Kevät on päivä päivältä lähempänä, lähempänä kuin uskommekaan. On muuten aika hauska tuo nimi Soininvaara... Ja kyllä mies on aina pienen profiloin-nin arvoinen, aivan kuten on jokainen ihminen laulun arvoinenkin.

Lyhyesti ottaen miehen tekniset tiedot ovat tässä:

Osmo Heikki Kristian Soininvaara (s. 2. syyskuuta 1951 Helsinki) on Vihreän liiton entinen kansanedustaja. Hän toimi puolueen puheenjohtajana kaksi kautta vuosina 2001–2005. Koulutukseltaan Soininvaara tilastotieteilijä (valtiotieteen lisensiaatti)

Soininvaara on kieltämättä tullut tunnetuksi omaäänisenä ajattelijana ja vihreän liikkeen suoranaisena ideologina. Tosiasia on että kuunnellaan laajalti myös oman puolueensa ulkopuolellakin. Hän on kirjoittanut useita kirjoja. “Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi” voitti Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon vuonna 1995. Poliittisen uransa Soininvaara aloitti aikoinaan liittymällä Liberaaliseen Kansanpuolueeseen vuonna 1968. 1976 hän siirtyi sitoutumattoman kunnallispoliittisen Helsinki-ryhmän toimijaksi. Tuota ryhmää voidaan pitää vihreiden aihio-organisaationa. Soininvaara oli mukana 1970-luvun lopun Koijärvi-liikkeessä. 1980-luvulla Soininvaara oli globaalia ympäristötuhoa povaava radikaalivihreä, mutta alkoi päivittää linjaansa ja kannanottojansa jo samalla vuosikymmenellä. 1990-luvun alkaessa hänen yhteiskunnalliseksi ihanteekseen oli vakiintunut vihreä markkinatalous. 

Kansanedustajaksi hänet valittiin ensimmäisen kerran 1987. Hän toimi kaksi vuotta peruspalveluministerinä Paavo Lipposen II hallituksessa (2000–2002). Soininvaara ei asettunut ehdolle eduskuntavaaleissa 2007, sillä kertoi turhautuneensa politiikan viihteellistymiseen. Kansanedustajauransa jälkeen hän aikoo keskittyä kirjojen kirjoittamiseen ja luennointiin. Soininvaara ei kuitenkaan malttanut jättää kunnallispolitiikkaa, vaan osallistui edelleen 2008 kunnallisvaaleihin, joissa hänestä tuli ilman varsinaista vaalikampanjaakin koko maan suurin ääniharava 8576 äänellä. Hän uskoi hyvän menestyksensä johtuneen blogistaan. 

Ilmeisesti vihreä markkinatalous ei liiemmälti ole tuonut tiliä Soininvaaralle mitä kyllä Helsingin kaupunginvaltuusto ja muut luottamustoimet hänelle tuovat. Ideologisesti Soininvaara on siis ollut kannnantarkistaja. Linkolalaisista opeista on livetty laveaan boboisimiin.

Soininvaara on kieltämättä merkittävä ajattelija ja ilman muuta hänen parhaat ideansa ovat varmasti varastamisen arvoisia. Soininvaaran kaltainen ideologi lukee päivässä kirjan, noin 300 sivua ja muutaman aikakauslehden siinä sivussa, ja tietty 3-4 sanomalehteäkin. Useimpina päivinä hän kirjoittaa bloginsa lisäksi 2-3 sivua tekstiä. Pelkästään blogi ja sen kommenttien valvonta työllistää häntä päivässä parhaimmillaan 2-3 tuntia. Ehkä Soininvaara katuu sitä ettei lähtenyt kansanedustajaksi. Nyt olisi käytössä myös kansanedustajan avustaja jolle voisi delegoida blogin kommenttiosaston hoitamisen.

Soininvaara nousee ylös aika aikaisin, yleensä noin 6.30. Aamiainen on pitkä ja venyvä. Kasvissyöjä Soininvaara ei ole joten joskus aamiaisella on munia ja pekoniakin. Kello yhdeksään mennessä Soininvaara on lukenut aamun lehdet ja sen jälkeen hän työskentelee tietokoneella 2-3 tuntia. Vuorossa on kevyehkö lounas. Sen jälkeen hän tekee päiväkävelyn 4-5 kilometriä. Tämän kävelyn aikana työstyy päässä yleensä päivän blogi. Soininvaaran tyyppinen älykkö nauttii päivän ensimmäiset ryyppynsä verraten myöhään; yleensä vasta klo 15.00 jälkeen. 

Toinen varsinainen työskentelysessio ajoittuu iltapäivän viimeisiin tunteihin. Päivällinen nautitaan kotona tai vieraissa ja ilta on varattu kokouksille ja erinäisille tapaamisille. Soininvaara arvostaa suuresti teatteria ja se kuuluu jokaviikkoiseen ohjelmaan. Kotona ollaan yleensä kuitenkin klo 21.00 tietämissä ja tällöin on pienen iltaherkuttelun aika. Kyytipoikana menee 2-3 ravintola-annosta varsin jaloja juomia. Mikään suurkuluttaja tämän tason älykkö ei voi eikä haluakaan olla. Nukkumaan käydään ajoissa, yleensä viimeistään klo 23.00. Päivän viimeisinä rutiineina tarkistetaan vielä sähköposti. 

Että rankkaa elämäähän se on tuokin eikä siihen joka poika pysty...