Tänään on sitten joulukuun kolmastoista päivä ja nyt pitäisi olla valloillaan toiveikas talvimieli. Sitä on vuosi vuodelta vaikeampi vain virittää, sitä talvimieltä meinaan, kun lumesta ei ole pysyvää tietoa. Tai siis kun ei ole tietoa pysyvästä lumesta.
Nyt on etelänapa-mantereelle kovasti keskikesän valmistelut menossa. Aurinko pyllistää meille vielä seitsemän kohtalaisen tarkaan kahdeksan päivän ajan. Joulukuun kahdentenakymmenenten-äensimmäisenä päivänä, kesken keisaripingviinien juhannustanssien, se ottaa ja kääntää kasvonsa jälleen meihin päin ja myötäaurinko on sitten taas tosiasia.. Jaksellaan nyt sitten vielä viikon verran niin kyllä se tästä iloksi taas muuttuu.
Tänään on se päivä vuodesta että olisi aivankin paras päivä harjoittaa rajoitettuja tai täysmittaisia sotatoimia naapurimaatamme Ruotsia vastaan. Lucian päivä on nimittäin Ruotsinmaalla varsinainen suur-löörtaaki.” Silloin näet svedut ryyppästävät oikein urakamman päälle. Varsinkin tänään olo on konsanaan hurjempi kuin meidän vappunamme ja poliklinikoilla eletään kauhun hetkiä aamusta iltaan. Ja vielä kun tänä vuonna Lucia sattuu lauantaille… Eivät välttämättä saisi ruotsalaiset yhtään hävittäjää ilmoille jos pöräyttäisimme Horneteilla yli Lahden Tukholman ilmatilaa terrorisoimaan. Että se siitä suomalaisten humalahakuisuudesta. Kaikkialla Ruotsinmaalla kiilataan kehuhkoon vahvaa glögiä, akvatiittia sun muuta virvoketta. Isoimmissa kaupungeissa torien laidalla on parkissa merkillisä säiliöautoja joista saa tuota viikinkien jälkeläisten pakkasnestettä eli vahvempaa glögiä. Aikoinaan olin Ruotsissa erään Lucian-päivän aikaan enkä pahemmin enään halua moista näkyä nähdä… Mutta ne olivatkin oikeitten talvien kadonnutta aikaa…
Joopa joo! Mitäpäs tuota Ruotsin kanssa sotimaan eli leikkiähän tässä lasketaan. Ajatuksenjuoksun takana on vain vanha juttu vuodelta 1973. Tällöinhän Arabimaat hyökkäsivät juutalaisvaltion eli Israelin kimppuun. Jom Kippur sattuu olemaan juutalaisten ns. sovintopäivä ja tuolloin koko kansa paastoaa aurinonnoususta aurooraan, siis koko päivän. Kuppia ei kallisteta vaan ollaan hartaita, hieman kiukkuisia ja nälkäisiä. Eli sotaan on helppo lähteä kun on adrealiinitkin korkealla. Hölmöjä olivat arabit noin tehdessään. Jos he olisivat mielineet tehdä enemmän hallaa isaraelilaisille niin olisivat sitten hyökänneet maahan Purim-juhlan iltana. Meininki maassa on silloin lähes ruotsalaisten Lucian-päivän luokkaa… Aivan varmasti moisella taktiikalla Arabien sotaonni olisi saattanut olla jopa ratkaisevasti parempi kuin Jom Kippur-sodassa. Tiedä vaikka presidentti Nixon ja Jenkkilän väki olisivat joutuneet tulemaan apuun vallan jytypommien kanssa…
Mutta nytpäs on eksytty talvipuheista vallan sotajuttuihin… Palataan siis talvimieleen. Talvesta selvitään parhaiten elämällä talvea todeksi. Koska lkona on luontaisestikin vähän valoa niin ei sitä passaa sisällekään liikaa ja liian keinotekoisesti luoda. Pohjolan asukkaat ovat geneettisesti mukautuneet talveen ja pimeämpään jaksoon samoin kuin arktisen eläinkuntamme edustajatkin. Ihminen ei muodosta “biologisena koneena” tästä poikkeusta. Siis hevontuuttiin kirkasvalolamput sun muut rensselit. Olemus assimiloitukoon olosuhteisiin, tämä luo kaikista stressittömän olotilan. Naapurimme svedut ja paikalliset ruotsinrääkkämme ovat mielestäni syvällisesti oivaltaneet jotain. Talvella pitää tehdä talvisia asioita ja glögi-niminen pakkasneste on oivallinen assimilaattori. Eikä siinä tarvitse olla edes voltteja. Toisaalta; parempi voltti glögissä kuin loistelampussa… Siis valot sammuksiin, glögiä lasiin. On Lucian päivä ja aika riemun.
Tuosta “ruotsinrääkkä-nimityksestä hieman…” Muistaakseni noissa mainioissa Andreas Alarieston lapinkuvissa on muuan kuva ja sen yhteydessä käytetään sanaa ruotsinrääkkä. Kyseessä on muistaakseni kuva jossa lapinmuija keittää lihasoppaa ja joku matkamies pyytää sitä. Ja kyllähän siinä niin käy että keitotta ruotsinrääkkä eli joku Ruotsin vallan kätyri siinä jääpi… Kuvan olen nähnyt teksteineen joskus pikkupoikaa viimä vuosituhannella. Kaikki nämä vuodet olen asian muistanut ja nyt poliittisesti aktivoiduttuani asiat ovat loksahdelleet paikalleen. Toisaalta eikö Ruotsalaisen kansanpuolueen nimitys ärkoopee tai ärkkopee tuo mieleen tietyntyyppisen rääkkymisen. Siis ruotsinrääkkä mikä ruotsinrääkkä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti