti riistettäväksi.

Luterilainen voi aina kiperässä tilanteessa kysyä: Mitähän Martti nyt sanoisi? Martille ei ekokatastrofi ollut arkipäivän ongelma eikä pelko. Mutta Luojan ja hänen ylläpitonsa suhteen Martilla oli kyllä paljonkin sanottavaa. Uskontunnustuksen selityksessä Isossa Katekismuksessa hän sanoo: Mitä tämä siis merkitsee ja mitä ymmärrät sanoilla: ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan? Siihen vastataan: Sitä minä niillä ymmärrän ja sen minä uskon, että olen Jumalan luoma, toisin sanoen, että hän on minulle antanut ja lakkaamatta pitää voimassa ruumiin, sielun ja elämän, jäsenet, niin suuret kuin vähäisetkin, kaikki aistit, järjen ja ymmärryksen ja niin edespäin, ruoan ja juoman, vaatteet, elatuksen, vaimon ja lapset, palvelusväen, kodin ja konnun ja niin edespäin. Lisäksi hän panee kaikki luodut palvelemaan meitä tämän elämän tarpeiden tyydyttämiseksi: auringon, kuun ja tähdet taivaalla, yön ja päivän, ilman, veden, tulen, maan ja kaiken, mitä siinä on ja mitä se tuottaa: linnut, kalat, eläimet, viljan ja kaikenlaiset kasvit; samoin kaiken muunkin ulkonaisen ja ajallisen siunauksen: hyvän hallituksen, rauhan ja turvallisuuden. Tästä uskonkohdasta voimme siis oppia, ettei meillä kenelläkään itsestämme ole eikä kukaan voi säilyttää elämää eikä mitään siitä, mitä vast’ikään luettelimme, ei myös mitään mitä voitaisiin luetella, oli se sitten suurta tahi pientä. Juuri tämä sisältyy sanaan Luoja.

Alussa mainittu epätasapaino opetuksessa ja julistuksessa johtuu varmasti siitä, että VT on jäänyt pienemmälle huomiolle ja harrastukselle. Uusi testamentti ei luontokuvauksia viljele. Jeesus puhuu joskus taivaan linnuista ja kedon kukista, Paavali kasvavasta viljasta, ilmestyskirja kylläkin uudesta luomisesta, ja kyllähän Paavalin merimatkakin on luontokuvaus, kuvaus luonnonvoimien mahdista. VT sitä vastoin on täynnänsä luonnon ja Luojan tekojen ylistystä; Jeesus Siirakin apokryfisestä kirjasta nyt puhumattaan...

On tosiasia; elämän jatkuminen maapalolla on asetettu kyseenalaiseksi. Syynä tähän on luonnonvarojen ja luomakunnan kohtuuton riisto. Kristitty sivilisaatio on ollut tätä tuhotyötä tekemässä, ja aivan etunenässä, jopa esimerkkiä muille antaen. Syynä tähän on ihmiselle annetun perustehtävän laiminlyöminen, sen perusteellinen unohtaminen. Opetus, julistus ja ennen kaikkea arkipäivän toiminta eivät ole tasapainossa.

Sovitus ja pelastusvarmuus. Mitä siitä on sanottavaa? Vaikka rehellisen ihmisen on aina tunnustettava, että hän ei pelastuksestaan voi koskaan olla varma, sillä silloin hän ei enää armoa tarvitse. Mutta juuri sovituksen ja pelastusvarmuuden on näyttävä kristityn elämässä tasapainoisena suhtautumisena maailmaan ja luomakuntaa. Sen on herätettävä vastuu, sen on johdettava kohtuullisempaan elämäntapaan.

Vanhat suomalaiset, joiden Raamatuissa oli vielä tässäkin saarnassa mainittu Jeesus Siirakin viisauskirja saattoivat lukea sieltä nämä sanat: Tärkeimmät mitä ihminen elääkseen tarvitsee, ovat: vesi, tuli, rauta ja suola, nisujauhot, hunaja ja maito, rypäleen veri ja öljy ja vaatetus. Nämä kaikki koituvat hyväksi, mutta syntiselle ne kääntyvät pahaksi. Oikeastaan nuo Siirakin sanat sopisivat parhaiten juuri tämän erikoispyhän, Luomakunnan sunnuntain lukukappaleeksi. Päänavaus Siirakkia kohtaan kun tehtiin Pyhän Henrikin muistopäivän kohdalla. Tulevat vuodet, kunhan noiden VT: ”lisäkirjojen” uudet käännökset ilmestyvät, tuovat meillekin myyntiin ja jakeluun sellaisia Raamattulaitoksia jotka ne sisältävät. Naapurissamme Ruotsissa näin jo on. Sitten olemme samassa asemassa kuin vanhat suomalaiset olivat. Itse Marttikin sanoi noita kirjoja hyviksi ja hyödyllisiksi lukea... NIIN...Siirak oli nimittäin oikeassa aika monessa suhteessa. Eikä kaikista vähiten niiden sanojen suhteen, jotka puhuvat ihmiselle tarpeellisesta. Itse asiassa tämän pyhän sanomaa vasten Siirak on hyvin nykyaikainen ja valveutunut ajattelija ja opettaja.

Mutta hyvät kuulijat! Jäättekö kaipaamaan HUTBAA? Noh... kokeillaan... Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa!:

Luojan ja luomakunnan antimet ovat kääntyneet kristityille pahaksi. Synnistä luopuminen ja uusi elämä Kristuksesta osallisena eivät suinkaan merkitse hyvin istuvaa pukua, viimeisen päälle varustettua uutta autoa tai useampaa, puhelimia joita ilman on pärjätty halmasta luomisen koitosta lähtien, vuosikertaviinejä ja muita maailman herkkuja, ja kaikkea muuta ylellistä kuviteltavaa. Papitkin kyllä pärjäisivät ihan hyvin ilman kaikenmaailman paperia tuhlaavia jumalanpalvelus-ohjelmia. Tietokoneen piti tuoda paperiton toimisto. Vaan toisinpa kävi. Hyvin vähän on ihmiselle aineellisesti tärkeää. Kompostointi ei ole vielä saavuttanut niitä mittasuhteita joita tarvittaisiin. Roskapussin sisältöä ei lajitella tarpeeksi. Autoilijat kaasuttelevat taivaan tuuliin arvokasta bensiiniä, missä on moottorijarrutus ja vapaalla laskettelu. Kuka on se ihminen jonka elämä on puolesta minuutista kiinni? Hävetkääätten! Sittenpä oppivat kun auton ylläpitäminen maksaa saman kuin esivanhemmille hevosen ylläpito. Syö kuin hevonen. se tulee vielä tutuksi, kouriintuntuvalla tavalla. Ei kuulkaat trenkipoijjaat hevosilla ennen ajelleet... PERISKELES SENTÄÄN!

Sitten on nuo kirottua ainetta: Kahvi ja tupangi. Tarkemmin kun ajattelee niin kahvihan on pahaa ja on peräti järjetöntä tuottaa sitä kaukomailta tänne asti juotavaksi. Voikukka-juoma on yhtä pahaa ellei vähän vähemmän pahempaa. Saattaisipa jopa olla että Suomen voikukkavarannolla hyvinkin selvittäisiin talven yli. Että eikun vain juuria keräilemään ja kuivamaan kun kerran ne voikukkakepitkin on tullut hankittua. Sekaan voi laittaa vaikka rukiita. Ja sitten vain rännärit takanreunalta käyttöön. Samalla voi mietiskellä sen vertauskuvallisia arvoja. Hyvät ystävä; tämä ei voi olla sattumaa... Voih, voih voikukkajuoma. Siinäpä olisi mainio paastonajan juoma, todella kristillinen juomahan se olisi. Mielestäni kaikkien pappien tulisi ryhtyä edistämään voikukan asiaa. Vaan itseään ekologisina ihmisinä pitävät sinnemäkiläiset bobot vain istuvat helsinkiläisissä kahviloissa litkimässä lattea ja muuta. Sanonko mitä? Eivät erota lehmänpaskaa siilistä.

Samoin on laita tupangin. Hyvänä kesänä voi toki Suomessakin kasvattaa aitoa virginialaista mutta kyllä rusticakin kelpaa, ja sitähän voi toki maustaa. Oli sitä ennekin kessupeltoja navetan takana ja kyllä kelpasi kessutella. Kessun polttoon sopiva väline on piippu. Kyllä piippu sopii hienonkin naisen suuhun ja päästään samalla eroon kaikista palamistuotteista joiden vaikutuksia emme vielä tunne. Jos on siis pakko polttaa niin tehkää se mielenkiintoisimman kautta. Kessua kehiin niin säästyy sademetsiä.

Ilolla onkin todettava että biopolttoaineiden tuotanto on alkanut. Biopolttoaine on vain suomen kielen vastainen sana. Kerkko olisi sille ehkä paras nimi mutta valitettavasti se on suomalainen miehen nimi. Kyllä kerkolla kerkiäisi! On siis tyytyminen toiseen sanaan, joka on peräti uudissana. Köröte olkoon uusi nimi biopolttoaineelle. Cörö cörö kirkkoon; noinhan tuota ennen muinoin suomessa laulettiin...

On jo kohtuullisempien elämäntapojen aika. On sanottu että ruumis on sielun temppeli. Voimme myös sanoa: luomakunta on lunastettujen temppeli. Se on pidettävä siistinä ja asumiskelpoisena tuleville polville aina Herramme paluuseen saakka. Tätä voisi pitää jopa täysivaltaisena uutena käskynä niiden vanhojen kymmenen rinnalla. 

Nykyään monet yrittävät todellakin olla ekologisia ja vihreitä. Boboismia harjoittaa varsin moni tietämättä. Kyse on ns. "bohemian bourgeois-ilmiöstä." Tyypillinen bobo on kaupungissa asuva sinkku, joka on väljästi mieltänyt ekologiset arvot maailmankuvaansa, ei kuitenkaan kovin useasti mailman-käsitykseensä. Hän voi tuntea aitoakin vastuuta luonnosta ja tulevaisuudesta. Hän syö ns. luomuruokaa mutta on varsin mukavuudenhaluinen. City-maas-turinkin voi omistaa, ja sitä voi käyttääkin kunhan vain hieman venyttää oma-tuntoaan. Boboille on ominaista tietyn tyyppinen jesuiittamoraali; jos tarkoitus ei pyhitä keinoa niin keinot mahdollistavat päämäärän.  Onko boboismi sitten syntiä? Ei varmasti siinä mielessä missä punaniskaisuuskaan! Joka on tässäkin asiassa synnitön niin heittäköön sen ensimmäisen kiven. 

Entäpäs sitten suuri profeettamme Pentti Linkola? Linkola on täysin kanoni-soitu, ja hän on jopa tietynlaisen kulttuuriheeroksen statuksen omaava henkilö, jopa puolijumalan asemaan nostettu. Kukaan ajatteleva, tai jopa vähemmänkin ajatteleva, henkilö ei kiistä Linkolan oppeja. Ainakin hän on poikkeuksellisen viisaan ja hyvänkin ihmisen maineessa. Häntä ihaillaan mutta hänen opetuk-siinsa ei kosketa sitten millään ilveellä. Hänestä on tehty täysin vaaraton. Linkolan asema on sama kuin Jeesuksen. Häntäkin pidetään poikkeuksellisen hyvänä ihmisenä. Kun bobo vetää kiduksiin luomupastaa ei siinä pahemmin Pentin puolukkasurvosta ja akanaruisleipää muistella! Ja päälle lumeeksi eko-logisesti viljeltyä viiniä, joka sekin on mitä suurinta huijausta. Saman hyödyn saisi bobo syödessään aivan tavallista täysjyväpastaa.

Tämä teksti kuuluu osana kirjoitukseen joka on julkaistu ETSIJÄ-lehden numeroissa 2-3/2007. Kirjoitussarja on "Saarnoja saapasnahka-tornista."

Julkaisun kuva luotu tekoälyn avulla vuonna 2026. Sovellus Picsart.

Seuraavaa osaa odotellessa kunnellaan vaikka tämä kappale. Dolco amorose foco.