Viime päivinä olen puhunut täällä ns. hauskoista muistoista joita meikällä liittyy URANTIA-kirjaan. Urantisti-aikoinani puhuin kavereitteni kanssa muslimeista ja islamista yleensäkin välillä aika paljon. Suunnittelin jopa pitäväni esitelmän asiasta. Koraanin olen lukenut ja selitysteoksenin ja paljon aiheeseen liittyvä, mutta en pidä itseäni pistämättömänä islam-asiantuntijana.
Eilen siivotessani isoa krjahyllyä kaivoin sen toisesta hyllytystasosta esiin myös suomenkieisen URANTIA-kirja ja sen konkordanssin ja vietin pienen nostalgia-hetken. Huomasin kyllä että on paljon helpompaa lukea sitä kuin mitä muutakin kirjaa päätteeltä. Nousi mieleen ajatus kirjoittaa U-kirjasta ja islamista. Tässä listauksena kaikki mitä ko. opus Islamista sanoo.
“Islam on Pohjois-Afrikan, Levantin ja Kaakkois-Aasian uskonnollis-kulttuurinen yhdysside. Nimenomaan juutalainen teologia myöhempien kristillisten opetusten ohella teki islamista monoteistisen. Muhammadin seuraajien kompastukseksi muodostuivat Kolminaisuudesta esitetyt edistyneet opetukset, sillä he eivät kyenneet käsittämään oppia kolmesta jumalallisesta persoonallisuudesta ja yhdestä Juma-luudesta. On aina vaikeata taivuttaa evolutionaarisia mieliä yhtäkkiä ottamaan vastaan edistynyttä ilmoitettua totuutta. Ihminen on evolutionaarinen luotu, ja hänen tulee saada uskontonsa pääasiassa evolutionaarisin menetelmin.” (1011 D)
“Jerusalemin hävityksen jälkeen Antiokiasta tuli lyhyessä ajassa paavalilaisen kristinuskon pääpaikka, kun Filadelfia sen sijaan pysyi abnerilaisen taivaan valtakunnan keskuksena. Paavalilainen versio Jeesuksen opetuksista ja Jeesuksesta levisi Antiokiasta koko läntiseen maailmaan; taivaan valtakunnan abnerilais-version lähetyssaarnaajat levittäytyivät Filadelfiasta Mesopotamian ja Arabian joka puolelle aina siihen asti, kunnes islamin äkillinen nousu myöhemmin hukutti alleen nämä Jeesuksen opetusten taipumattomat lähettiläät.” (1869 D)
“Buddhalaisuus syntyi Intiassa Upanishadien kirjoittamisen aikoihin. Mutta tuhatvuotisesta menestystarinastaan huolimatta se ei kuitenkaan pystynyt kilpailemaan myöhemmän hindulaisuuden kanssa. Korkeammasta moraalisuudesta huolimatta sen ensi alkuun Jumalasta piirtämä kuva oli jopa hindulaisuudenkin esittämää kuvaa epäselvempi, hindulaisuuden, joka tarjosi vähäisempiä ja persoonallisia jumalia. Lopulta buddhalaisuus Pohjois-Intiassa perääntyi sotaisan islamin hyökkäyksen edessä, tällä kun oli selväpiirteinen käsitys Allahista universumin ylimpänä Jumalana.” (1030 A)
“Autiomaan alkeellisiin ja jäsentymättömiin uskomusjärjestelmiin liittyi vain yksi koko heimoa, rotua tai kansaa koskenut yhteinen tekijä, nimittäin omalaatuinen ja yleinen kunnioitus, jota miltei kaikki Arabian heimot halusivat osoittaa tietylle mustalle kivifetissille eräässä Mekan temppelissä. Tämä yhteinen kosketuskohta ja kunnioituksen kohde johti sittemmin islaminuskon perustamiseen. Mitä tulivuoren henki Jahve oli juutalaisille seemiläisille, sitä tuli Kaaban kivi olemaan heidän arabiserkuilleen.” (1051 A)
“Islamin voimana on ollut sen selväpiirteinen ja tarkkarajainen käsitys Allahista yhtenä ja ainoana Jumaluutena. Islamin heikkoutena on ollut sen levittämiseen yhdistynyt sotilaallisen voiman käyttö, samoin kuin siihen sisältyvä naisen arvonalennus. Mutta se on järkkymättä pitäytynyt käsitykseensä kaiken Ainoasta Universaalisesta Jumaluudesta, ”joka tietää näkyväisen ja näkymättömän. Hän on laupias ja armahtavainen.” ”Totisesti on Jumala hyvyydessään ylenpalttinen kaikkia ihmisiä kohtaan.” ”Ja milloin minä olen sairas, Hän on se, joka minut parantaa.” ”Sillä milloin tahansa vain kolmekin puhuu keskenään, on siinä Jumala neljäntenä”, sillä eikö hän ole ”ensimmäinen ja viimeinen, kuin myös näkyvä ja salattu”.” (1051 B)
“Ensimmäiset ruokatabut olivat peräisin fetisismistä ja totemismista. Sika oli pyhä foinikialaisille, lehmä hinduille. Egyptiläisten sianlihatabu elää yhä heprealaisessa ja islamilaisessa uskossa. Eräs ruokatabun muunnos oli uskomus, jonka mukaan odottava nainen saattoi ajatella jotakin ruokaa niin paljon, että lapsi syntyessään oli tämän ruoan heijastuma. Sellaiset ravintoaineet olivat sittemmin tälle lapselle tabu.” (975 A).
Loppujen lopuksi URANTIA-kirja puhuu aika siististi islamista ja musulmaa-neista. 1900-luvun alussa oli paljon arvostelevampaakin ja asenteellisempaa kirjoittelua. Meidän tulisi muistaa kuitenkin se, että islamilainen maailma ei ole mikään monoliitti ja esim. ajatollien IRAN on aivan oma tapauksensa. Islamilainen maailmakin voi olla tietyillä edellytyksillä taipuvainen dialogiin.
Oman psykohistorian tutkiminen on hauskaa ja antoisaa. Sitä olen tehnyt edellisinä päivinä kun olen listannut vanhoja uskomuksiani, ja myös luodannut niitä. Aika ajoin URANTIA-kirja on todelakin mainiota hengellistä scifiä ja se voi toimia jopa tietyllä tavalla hartauskirjana. Se on kirjoittanut ihmismieli joka on aika ajoin etsinyt vilpittömästi totuutta. Siihen on kopioitu paljon ihmismielen hienoimpia ajatuksia, se myönnettäköön. Mutta jos sen on muuten saastuttanut voimakas “kansallissosialistinen eetos” niin se tekee siitä aika tavalla kelvottoman.
Me kannamme mukanamme kaikkea mitä olemme lukeneet ja uskoneet. Kun itse olin urantisti niin elin tietysti kaksoiselämää ja pidin auki kahta eri “käyttöjärjestelmää”. Olisin voinut seota kuten jotkut kavereistani tekivät, tai sairastua parantumattomasti moiseen ismiin. Lopulta voin todeta, että mielihän siinä vain sai oivaa harjoitusta. Kenen päästä URANTIA-kirjassa aika ajoin oleva suvaitseva ja rakastava henki sitten onkin, niin se teki minuun vaikutuksen. Olen aina halunnut nähdä islamin haasteena vain ja ainoastaan haasteena dialogiin. Itse asiassa Islam oli omalla asialistallani kuitenkin vasta noin kymmenennellä sijalla jos silläkään. Näin se on! Ei pitäsi arvostella toisen ihmisen uskonnolista kokemusta jos oman psykohistoriansakaan kanssa ei ole sinut!
Mutta yhtä kaikki! Maailmassamme on paljon muslimeita ja heidän kanssaan on tultava toimeen. Dialogi on ainoa mahdollisuus. Jossain määrin itse kadehdin muslimipappia eli imaamia. Olisi kirkossa väkeä saarnaa kuuntelemassa ja kunnioitustakin löytyisi ihan eri tavalla. Aabrahamin perillisillä, muslimeilla, tätä nimitystä ”Aabrahamin perilliset” käytetään juutalaisista, kristityistä ja muslimeista, on oma viikottainen pääjumalanpalveluksensa. Se pidetään heidän lepopäivänään perjantaina. Siitä käytetään useasti nimeä ”perjantaisaarna”. Muslimiseurakunnan hengellinen johtaja, imaami, pitää sen. Tuon saarna nimi on ”hutba.” Hutba on varsin kehottava ja yksityiskohtaisiakin ohjeita sisältävä saarna. Imaami todellakin neuvoo seurakuntalaisiaan, antaa risuja ja joskus ruusujakin, ja joskus arvostellaan kristittyjä...
Joskus 1990-luvun loppupuolella tehtiin meillä tutkimus saarnoistamme. Mitä jäätiin suuren yleisön edessä kaipaamaan oli todellakin se, että kuulijat haluaisivat selkeää sanan tulkintaa ja jopa ohjeita, ei pelkkiä virikkeitä arkipäivän elämään. Hutba tekisi hyvää kristityillekin, etteikö sanoisi ”Eetvarttia.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti