Julkaisin eilen illalla Uuden suomen puheenvuorossa kirjoituksen joka käsitteli poronhoitoa. Kirjoitusta kommentoitiin vuolaasti. Eilinen stoori oli nopeasti tehty sutaisu vereksen asian päältä. Kaikki sai alkunsa YLE:n eilisen television pääuutislähetyksen eräästä aiheesta.
Mitä varsinaiseen asiaan tulee niin pääväitteeni on siinä, että Suomessa harjoitettu poronhoito on Euroopan eniten ekosysteemiä rasittava, kuormittava ja lopulta tuhoava elinkeino. Ne porot joita Suomessa herkkuna syödään ovat pohjois-norjalaisista ja pohjois-ruotsalaisista vetoporokannoista villiintyneiden laumojen jälkeläisiä. Tunturipeura oli alkuperäinen laji joka Suomessa syötiin lähinnä sukupuuttoon. Jos meillä vielä oli tunturipeuroja, niin paliskuntien alueen luonnonmukainen peurakanta olisi maksimissaan noin 30 000 yksilöä jos ihminen ei asuisi Oulun yläpuolella.
Poronhoitoalueella on pidetty yllä kymmenkertaista määrää poroja laidunten luonnonmukaiseen kantokykyyn nähden viimeisten 40 vuoden aikana. Lisäksi olen aina epäillyt sitä, että onko poroelon määrä todellisuudessa se mitä on ilmoitettu!
Nyt on kuitenkin paikat jytystelty ja kaluttu eroosioon asti. Vuonna 1992, Barcelonan olympiakesänä, tein paljon havaintoja vaellellessani Ylä-Inarissa. Tunturi-maasto oli jo silloin pahasti eroosion runtelema. Olin tehnyt jo lukiolaisena, vuosina 1978-1981 “laskelmia” siitä, että tämä ei hyvin pääty. Vuoden 1992 jälkeen ryhdyin valistamaan helsinkiläisiä asiasta. Harva kuitenkin otti asian vakavasti. Tosin vappuna 1994 Vanhan kuppilassa oman seurueeni kanssa ja itse Pertti Virtanen kuunteli noin 20-minuuttia kestäneen “esitelmäni” minua keskeyttämättä. Virtanen vaikutti järkyttyneeltä, ja lupasi edistää tuona päivänä ideoimaani “perinne-poromiehen ideaa." Tosin en ole tuon jälkeen kuullut Virtaselta kannanottoa asiasta.
Ja mitäpäs tässä sitten pitäisi tehdä? Poronhoito on elinkeino ja tietysti kun tällaisia kirjoitellaan herää moniakin kysymyksiä. Asiasta täytyy kuitenkin keskustella. Mutta kyllähän asiassa jokin mättää. YLE:n uutisointi oli varsin asiallista, mutta kukapa tänään enää asiaa muistaa. Poronhoito on kuitenkin kallis ja yhteiskunnan varoilla ylläpidetty elinkeino. Puheenaihe voi olla varsin kuuma ja arkaluontoinen koska kyse on myös monen arktisella alueella asuvan alkuperäisasukkaan elinkeino.
Joskus 2000 luvun alussa mainostettin "MäcRonalds-tuotteita" sanoin: “Syökää jouluna kanaa.” Mainoksessa oli pari possua epätoivoisena vikisemässä kadunkulmassa. Joku varmaan muistaa asian. Itse sanon kuitenkin tänä jouluna: Syökää mitä tahansa tänä jouluna: kasviksia, juureksia, kalliilla rahalla etelän mailta tuotettuja hetelmiä, possuva, lehemää, eteläisellä hemisfäärillä kasvatettua lammasta, pettuleipää ja koivunvihtasalaattia, ja vaikka dioksiinin kyllästämää silakkata, ette te siihen kuole, tai ihan mitä muuta vaan kunhan ette pistä lähimmäisiänne kylmäksi, mutta miettikää kahdesti syöttekö poronlihaa. Näin voitte antaa viestin jolla on vaikutusta. Kaikkihan puhuu Talvivaarasta, mutta Lapin laitumet on jytystelty pilalle. Tarttis tehä jotakin.”
Professori Erkki Pulliainen on joskus ehdottanut, etä poronhoitoraja pitäisi siirtää pohjoisemmaksi johonkin Vuotson tasolle ja antaa sen jälkeen suurpetojen vapaasti ottaa haltuunsa nykyinen poronhoitoalue Vuotsoon saakka. Samoin saisi silloin metsäpeura lisää elintilaa nyt niin kapeahkolle reviirilleen. Tämä toisi uusia elinkeinoja uusien petoalueiden myötä turismiin ja metsästysmatkailuun.
Poromiehet ja paliskunnat ovat jo vuosikausia valittaneet, että poronhoito ei enää kannata. Minä uskon, että se ei kannata eikä tule koskaan kannattamaankaan nykyisen poronhoitokultuurin vallitessa. Jokaisella itseään kunnioittavalla poromiehellä on useamman kymmen tuhannen euron motorisoidut vehkeet pihallaan, jotka uusitaan aina muutaman vuoden väliajoin. Ei sellainen elinkeinon harjoittaminen ole mielekästä ja, jos yritys ei ole kannattava, niin silloin sellainen yritys tulee sulkea ja lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti