Kysymystä matkustajalinnuista on sanottu URANTIA-kirjaan liittyväksi lakmus-testiksi. Nimittäin väite matkustaja-linnuista on niin hurja, että jos kirjaa pidetään vakavasti otettavana ihmiskunnan ulkopuolelta olevan viestinä, niin juuri tämä kohta järjettömyydessään kaataisi koko rakennelman.
Jotkut kirjaan uskovat henkilöt ovat sittemmin ratkaisseet tämän tieteellisen mahdottomuuden yksinkertaisesti pitämällä tätä kuvausta puhtaasti ”taivaallisena huumorina.” Nimittäin kirja väittää, että joskus olisi elänyt lintuja jotka olisivat voineet kuljettaa keskikokoisen ihmisen yhtäjaksoisesti 800 kilometrin pituisen matkan. Tässä suora lainaus kirjan tekstistä: ”Varhaiset rodut käyttävät myös laajasti hyväkseen suurempia lentäviä eläimiä. Nämä valtavat linnut kykenevät kantamaan yhden tai kaksi keskikokoista ihmistä yli kahdeksansadan kilometrin pituisen yhtäjaksoisen lennon ajan. Joillakin planeetoilla näistä linnuista on suurta apua, sillä niiden älykkyys on korkealuokkaista, ja usein ne osaavat puhua monta tuon maailman kielten sanaa. Nämä linnut ovat varsin älykkäitä, hyvin tottelevaisia ja uskomattoman lempeitä. Urantialta tällaiset matkustajalinnut ovat jo kauan sitten kuolleet sukupuuttoon, mutta varhaiset esi-isänne käyttivät hyväkseen niiden palveluksia.”
Itse asiassa kirja väittää vieläkin enemmän. Kaksi ja puolimetriset Aatami ja Eeva matkasivat näiden lintujen selässä:
Urantian planetaarinen Aatami ja Eeva kuuluivat Jerusemin vanhempien Aineellisten Poikien ryhmään, ja heidän yhteinen numeronsa oli 14.311. He kuuluivat kolmanteen fyysiseen sarjaan ja olivat suunnilleen kaksi ja puoli metriä pitkiä.
Kolmas päivä käytettiin puutarhan tarkastamiseen. Suurten matkustajalintujen, fandorien, selässä istuen Aatami ja Eeva katselivat alas puutarhan laajoja ulottuvuuksia, kun heitä kuljetettiin ilmojen halki tämän, maailman kauneimman kohdan yläpuolella.
Vaatii linnulta aikamoista kantovoimaa nousta ilmaan kun selässä on ainakin satakaksikymmentäkiloinen ihminen. Linnun koko onkin sitten aivan oma kysymyksensä. Matkustajalintu on yksinkertaisesti mahdottomuus. Ajatellaanpaas nyt että olisi hevosen painoinen lintu joka pystyisi vielä kantamaan selässään sadan kilon hyötykuorman. Siro ratsuhevonen painaa noin 500 kiloa. Että olisi viidensadan kilon painoinen lintu joka lentäisi on täysi mahdottomuus. Sellaisen linnun lihaksisto ei riitä yksinkertaisesti tuottamaan tarvittavaa voimaa lentoon lähtemiseksi. Se lihas jota lintu käyttää tuottamaan siiven liikuttamiseen tarvittavan energian toimii tietenkin luonnonlakien mukaan. Yhtä gramma kohden tällainen voi tuottaa vain tietyn määrän energiaa. Kuudensadan kilon nostamiseen ilmaan ja hallittuun lentämiseen ei tällaisen kuviteltavissa olevan ison linnun lihaksisto yksinkertaisesti riitä.
Hallittu lentäminen tuolla painomäärällä vaatii todella tehokkaan polttomoottorin tai suihkumoottorin. Jotta Fandori pääsisi ilmaan sen pitäisi pystyä juoksemaan aivan käsittämättömällä vauhdilla nousukii-dossaan, käytännössä tarvittaisiin Formula-ykkösen nopeus ja kiihtyvyys. Joku on yritellyt todistaa jopa sitä, että moinen lintu kuormineen nousisi ilmaan paikaltaan kuin helikopteri konsanaan. Helikopteri tarvitsee 35 hevosvoimaa noustakseen lentoon. 500-kiloisen eliökunnan edustajan on mahdotonta tuottaa tuollaista määrää energiaa. Voimakkaan hevosen on mitattu sekuntien ajan pinnistävän jopa noin 15 hevosvoimanteholla. Terveyttä vaarantamattaan hevonen voi ylläpitää suunnilleen yhden hevosvoiman tehoa.
Fandor olisi myös mahdoton ”lentolaite” suuren kokonsa vuoksi. Kaikki ymmärtävät tämän kun katsovat normaaleja lintuja joilla suurimmillakin on käytännössä reaali-ajassa muunnttettavissa oleva lentogeometria.
Suuri koskaan elänyt lintu on Argentavis magnificens. Sen siipien kärkiväli oli 7 metriä ja se painoi noin 70 kiloa. Silläkin oli valtaisia ongelmia lentoonlähdössä painonsa vuoksi ja se oli yksinkertaisesti liitäjä joka asusteli vuoristossa. Tällainen lintu on valtaisa otus kun ajatellaan vaikkapa sellaista pienlentokonetta kuin Cessna 152 jonka siipien kärkiväli on 10.1 metriä. Fandorin koon täytyisi olla aivan valtava. Sen siipien kärkiväli olisi noin 18 metriä ja siipien kantopinta-ala 150 neliömetriä. Linnun pitäisi kyetä varastoimaan lihaksiinsa rasvaa ja energiaa 800 kilometrin lentomatkaansa ainakin oman painonsa verran ja sehän on täysin mahdotonta!
Ja että moinen otus liipottelisi taivaalla kahdeksansadan kilometrin matkan tankkaamatta ravintoa on kerrassaan järjetön väite. Siis että lennettäisiin Turusta Roviskoon! Ehkä jos kyseinen lintu käy pistämässä poskeensa puolikkaan lehmän jossain Jyväskylän korkeudella!
Jo edesmennyt URANTIA-kirjankin lukenut, ja siitä myös paljon viehättynyt ystäväni Seppo Jylhä piti tätä Fandor-juttua käsittämättömänä järjettömänä väitteenä. Jotain Seppokin asiasta tiesi sillä hän oli koulutukseltaan ilmatorjunta-alan upseeri ja sotakorkeakoulunkin käynyt mies. Viisas ja sarkaistinen, sotakorkeakoulun käynyt ilmatorjunta-upseeri, ja mies kaikkinensa mainio mies oli aina kovin tuohduksissaan kun puhuimme näitä linuista. Tuo edellinen Rovisko-rinnastus onkin hänen suustansa peräisin. Seppo piti kuitenkin mahdollisena sitä että kyseinen lentäminen voisi olla mahdollista tietyn energia-juonteen ”päällä” tai sen avulla. Mutta se onkin taas toinen juttu.
Julkaisun kuva tehty vuonna 2026. Sovellus Picsart.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti