Tänään ei ole suuri talviurheilupäivä. Jos joku luulee nyt että jutut pyörivät aivan urheilun ympärillä erehtyy.
Mutta puhutaan nyt kuitenkin vielä vähän urheilusta, mutta yritän kääntää sen hartauskirjoitukseksi. Urheilua pitemmän aikaa seurannut havaitsi viime olympialaisten talvikisojen aikana miten lajivalikoima on muuttunut kolmen viime vuosikymmenen aikana; on paljon uusia urheilumuotoja ja lajeja. Eletään aivan uutta aikakautta. Kuluneet kolmekymmentä vuotta ovat muuttaneet maailman. Saamme nauttia monista jokapäiväistä elämää helpottavista laitteista. Toiset meistä ovat enemmän uusien laitteiden perään, toiset sanovat pärjäävän vähemmälläkin. En tiedä mistä ilmiössä lopulta on kyse.
Voidaan sanoa että on olemassa aivan oma lajinsa ihmisiä, nimittäin ns. nippeli-friikki tai nippeli-vammainen. Sitten on sellaisiakin paasaajia jotka pitävät monia laitteita turhina sanoen, että pitää olla jotain sisältöäkin, muuten ei mitään laitteita kannata hankkia. Jotkut, oikeastaan yllättävän monet, haikailevat aikaa jolloin oli vain kaksi tv-kanavaa ja yksi radiokanava. Nykyään kun mieluista tv-ohjelmaa ei tahdo löytyä vaikka olisi 200 tv-kanavaa mistä valita.
Nykyajan monet laitteet ja mahdollisuudet ovat kieltämättä hyviä palvelijoita, mutta jos niistä tulee itsetarkoituksia, niin ollaan varmasti menty harhaan Hyvin harva huomaa eroa kahden huippusuksen tai muun urheiluvälineen välillä. Vai onko sitä ollenkaan. Yhtä kova lämäri saadaan halvalla, noin 200 vanhaa markkaa maksavalla puumailalla kuin kuusi kertaa kalliimmalla komposiittimailalla. Varsinainen etu tulee rannelaukauksessa, ja sitäkään ei moni enää kunnolla osaa. Puumailakauden legenda Bobby Hull pisti ranteella kiekolle kyytiä 190 km tunnissa; tänään parhaat pääsevät lämärillä nippa nappa lukemaan 165 km/h!!! Ja kova rokkijätkähän soittaa vaikka leipälapiolla paremmat soundit kuin moni ykertäjä stratocasterilla!!! Nämä vain muutamana esimerkkinä mainittakoon.
Samoin voidaan väittää, että ihmiset olivat onnellisempia yhden radiokanavan aikana. Seuraavana päivänä riitti ainakin yhteisiä puheenaiheita. Ehkemme ole huomanneet oikein tarpeeksi sitä, että olemme siirtyneet aivan uuteen maailmankauteen. Uusinkin aika kantaa kuitenkin mukanaan vanhemman ajan arvoja ja perinteitä. Ja yksi asia on ainakin varmaa; aidoimmat asiat ja arvot ovat varsin yksinkertaisia, mitkään hienot laiteet eivät korvaa aitoa läsnäoloa ja välittämistä.
Nykyajan monet laitteet ja mahdollisuudet ovat kieltämättä hyviä palvelijoita, mutta jos niistä tulee itsetarkoituksia, niin ollaan varmasti menty harhaan Hyvin harva huomaa eroa kahden huippusuksen tai muun urheiluvälineen välillä. Vai onko sitä ollenkaan. Yhtä kova lämäri saadaan halvalla, noin 200 vanhaa markkaa maksavalla puumailalla kuin kuusi kertaa kalliimmalla komposiittimailalla. Varsinainen etu tulee rannelaukauksessa, ja sitäkään ei moni enää kunnolla osaa. Puumailakauden legenda Bobby Hull pisti ranteella kiekolle kyytiä 190 km tunnissa; tänään parhaat pääsevät lämärillä nippa nappa lukemaan 165 km/h!!! Ja kova rokkijätkähän soittaa vaikka leipälapiolla paremmat soundit kuin moni ykertäjä stratocasterilla!!! Nämä vain muutamana esimerkkinä mainittakoon.
Samoin voidaan väittää, että ihmiset olivat onnellisempia yhden radiokanavan aikana. Seuraavana päivänä riitti ainakin yhteisiä puheenaiheita. Ehkemme ole huomanneet oikein tarpeeksi sitä, että olemme siirtyneet aivan uuteen maailmankauteen. Uusinkin aika kantaa kuitenkin mukanaan vanhemman ajan arvoja ja perinteitä. Ja yksi asia on ainakin varmaa; aidoimmat asiat ja arvot ovat varsin yksinkertaisia, mitkään hienot laiteet eivät korvaa aitoa läsnäoloa ja välittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti