Liimalihaliha on ollut myynnissä Suomessa jo jonkin aikaa. Liimalihalihaan liittyy joidenkin mielestä jotain epäilyttävää, mutta se on avannut aivan uusia näkö-aloja ja myös merkityksiä ja arvoja.
Eräs gourmet-kulttuuria vierastava maanmiehemme sanoi kerran: “Ihan sama miltä ruoka näyttää, samaa paskaa se on lopulta. Mitäs tuohon on sanomista, totta joka sana. Toisaalta jos moisen totuuden sanoo vaikka naiselle treffeillä tai kynttiläillallisella, niin voipi olla että suhde ei välttämättä kehity haluttuun suuntaan, tai sitten voi kehittyäkin ja vieläpä varsin nopeasti kehittyykin…
Jokunen vuosi sitten kuulin rundraadiostamme mielenkiintoisen kuulo-uutimen joka puhui lihaliimalihan tulosta markkinoille ja kaupaan Suomessakin. Asiahan on tietysti niin että moinen liha maistuu vain sellaisille ihmisille joilla ei ole varaa ostaa kunnon kokolihaa tai sitten makunystyrät ovat pilalla. Kyse on siitä, että possunliha maistuu aina samalta otit sen mistä osasta possua tahansa, mutta naudanlihan suhteen asia on toinen. Asian tekee järjettömäksi myös se, että halutaan vain pihviä. Kehitys kielii myös kunnollisen ruokakulttuurin rappiosta. Naudan kaula-, ja rintapalat ovat oivaa kamaa lihasopan valmistamiseen ja tillilihaakaan ei saisi unohtaa.
Mutta asiassa on jotain hauskaakin. Harvalle sanoo mitään sellainen asia kuin SUOVETAURILIA! Kysehän olis roomalaisten suuresta eläinuhrista jonka jokainen itseään kunnioittava roomalainen, tai sanotaan vähän parempi itaalinen Rooman kansalainen, halusi kerran järjestää. Sana suavetaurilia tulee sanoista suus eli sika, ovis eli lammas ja taurus eli härkä. Siis että olisi varaa hankkia nuo kolme teuraseläintä, antaa papin ne teurastaa maan puhdistamiseksi ja pyhittämiseksi, ja sitten järjestää kunnon grilli-paartit.
Lihaliima mahdollistaisi nyt nimittäin sen, että markkinoille voisi tuoda ns. SUOVETAURILIA-pihvin. Siis pihvin jossa olisi tuolla ihmeellisellä liimalla yhdistettynä possua, lammasta ja nautaa. Mjaah! Pihvin paistaminen voi olla kyllä varsin vaativa juttu... Ehkä on kuitenkin järkevämpää valmistaa kunnon karjalais-roomalaista karjalanpaistia. Kotomaista possu porsnaakelia, häräksi muuttunutta hiehoa ja melkein kuusta tuotua anzaz - lammasta (Australia ja Uusi-Seelanti).
Itse asiassa karjalan-paistille voisi antaa uuden yleiseuroopplaisen ja uusia arvoja ja yhteyksiä avaavan nimen. Suovetaurilia. Suo viittaisi tietenkin Suomeen ja Taurilia olisi joku mystinen maakunta. Taurilia menee siinä missä Kareliakain. Uusi nimi vanhalle ruokalajille helpottaa myös niitä joita närästää nimitys "karjalanpaisti."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti